Sopimus määrittelee joukon liikennesääntöjä ja liikennemerkkejä. Sopimusvaltiolla on kuitenkin oikeus tehdä sopimukseen varaumia, eli päättää asioista sopimuksesta poikkeavalla tavalla. Tästä seuraa se, että jopa muuten samankaltaisissa naapurimaissa liikennemerkit voivat poiketa toisistaan.
Ruotsi on viime vuosina jonkin verran uudistanut liikennemerkkivalikoimaansa ja länsinaapurissa voikin tulla vastaan merkkejä, joiden tarkoitusta voi joutua hetken pohtimaan.
Tämä on "negatiivinen töyssy", eli töyssyn sijaan kuoppana toteutettu hidaste.
Suomalaisesta käytännössä poiketen Ruotsissa mikä tahansa kieltomerkki voi toimia aluekieltona. Tässä on kyseessä alue, jonka sisällä ajoneuvolla ajo on kiellettyä.
Tämä merkki ei ole Suomessa liikennemerkki, vaan maastoliikennemerkki, joka kieltää moottoriajoneuvojen maastokäytön. Ruotsissa se tarkoittaa mitä tahansa aluetta, jossa moottoriajoneuvoilla ajo on kielletty.
Ruotsissa on vuoropysäköintikieltoalue ("datumzon") varsin yleinen järjestely. Parillisina päivinä on pysäköinti kielletty sillä puolen katua, jolla talonumerot ovat parillisia. Säännöt poikkeavat suomalaisesta käytännöstä, jossa "vuoropysäköintivuorokausi" katkeaa aamukahdeksalta. Jos Ruotsissa on voimassa vuoropysäköintikieltoalue vaikkapa klo 0-6, mikä on yleinen käytäntö, parittoman päivän iltana alkava yöpysäköinti tapahtuu parittomalla puolella katua, kun Suomessa se tapahtuu parillisella.
Ruotsissa ohjaus jollekin tielle ei tapahdu katkoviivoitetun numerokilven avulla, vaan valkosinisen kilven, myös eurooppateille. Ohjauksessa saattaa olla ilmansuuntaa ilmaiseva kirjain. Esimerkiksi "E20V" ohjaa E20-tielle kohti länttä.
Kiertotien ohjaus
Kehätie. Käytetään usein myös kaupunkialueella merkitsemään keskustan kiertävää katua. Korvaa aiemmin käytetyt "Lokal slinga" -kyltit.
Lisäkilpi, tyypillisesti varoitusmerkissä. Varoittaa siitä, että alueella saattaa liikkua näkövammaisia.
Risteys, johon saavuttaessa kaikilla on väistämisvelvollisuus. Risteykseen ajetaan saapumisjärjestyksessä.
"Ruotsissa ohjaus jollekin tielle ei tapahdu katkoviivoitetun numerokilven avulla, vaan valkosinisen kilven, myös eurooppateille. Ohjauksessa saattaa olla ilmansuuntaa ilmaiseva kirjain. Esimerkiksi "E20V" ohjaa E20-tielle kohti länttä."Minä olen ymmärtänyt, että Ruotsissakin on käytössä katkoviivoitetut numerokilvet ainakin suunnilleen samassa merkityksessä kuin Suomessakin, joskin siellä katkoviivan ympärillä on vielä lisäksi yhtenäinen viiva. (Ks. tämä ja tämä kuva.)
VastaaPoistaSiniset numerot valkoisella pohjalla sen sijaan tarkoittaisivat kiinteästi viitoitettua kiertotiereittiä, ks. tämä dokumentti (ss. 47–48). (Ilmeisesti merkkiä käytetään ainakin moottoriteiden rinnakkaisteillä.)
Vai ovatko länsinaapurimme sitten muuttamassa järjestelmää niin, että katkoviivakilvet korvataan valkosinisillä kilvillä?
Ainakin täältä ja täältä löytyvien tekstien mukaan Ruotsissa katkoviiva tienumeron ympärillä tarkoittaa opastusta numeron osoittamalle tielle ja sininen numero valkoisella pohjalla osoittaa maastoon pysyvästi merkityn varareitin.
VastaaPoistaSamantyyppistä merkkiä on pohdittu Suomeenkin.
Suomessa on käytössä jo niin monenväristä numerokilpeä, että en oikein tiedä, tarvitaanko niitä enää yhtään lisää.
VastaaPoistaItselläni on joskus käynyt mielessä, olisiko Suomessa käyttöä kehätienumerokilvelle. (Sellainen kai on käytössä ainakin Norjassa, ks kuva.) Suomessa merkki voisi olla esimerkiksi roomalainen numero (I, II, III) ovaalin sisällä. Tällöin Helsingin kehäteillä voitaisiin nykyisten "KEHÄ/RING III" -viitoitusten sijaan viitoittaa "oikealla" viitoituskohteella (Kehä III:lla esim. Turku ja Kotka; sisemmillä kehillä jokin paikalliskohde), mikä mielestäni palvelisi tienkäyttäjää paremmin. Tässäkin on kuitenkin sama ongelma, tulisi taas uudenlainen tienumerokilpi nykyisten jatkoksi.
Kuitenkin tuo nykyinen systeemi on minusta jokseenkin kummallinen. Eihän missään muualla käytetä viitoituskohteena tien nimeä.