Silloin tällöin käydään keskustelua siitä, missä sijaitsee Suomen maanteidedn pisin suora.
Yhtenä vastauksena on Tiehallinnosta saatuihin tietoihin nojaten annettu valtatie 8 Närpiön kohdalla, jossa 19 km:n mittaista osuutta on luonnehdittu viivasuoraksi. Tämä vastaus on valitettavasti väärä: Kartalla tie kaareutuu silmin nähden ja mittaus kertoo tien suunnan muuttuvan tällä matkalla noin kuusi astetta.
Varsin hyvä voittajakandidaatti on tämän tien suuntaisesti samalla kohdalla kulkeva vanha kasitie, nykyinen maantie 6760. Närpiön ja Ylimarkun välillä on noin 13,5 km:n mittainen viivasuora osuus.
Yksi mielenkiintoinen tie on valtatie 23 Niinisalon ja Parkanon välillä. Tämä osuus oli ennen jotakuinkin viivasuora, mutta nykyinen tie tekee muutamia erittäin loivia kaarteita. Tämä noin 24 km:n mittainen osuus saaneen ykköspalkinnon lähes suorien teiden sarjassa.
Kainuun ja eteläisen Lapin suunnalle rakennettiin 1940-1960-luvuilla muutamia viivoittimella vedettyjä teitä. Maakuntasarja ykkössija taitaa mennä maantiellä 947 olevalle 12 kilometrin mittaiselle suoralle.
Valtaosa viivasuorista teistä on kuitenkin mäkisiä, eli suoran päästä päähän ei näe. "Aitojen suorien" ykkössija taitaa mennä nelostielle Rantsilan eteläpuolelle, Sipolan ja Rantsilan välillä sijaitsevalle 11 kilometrin mittaiselle täysin aakeella laakeella kulkevalle osuudelle, jonka voi nähdä yhdellä silmäyksellä. Suora on aika hankala pimeällä, kun vastaantulijan valoista on vaikeaa päätellä, onko tämä puolen kilometrin vai viiden kilometrin päässä.
Lopuksi kuriositeetti: Vielä 1960-luvulla vapaiden nopeusrajoitusten aikaan helsinkiläiset kävivät hurjastelemassa ns. Histan suoralla ykköstiellä. Tämä "valtavan pitkä" suora oli Helsinkiä lähinnä sijaitseva tällainen vauhtirata. Ja mikä olikaan Histan suoran pituus? Noin 1,8 kilometriä
17.2.2010
16.2.2010
Ysitietä Venäjälle
Teillä ja Turuilla on muutama kuukausi sitten kommentoinut aietta uudelleennumeroida 17-tie ysitieksi, otsikolla "Epätoivoista".
Nyt on Liikenne- ja viestintäministeriö sitten pannut paremmaksi.
Valtatie 17 katoaa kartalta ja ysitietä ei jatketa vain Joensuuhun asti, vaan peräti Venäjän rajalle Niiralaan. Niinpä myös kantatie 70 katoaa kartalta, jo toistamiseen Suomen pääteiden historiassa.
Seuraavaksi onkin mielenkiintoista veikata, mitä käyttöä nyt vapautuvalle numerolle 17 mahtaakaan löytyä. Teillä ja Turuilla arvaa, että Pielisen itäpuolen kantatie 73 Kontiolahti-Lieksa-Nurmes muutetaan valtatieksi. Jos joensuulaisen liikennemisterin saavutukset muuten ovatkin jääneet vähäisiksi, saisipahan hankituksi halvalla uuden valtatien vaalipiiriinsä.
Nyt on Liikenne- ja viestintäministeriö sitten pannut paremmaksi.
Valtatie 17 katoaa kartalta ja ysitietä ei jatketa vain Joensuuhun asti, vaan peräti Venäjän rajalle Niiralaan. Niinpä myös kantatie 70 katoaa kartalta, jo toistamiseen Suomen pääteiden historiassa.
Seuraavaksi onkin mielenkiintoista veikata, mitä käyttöä nyt vapautuvalle numerolle 17 mahtaakaan löytyä. Teillä ja Turuilla arvaa, että Pielisen itäpuolen kantatie 73 Kontiolahti-Lieksa-Nurmes muutetaan valtatieksi. Jos joensuulaisen liikennemisterin saavutukset muuten ovatkin jääneet vähäisiksi, saisipahan hankituksi halvalla uuden valtatien vaalipiiriinsä.
13.2.2010
Parlez-vous français?
Ranskalaista liikennettä pidetään usein kaoottisena ja välttämisen arvoisena. Asia ei oikeastaan ole näin.
Kaoottiseltahan se usein näyttää, mutta se on yllättävän joustavaa ja muut huomioon ottavaa. Ranskalaiseen ajattelutapaan kuuluu se, että säännöistä tarvittaessa poiketaan eikä niitä tulkita niin pikkumaisesti kuin usein Suomessa. Toisaalta joissakin asioissa ollaan hyvin tarkkoja, kuten esimerkiksi vilkun käytössä. Jos ranskalainen joutuu ajamaan viisi senttiä keskiviivan väärälle puolelle, vilkku jokseenkin varmasti laitetaan päälle.
Yksi ranskalainen kipupiste on Pariisin Boulevard Périphérique: kaupungin ydinosien ja esikaupunkien väliin sijoittuva kehätie. Tie on pääosin 4+4-kaistainen ja tunnetusti ruuhkainen.
Ulkonäöstään huolimatta tie ei ole moottoritie, vaan virallisessa luokituksessa katu. Niinpä vieraspaikkakuntalaista saattaa hätkähdyttää, että tien liittymät on tasa-arvoisia, joten rampeilta liittyviä oikealta tulevina väistetään. Tällä ajettaneen sitä, että ruuhkatilanteessa on parempi pitää ruuhka kehätiellä kuin katuverkossa.
Lisäksi menettelytapa on, että oikeanpuoleisin kaista on tarkoitettu lähinnä erkanevalle ja liittyvälle liikenteelle. Siten sekoittuminen ei haittaa läpiajavaa liikennettä. Asian vakuudeksi ramppien kohdalla on kiinteä valkoinen viiva kieltämättä kaistan vaihdon. Tämä olisi Suomessakin harkitsemisen arvoinen käytäntö.
Liittymisramppi. Huomaa tasa-arvoisesta risteyksestä muistuttavat liikennemerkit sekä rampillä että päätiellä
Rampin nokalla näyttää tältä. Kiihdytyskaistan ja päätien välillä ei ole kaistaviivoitusta, mikä kehottaa vetoketjun käyttöön tilanteen niin vaatiessa. Huomaa kiinteä viiva reunimmaisten kaistojen välissä.
Kaoottiseltahan se usein näyttää, mutta se on yllättävän joustavaa ja muut huomioon ottavaa. Ranskalaiseen ajattelutapaan kuuluu se, että säännöistä tarvittaessa poiketaan eikä niitä tulkita niin pikkumaisesti kuin usein Suomessa. Toisaalta joissakin asioissa ollaan hyvin tarkkoja, kuten esimerkiksi vilkun käytössä. Jos ranskalainen joutuu ajamaan viisi senttiä keskiviivan väärälle puolelle, vilkku jokseenkin varmasti laitetaan päälle.
Yksi ranskalainen kipupiste on Pariisin Boulevard Périphérique: kaupungin ydinosien ja esikaupunkien väliin sijoittuva kehätie. Tie on pääosin 4+4-kaistainen ja tunnetusti ruuhkainen.
Ulkonäöstään huolimatta tie ei ole moottoritie, vaan virallisessa luokituksessa katu. Niinpä vieraspaikkakuntalaista saattaa hätkähdyttää, että tien liittymät on tasa-arvoisia, joten rampeilta liittyviä oikealta tulevina väistetään. Tällä ajettaneen sitä, että ruuhkatilanteessa on parempi pitää ruuhka kehätiellä kuin katuverkossa.
Lisäksi menettelytapa on, että oikeanpuoleisin kaista on tarkoitettu lähinnä erkanevalle ja liittyvälle liikenteelle. Siten sekoittuminen ei haittaa läpiajavaa liikennettä. Asian vakuudeksi ramppien kohdalla on kiinteä valkoinen viiva kieltämättä kaistan vaihdon. Tämä olisi Suomessakin harkitsemisen arvoinen käytäntö.
Liittymisramppi. Huomaa tasa-arvoisesta risteyksestä muistuttavat liikennemerkit sekä rampillä että päätiellä
Rampin nokalla näyttää tältä. Kiihdytyskaistan ja päätien välillä ei ole kaistaviivoitusta, mikä kehottaa vetoketjun käyttöön tilanteen niin vaatiessa. Huomaa kiinteä viiva reunimmaisten kaistojen välissä.
12.2.2010
57 ja puoli
Porvoon öljynjalostamolle Kilpilahteen eli Sköldvikiin ruvetaan rakentamaan uutta tietä. Nykyinen seututie 148 on ainoa kunnollinen tie ja yhden tien varassa oleva öljynjalostamo on jonkinmoinen riski.
Tie sijoittuu nykyisen länsipuolelle ja se ulottuu vanhalle Porvoontielle eli tielle 170 asti. Valtatie 7:lle rakennetaan uusi liittymä.
E18-tien numerointisuunnitelmassa ei ole varauduttu tähän uuteen liittymään, joka sijoittuu nykyisten Hangelbyn ja Kulloon liittymien väliin. Näiden liittymien numerot ovat 57 ja 58.
Tulisikohan uuden liittymän numeroksi hieman ennalta arvattavasti 57B vai ehkä luovaan tyyliin 57,5? Tosin liittymä on sen verran lähempänä Kulloon kuin Hangelbyn liittymää, että sille voisi hyvällä omallatunnolla interpoloida myös numeron 57,6.
Tie sijoittuu nykyisen länsipuolelle ja se ulottuu vanhalle Porvoontielle eli tielle 170 asti. Valtatie 7:lle rakennetaan uusi liittymä.
E18-tien numerointisuunnitelmassa ei ole varauduttu tähän uuteen liittymään, joka sijoittuu nykyisten Hangelbyn ja Kulloon liittymien väliin. Näiden liittymien numerot ovat 57 ja 58.
Tulisikohan uuden liittymän numeroksi hieman ennalta arvattavasti 57B vai ehkä luovaan tyyliin 57,5? Tosin liittymä on sen verran lähempänä Kulloon kuin Hangelbyn liittymää, että sille voisi hyvällä omallatunnolla interpoloida myös numeron 57,6.
10.2.2010
Valokuvia
Googlen suomalaisen valokuvausprojektin tulokset on sitten julkaistu. Hätkähdyttävän määrän tiekilometrejä Googlen väki on kuvausautollaan ajanut.
Kuvista voi tieharrastajakin löytää yhtä toista mielenkiintoista ilman tarvetta käydä paikan päällä.
Orosmäen tunnelin läntinen suu ykköstiellä. Kuva: Google
Selvä kipupiste ovat siltakuvat. Sillat kun tyypillisesti ovat näyttävimpiä juuri muualta kuin sen ylittävältä tieltä katsottuna. Siltojen kuvaamisen tarvitaan siis edelleen perinteisiä menetelmiä, joskus jopa venettä.
Kuvista voi tieharrastajakin löytää yhtä toista mielenkiintoista ilman tarvetta käydä paikan päällä.
Orosmäen tunnelin läntinen suu ykköstiellä. Kuva: Google
Selvä kipupiste ovat siltakuvat. Sillat kun tyypillisesti ovat näyttävimpiä juuri muualta kuin sen ylittävältä tieltä katsottuna. Siltojen kuvaamisen tarvitaan siis edelleen perinteisiä menetelmiä, joskus jopa venettä.