TOTSO

Brittiläisessä tieslangissa esiintyy sana TOTSO. Se on akronyymi ja tulee sanoista Turn Off To Stay On. Sillä tarkoitetaan risteystä tai eritasoliittymää, jossa päätien numerointia seurattaessa joudutaan kääntymään tien ja suoraan ajettaessa numerointi muuttuu tai poistuu.

Suomalaisessa liikennesuunnittelussa kääntymistä ei pidetä toivottavana ratkaisuna ja siksi suomalainen TOTSO ei pääteillä ole kovin yleinen, vaikkakaan ei varsinaisesti harvinainenkaan.

Useimmin TOTSOja näkee päätiereiteillä, jotka on tehty pääteitä numerokilvet vaihtamalla.



Valtatie 18 Seinäjoella. Tie on uudelleennumeroitu joukko hyvin vaihtelevantasoisia maanteitä



Kantatie 52 Somerolla kääntyy kohti etelää. Samassa risteyksessä ennen tie 240 haarautui tiestä 280.

Nelos- ja viitostien haara on sekin TOTSO. Siinä nelostie haarautuu kohti pohjoista ja moottoritien numero vaihtuu:



Lusin liittymä Heinolassa

Tampereella on valtatiet 3 ja 9 viitoitettu kehätien kautta. Tästä järjestelystä on seurannut kaksi "kaksois-TOTSOA":



Kehätie päättyy Ylöjärven liittymässä. Siinä sekä valtatie 3 että kantatie 65 kääntyvät.



Valtatiet 3 ja 9 haarautuvat Tampere E -liittymässä ja kumpikin teistä kääntyy.

Kaikkien TOTSOjen suomalainen äiti on kuitenkin Jyväskylän ja Vaajakosken välisellä moottoritiellä. Tie on viitoitettu peräti neljäksi valtatieksi ja lisäksi kahdeksi eurooppatieksi. Kummassakin päässä on nelinkertainen TOTSO tai kuusinkertainen, jos eurooppatiet lasketaan lukuun.



Vaajakosken liikenneympyrä

Urbaanit päätiet

Viimeisten vuosien aikana suuri kuntaliitosten määrä on kasvattanut monien kuntien pinta-alaa varsin merkittävästi. Lisäksi kunta saa nykyisin itse päättää, ryhtyykö se käyttämään kaupunki-nimitystä. Seuraus näöistä seikoista on se, että maan pinta-alasta melkoinen osa on kaupunkia, vaikka ikkunasta katsoen ei aina uskoisikaan.

Mutta onko päätieverkolla teitä, jotka sijaitsevat kokonaisuudessaan kaupungissa?

Näyttäisi siltä, että valtatieverkolla ei ole. Pisin yhtenäinen kaupunkivaltatie on Iisalmen ja Yliveskan välinen osuus valtatiestä 27. Tie kulkee Iisalmen, Kiuruveden, Pyhäjärven, Haapajärven, Nivalan ja Ylivieskan kaupunkien alueella runsaat 160 kilometriä. (Vastaavasta syystä Iisalmi-Ylivieska on maan pisin kaupunkirata.) Valtatie 27 jatkuu Ylivieskasta rannikolle Kalajoen kaupunkiin, mutta urbaanin sykkeen katkaisee tunkeutuminen Alavieskan kuntaan.

Kantateiden joukossa sen sijaan tällaisia pelkästään kaupungissa kulkevia väyliä on. Pitäisiköhän niitä ruveta kutsumaan kaduiksi?

Kantatie 46 Heinola-Kouvola kulkee Kouvolan suuren kuntaliitoksen jäljiltä näiden kahden kaupungin alueella. Toinen vastaava on kantatie 56, joka sijaitsee valtaosin Jämsän kaupungissa ja lisäksi lyhyen matkan Mänttä-Vilppulan kaupungissa.

Pisin urbaani kantatie kuitenkin on Näsijärven länsipuolen tie 65 Tampereelta Ylöjärven ja Kurun kautta Virtain Makkaraojalle, 97 kilometriä. Ylöjärvi on nykyisin kaupunki ja Kuru sen kaupunginosa.

Kantatie 65 ei kuitenkaan ole pisin yhtenäinen kaupungissa sijaitseva kantatieosuus. Kuhmosta alkava kantatie 75 kulkee Kuhmon ja Nurmeksen kaupunkien alueella lähes 110 kilometriä, kunnes Rautavaaran kunnan raja tulee vastaan.

Kangasalan oraakkeli

Antiikin historiasta tunnemme Pythian, Delfoin oraakkelin. Oraakkelilta sopi käydä kyselemässä asioita, mutta vastaukset yleensä tuottivat enemmän uusia kysymyksiä kuin vastauksia esitettyyn.

Vähän oraakkelimainen olo on ajettaessa Kangasalla maantietä 3400, kun näkökenttään osuu tällainen liikennemerkki:



Jaha. Mopoja tiellä. Eikö niitä sitten muualla ole?

Tarkkasilmäinen ympäristön havannoija noteeraa jonkin matkan päässä, reilusti ajoradalta sivussa, vielä mielenkiintoisemman merkin:



Vai muuttuneet liikenneolosuhteet? Niin, että on aihetta ilmoittaa asiasta lisäkilvellä, mutta ei kuitenkaan kertoa, mikä on muuttunut.

Kangasalan oraakkelin aivoituksia pohdittaessa on mahdollista päästä seuraavaan loogiseen ajatusketjuun: Liikennemerkit liittyvät toisiinsa. Pyörätie-jalkakäytävällä on ennen sallittu mopoilla ajaminen, mutta nyt se on päätetty kieltää. Koska mopojen pitäisi siirtyä ajoradalle, missä niitä ei ennen ole liikkunut, asiasta varoitetaan liikennemerkillä.

Kangasalan oraakkeli on tehnyt oikein työtä, jotta tienkäyttäjä ei tietäisi, mikä "liikenneolosuhteissa" on muuttunut. Tästä kielii se, että "sallittu mopoille" -kilpi on huolellisesti teipattu piiloon. Tämä on vähän erikoinen suomalainen tapa, jota Teillä ja Turuilla on ennenkin kommentoinut. Ilmeisesti vaikkapa kilpi "Muuttunut järjestely: ei mopoille" olisi normeihin nähden liian informatiivinen.

Ruksit tunnelille

Teillä ja turuilla on taannoin kommentoinut Jyväskylän seudun moottoriteitä ja Vaajakosken tilannetta. Vaajakoskellahan on menossa ikuisuusprojekti valtatien liikenteen ohjaamiseksi taajaman ulkopuolelle.

Nyt tilanteeseen on tullut lisää selkeyttä: Tunnelivaihtoehtojen selvittämiselle on pantu piste.

Jo aiemmin on arveltu, että tunnelivaihtoehtoa ei kyetä järjellisillä kustannuksilla toteuttamaan Vaajakosken läpi kulkevan Vaajavirran alitse, koska kallioperä on heikkoa. Nyt on tehty tarkempia mittauksia ja havaittu kelvollisen kallion olevan aiemmin arveltuakin syvemmällä. Kallioperä on todettu ruhjeiseksi, mikä lisää vaikeusastetta.

EU:n tunnelidirektiivi edellyttää maatietunneleilta enintään viiden prosentin pituuskaltevuutta, eli kilometrin matkalla saa olla korkeuseroa enintään 50 metriä. 50 metrin syvyydessä käyvän tunnelin pituus on siis vähintään kaksi kilometriä.

Tunnelin suulle on siis laitettu ruksit ennen kuin metriäkään kaivettiin. Suunnittelu jatkuu siltavaihtoehtojen puitteissa.

Riita

Kolmostien kattamishanke Hämeenlinnassa on päässyt urakkasopimusvaiheeseen. Perinteiseen tapaan käsillä on riita.

Riita on mistäpä muustakaan kuin rahasta. Sopimuspapereissa ei vielä ole mustetta, mutta valinnasta on jo valitus markkinaoikeudessa. Voittanut tarjous ei ollut halvin.



Tähän se tulee

Rakennusalan kannalta hyvin oireellista on se, mistä on valitettu. Valittaja nimittäin kritisoi sitä, että tarjouspyynnössä on laadun painoarvoksi asetettu niinkin paljon kuin 40 prosenttia, mikä on valittajan mielestä aivan liikaa. Valittajan mielestä hinnan painoarvon olisi pitänyt olla suurempi.

Suomalaisessa rakentamisliiketoiminnassa laatutekijät eivät viime vuosikymmeninä ole edustaneet kovin näkyvää osaa. Nyt tälle saadaan vahvistus: Rakennusliike vaatii markkinaoikeudessa laadun painoarvon alentamista, eli siis julkishallinnolle asetettavaa kieltoa vaatia laatua. Sillä lailla.

Eiköhän tästä saada pitkäkestoinen riita. Ennakkotapauksiakin on: Lohjan-Lohjanharjun moottoritieurakassa saatiin valitusten takia urakkasopimus ratkaistuksi vasta neljännen tarjouskierroksen jälkeen.

Ruskohiili nielaisi moottoritien

Ruskohiiltä on yleisesti pidetty itäisen Euroopan valtioille tunnusomaisena energialähteenä. Vähemmän tunnettua on, että läntisessä Saksassa Reinin laaksossa Kölnin ja Düsseldorfin lähellä on tavattoman suuri ruskohiiliesiintymä. Koko Saksan energiankulutuksesta noin neljännes tuotetaan ruskohiilellä.

Reinin laakson ruskohiili on muutaman kymmenen metrin paksuisena laattana noin 40-200 metrin syvyydessä. Sen hyödyntäminen tapahtuu alueeltaan valtavissa avolouhoksissa.

Kölnin luoteispuolella sijaitsee Garzweilerin kaivosalue, jonka tämänhetkisen vaiheen koko on 66 neliökilometriä; lähes kolmannes Helsingin kaupungin pinta-alasta. Tekniikka on se, että kaivos etenee hiljalleen kohti länttä ja taakse jäänyt kuoppa suurelta osin täytetään sivukivellä ja maisemoidaan. Kaivos edetessään tuhoaa kaiken. Toisen maailmansodan jälkeen on viitisenkymmentä kylää tyhjennetty ja purettu ja noin 35000 asukasta siirretty muualle.



Garzweiler

Vuonna 2005 suljettiin kaivoksen etenemisen alta moottoritien A44 osuus ja vuonna 2006 se purettiin. Ennen tätä korvaavat moottoritiet A46 ja A61 oli levennetty kuusikaistaisiksi.

Garzweiler I -alue saadaan tyhjiin kaivetuksi vuoteen 2017 mennessä, jolloin myös A44 avataan uudelleenrakennettuna. Työ jatkuu Garzweiler II -alueella arvioilta vuosisadan puoliväliin asti. Kuusikaistaiseksi levitetty A61 jää tämän alueen alle ja sille käy samalla tavoin kuin A44:lle: se suljetaan, puretaan ja aikanaan rakennetaan uudelleen.



Garzweiler I (sininen) ja II (punainen); purettu A44 (vihreä) ja uusi A44:n linjaus (musta)

Kaivuutyö tapahtuu uskomattoman kokoisilla kaivinkoneilla. Suurimmalla on korkeutta satakunta metriä ja pituutta kolmisensataa metriä.

Kierrätyslosseja

Suomen lossikanta rupeaa olemaan ikääntynyttä. Vaijerilossikalusto on valtaosin rakennettu 1970-luvun alkupuolella Parkano Oy:n telakalla. Uudempaa vuosina 1994-1995 valmistunutta kalustoa on viidellä lauttapaikalla.

Suomen Lauttaliikenne Oy tilasi vuonna 2010 kolme uutta lossia ja nyt niiden sijaintipaikat on päätetty: Kaksi tulee Houtskarin saaristoon korvaamaan nykyisen Kivimon ja Mossalan lossit ja kolmas korvaa Koivukannan lossin Savonlinnan saaristossa.

Uudet lossit rakennetaan osin kierrättäen: Vanhojen 44 tonnin lossien runko katkaistaan ja keskelle hitsataan kymmenkunta metriä uutta runkoa. Näin lossien kapasiteetti kasvaa ja kantavuutta saadaan lisää vastaamaan nykyisiä tienormeja. Muuten lossien tekniikka uusitaan ja kuljettajan työergononia nousee uudelle tasolle.

Kivimon ja Mossalan lossien korvaaminen on perusteltua raskaan kesäliikenteen takia. Reittihän on osa Saariston Rengastietä ja altis ruuhkautumaan. Siitä huolimatta ratkaisussa on pientä yllätysmomenttia: Kivimon lossin paikalle on pitkään suunniteltu siltaa ja tiesuunnitelmia on esitelty viimeksi noin vuosi sitten. Lossinhan toki saa siirretyksi muualle ajamalla, mutta päätös saattaa ennakoida ruksia siltasuunnitelmille. Saariston siltaohjelmahan on ollut vaikeuksissa: tuleville silloille ei ole löytynyt rahoitusmallia.

Kivimossa ja Mossalassa on ennakoitavissa liikenteen kasvua siksi, että Iniön Dalenin ja Mossalan välinen yhteys on muuttumassa maantieksi ja siten maksuttomaksi. Tämä muutos tuonee uutta liikennettä Saariston rengastielle.