Käytännön kaksikielisyyttä

Belgia on valtio, jossa on kyetty kehittämään kieliriita taideksi ja tieteeksi. Pohjoisessa Flanderissa puhutaan kieltä, jota kutsutaan sekä hollanniksi että flaamiksi, vähän suhdanteiden mukaisesti. Etelässä Valloniassa puhutaan ranskaa. Väliin jäävä Brysselin alue on kaksikielinen. Hollannin puhujia on noin 59% ja ranskan 40%. Jäljelle jäävä yksi prosentti on itärajan pinnassa oleva saksankielinen alue.

Jos Suomessa liikennemerkkien kielisuhteet ovat Tärkeitä Asioita, Belgiassa ne ovat Erittäin Tärkeitä. Liikennemerkin kielisuhteen ratkaisee sen sijainti ja maalaisjärjen käyttö on ehdottomasti kiellettyä.

Tie A3/E40 Brysselistä itään kulkee paikka paikoin alueiden rajalla ja kielisuhteet muuttuvat tiuhaan tahtiin. Kolmen peräkkäisen liittymän suunnistustaulut näyttävät tältä:










Leuven, ranskaksi Louvain, sijaitsee Flanderissa ja on siten hollanninkielinen. Sekin näkyy ranskankielisessä viitassa yksinomaan ranskaksi.

Eräänlainen kulminaatiopiste on kuitenkin Brysselin kehätien R0 ja Brysselin ja Luxemburgin välisen tien A4/E411 liittymä. Kehätie kulkee sekä Brysselin, Flanderin että Vallonian alueella ja ylittää rajan useaan kertaan. Tässä liittymässä raja kulkee pitkin A4:n keskilinjaa eli länteen Brysseliin johtava ajorata sijaitsee Flanderissa ja eteläinen Luxemburgiin johtava Brysselissä.

Länteen ohjaa hollankielinen viitta:



Vastakkaisen suunnan viitoitus on muodoltaankin erilainen (eri tienpito-organisaatio?) ja kyltit ovat kaksikielisiä. Ollaanhan kaksikielisessä Brysselissä.



Kehätiellä etelässä, kaksikielisessä Brysselissä, viitatkin ovat kaksikieliset. Vain Luxemburg viitoitetaan vain ranskaksi:



Vastakkaisen suunnan viitat sijaitsevat hollanninkielisellä alueella. Mutta voi kauhistuksen kanahäkki! Joku on mokannut ja mennyt laittamaan kylttiin Luxemburgin nimen ranskaksi. Niinpä on sitten käyty sottaamassa o-kirjain umpeen.



Luxemburg tuntuu muutenkin olevan vähän vaikea asia ja sitä näkyy näinkin kirjoitettavan:

Meritie

Yksi tunnetuista Helsingin seudulle suuntautuneista historiallisista maanteistä oli Hämeentie, eli Hämeenlinnasta Turengin, Hausjärven, Hyvinkään ja Hyrylän kautta Helsinkiin kulkenut maantie. Kauppatien lisäksi sillä oli sotilaallista merkitystä Viaporin ja Hämeen linnan välisenä reittinä.

Toinen pohjois-etelä-suuntainen reitti oli Vihdistä Espoonlahden pohjukkaan Kauklahteen kulkenut Meritie. Vihdin-Lopen seudulta ei ole luontevaa vesitietä kauppaväyläksi. Karjaanjoki alkaa Lopen järviylängöltä, mutta se on verraten vähävetinen ja koskinen eritoten yläjuoksultaan. Joella on myös pituutta: Se laskee Pohjan pitäjän lahteen. Monissa kuljetustarpeissa lyhyempi maantiereitti Espoonlahdelle oli käytännöllisempi. Rautateiden valmistuttua Meritie tarjosi pääsyn sekä Hyvinkään-Karjaan radalle Nummelassa että rantaradalle Kauklahdessa.

Kauklahden ja Vihdin välillä tie kulki Lapinkylän, Veikkolan, Palojärven ja Nummelan kautta. Vihdissä se on kohdannut keskistä Uuttamaata halkovan itä-länsi-suuntaisen maantien. Vihdistä pohjoiseen on kulkenut vanha maantie Lopelle ja sieltä edelleenkin Launosen ja Vähikkälän kautta Janakkalaan, jossa se on yhtynyt Hämeentiehen.


Yleiskarttapohjat Suomen Yleiskartta 1902 Maanmittauksen Ylihallitus

Valtaosa vanhasta Meritiestä on edelleenkin tallella, muuntuneena ja paikoin merkityksensä menettäneenä. Vanhan karttapohjan päälle on piirretty nykyinen tieverkko sillä tarkkuudella kuin vanhan kartan tarkkuus antaa myöden. Vihdin ja nykyisen ykköstien välille on rakennettu valtatie 2, joka seuraa hyvinkin lähellä vanhaa tietä. Nummelan taajaman tieverkko perustuu merkittäviltä osin Meritiehen.



Uusi valtatie ohittaa Nummelan itäpuolelta; vanha tie on paikallistienä.


Peruskarttapohjat Maanmittauslaitos peruskarttarasteri 1:20000 2013

Palojärven itäpään ja Veikkolan välillä vanha ykköstie rakennettiin 1930-luvulla Meritien kohdalle. Uudemmat tielinjat suuntautuvat Veikkolasta kaakkoon suoraan kohti Helsinkiä Meritien suuntautuessa kohti Espoonlahtea.



Palojärvellä vanha tienlinja on jäljellä, uudempien puristuksessa



Veikkolasta etelään tielinja on osapuilleen muuttumaton Espoon ja Kirkkonummen rajalle asti. Veikkolan ja Lapinkylän välillä tie on nykyisin yhdystie 1131 ja Lapinkylästä Kivenlahteen 1130.




Nykyistä yhdystietä 1131 Veikkolan eteläpuolella

Meritien vanha linjaus on yhtynyt Suureen Rantatiehen eli Kuninkaantiehen lähellä Mankinjoen suuta. Nykyinen päätieverkko kiertää varsin jyrkän Finnsinmäen.




Meritien ja Suuren Rantatien yhtymäkohta nykyasussaan

Badhoevedorp

Badhoevedorp on runsaan 11000 hengen taajama Alankomaissa Amsterdamin kaakkoispuolella. Suomalainen kiinteistövälittäjä todennäköisesti luonnehtisi aluetta hyvien liikenneyhteyksien varrella olevaksi. Taajaman nimittäin halkaisee A9-moottoritie ja vain kivenheiton päässä sijaitsee Amsterdam-Schipholin lentokenttä.


A9 meluseinäkuilussa

Schipholin lentokentän pohjoispuolella A9 leikkaa A4:n. Tätä nykyä risteys on perinteistä neliapilatyyppiä.


A4:n ja A9:n liittymä

A4 on yksi Alankomaiden valtaväylistä, joka välittää liikennettä Amsterdamista Haagin ja Rotterdamin suuntaan.


A4 Schipholin kohdalla. Tien pinta noin viisi metriä merenpinnan tason alapuolella

A9:n uudelleensuuntaamista pois Badhoevedorpin keskeltä on suunniteltu pitkään ja nyt uuden tielinjan rakentaminen on lähtenyt käyntiin. Tie siirretään taajaman eteläpuolen poldereille ja koko liittymäkompleksi rakennetaan uudelleen. Neliapilasta jää jäljelle yksi ainoa ramppi.


Uusi liittymä maisemasovituksena

Moottoritiet leikkaavat toisensa varsin pienessä kulmassa. Kun lisäksi paika on vielä verraten ahdas, on monista vaihtoehdoista päädytty verratain monimutkaiseen ratkaisuun.

Koska  kuvasta on hieman vaikeaa saada yleiskuvaa liittymän toiminnasta, seuraavissa kaavakuvissa on esitetty kääntyvien suuntien kulku liittymässä.


A9 lännestä


A9 idästä. Suuntaan A4 koillinen kuljetaan säilyvää ramppia



A4 koillisesta. Pitkä ramppi suunnassa A9 länteen. Suuntaan A9 itään hieman monimutkainen reitti


A4 lounaasta. Silmukkarampin liittymiskohdan seuraavan erkanevan rampin väliin jaa varsin lyhyt sekoittumisalue.

Zollfreie Strasse

Sveitsiläisen Baselin kaupungin sijainti on kovin kansainvälinen. Kaupunkialueen asukasluku on noin 760.000, mistä itse Baselin kaupungin noin 180.000. Esikaupunkeja ovat muun muassa saksalaiset Lörrach (50.000) ja Weil am Rhein (30.000) sekä ranskalainen Saint-Louis (20.000).

Kaupungin lentokenttä sijaitsee Ranskassa. Kaupungin alueella on sekä Sveitsin, Ranskan että Saksan rautateiden asemat.





Rajojen ylittämiseen paikalliset ovat siis tottuneet. Euroopan rajojen avautumisesta ja Sveitsin Schengen-alueeseen liittymisestä huolimatta Sveitsi ei ole EU:n jäsen ja siten rajojen ylitykseen pätevät tullisäännöt.

Reinin itäpuolella on alue, jossa Sveitsi työntyy Saksan sisään ja matka Weil am Rheinin ja Lörrachin välillä kulkee Sveitsin kautta. Tämä on koettu hankalaksi ja ensimmäiset suunnitelmat tilanteen ratkaisemiseksi ovat 1850-luvulta.



Sveitsi ja Saksa sopivat vuonna 1977 tien rakentamisesta alueen halki  Tämä runsaat 700 metriä pitkä tienpätkä herätti seudulla huomattavaa vastustusta ja työt pääsivät alkamaan vasta vuonna 2006. Tiehen sisältyy noin 500-metrinen tunneli. Seitsemän vuoden (!) rakentamistöiden jälkeen tie avattiin liikenteelle 4.10.2013.



Tämä Zollfreie Strasse -niminen tie on osa Saksan tieverkkoa, numeroltaan B317. Siltä ei ole kulkua Sveitsin tieverkkoon. Yllä olevassa kuvassa tunneli on merkitty katkoviivoituksella.



Olemassa oleva katuyhteys Weil am Rheinin ja Baselin välillä säilyy. Raja-asemat ovat Schengen-alueeseen liittymisen jälkeen varsin hiljaisia.

Edullisin reitti

Teiden viitoitus näyttää kovin yksinkertaiselta. Taustalla on kuitenkin yleensä aika paljon ohjeita ja toimintaperiaatteita, jotta viitoitus kulkijan silmään todellakin näyttäisi yksinkertaiselta.

Yksi johtotähti suomalaisessa viitoituksessa on edullisimman reitin periaate. Edullisin reitti määritellään seuraavasti: kullekin tienkäyttäjäryhmälle tarkoituksenmukainen reitti toiminnallisesti korkealuokkaisen tien kautta. Tätä tarkennetaan muun muassa siten, että vähäinen matkan tai ajan säästö ei tee alempiluokkaisen tien kautta kulkevaa reittiä edullisemmaksi.

Toteutuspuolella tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti kuhunkin kohteeseen osoitetaan vain yksi reitti. Tästä ovat poikkeuksia muun muassa rinnakkaistiet ja vastaavat. Näiden viitoituksessa yleensä tien numeroinnista voidaan päätellä reittien laatutasoero.



Uuden ja vanhan kakkostien haarautumiskohta. Olkkala, Vihti



Valtatie 6 päättyy Pernajan Koskenkylässä. Viitoitus moottoritielle ja vanhalle valtatielle

Verraten erikoinen edullisimman reitin toteutus esiintyy kantatiellä 57.

Kantatie 57 on kolmisenkymmentä kilometriä pitkä tie, joka yhdistää valtatiet 3 ja 12 ja tarjoaa Hämeenlinnan ja Tampereen välille vaihtoehtoisen reitin seudun isojen järvien itäpuolella. Kyseessä itse asiassa on vanha kolmostien reitti.



Reitti haarautuu kolmostiestä Tiiriössä Hämeenlinnan pohjoispuolella. Viitoituskohdehierarkian kaukokohde-välikohde-lähikohde mukainen kaukokohde on Pälkäne. Parhaimman reitin periaatteen mukaisesti mikään ei anna vihjettä siitä, että kyseessä on vaihtoehtoreitti Tampereelle.


Haarautuminen kolmostiestä Hämeenlinnassa. Kaukokohteena Pälkäne

Kuinka ollakaan, kun on vasta ajettu runsas kilometri, tien kaukokohteeksi onkin vaihtunut Tampere.



Hattulan uuden kirkon jäätyä taakse myös viitat Pälkäneelle ovat jääneet taakse.



Samankaltaista edullisimman reitin periaatetta pyrkii noudattamaan myös Ruotsi. Periaate ei kuitenkaan estä vaihtoehtoisten reittien esittämistä silloin, kun se on perusteltua:

Verkkojen kohtaaminen

Geocaching-harrastajat ovat aikojen saatossa keränneet ansioluetteloonsa konfluenssipisteillä käymisiä. Konfluenssipiste on sellainen, jossa maapallon kokoasteinen pituus- ja leveyspiiri leikkaavat. Maapallolla näitä pisteitä on runsaat 64000 kappaletta, joista valtaosa meressä. Suomen alueella pisteitä on 68 kappaletta.

Toinen näkökulma verkkojen kohtaamiseen on katsoa numerologiselta kannalta, kuinka tieverkko ja maapallon asteverkko leikkaavat: Kuinka monessa kohdassa tie leikkaa pituus- ja leveysasteen, jolla on sama numero kuin tiellä.

Suomen alueen poikki kulkevat leveysasteet 60-70 astetta pohjoista leveyttä ja pituusasteet 19-31 astetta itäistä pituutta. Tieverkolla on vain neljä tien ja samannumeroisen tasa-asteen leikkauspistettä, kaikki valtatieverkolla.

Karttapohjat Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4,5 milj 2010

Valtatie 21 ja pituusaste 21 Kilpisjärven lähettyvillä


Valtatie 21 pituusasteen 21 kohdalla


Valtatie 23 ja pituusaste 23 Parkanossa


Valtatie 25 ja pituusaste 25 Hyvinkään ja Mäntsälän välillä


Valtatie 27 ja pituusaste 27 Iisalmen länsipuolella

Yksikään kantatie ei ylitä samannumeroista leveyspiiriä. Lähimmäksi pääsee kantatie 63, jonka eteläinen pää sijaitsee runsaat kuusi kilometriä pohjoiseen leveyasteesta 63:



Aiemmin on leveyspiirejäkin leikattu. Viipurin ja Sortavalan välinen kantatie 61 leikkasi "oman" leveyspiirinsä peräti kolmesti:

>

Kapasiteettiongelmia

Ruuhka ei ole vain nykyajan keksintö, eikä sellaisen aikaan saamiseksi tarvita autoa. Mikkelin sanomat kertoo 115 vuoden takaisista tapahtumista Savonlinnassa Kyrönsalmen lossilla.



Monesti on ollut puhetta niistä ikäwyyksistä ja hankaluuksista, joita lossiweneellä Kyrönsalmen ylitse kulkeminen aikaansaa. Äsken Sawonlinnassa päättyneiden markkinain aikana saiwat ihmiset taas kylliksensä kokea näitä ikäwyyksiä. Sillä, kun suurimman osan markkinawäestä täytyy kulkea mainitun lossin kautta, niin arwaa kyllä, mitä ikäwyyksiä siitä tungoksesta syntyy, kun satoja hevosia rattaineen pyrkii kilwan salmen yli päästäksensä. Puhumattakaan niistä suuremmista tai pienemmistä wahingoista ja tapaturmista, joita ylikulkiessa sattuu, täytyy ihmisten ja hewosten monasti sateessa ja pakkasessa odottaa kokonaisen päiwän, ennen kuin salmen yli pääsee ja tämä sama ikäwyys on edessä mennen tullen. Jos sitten wielä sattuu juopuneita ihmisiä joukossa olemaan, mikä markkina-aikana ei ole mitään harwinaista, on elämä Kyrönsalmen lossilla sitäkin kurjempaa. 

Talwella on ylitse kulku Kyrönsalmessa kaikkein kurjinta. Sillä salmi on siksi wirtawa, ettei se jäädy niin lujasti, että hewosen kannattaisi, waan jäätyy kuitenkin siihen määrään, että tekee hankalaksi weneellä kulkemisen. Kun liike tässä on wielä sangen wilkas, niin arwaa mitä ikäwyyttä ja harmia Kyrönsalmen yli kulku talwella tuottaa.

Epäkohtaa on koetettu poistaa, anomalla, että yleisistä waroista myönnettäisiin rahoja sillan rakentamiseksi Kyrönsalmen ylite, waan waroja tähän tarkoitukseen ei  ole kuitenkaan wielä myönnetty. Asiata ei ole kuitenkaan wielä silti jätetty sikseen, vaan esitettiin tämän sillan tarwe yhdessä rautatieasian kanssa wiime kesänä waltion asettamalle rautatie komitealle ja toiwotaan, että Sawonlinnan kaupungin ja monen maalaiskunnan harras toiwo ajosillan saamisesta Kyrönsalmen ylitse tulee wielä kerran toteutumaan.




Kyrönsalmen yli valmistui rautatiesilta vuonna 1908. Se muutettiin yhdistetyksi maantie- ja rautatiesillaksi vuonna 1934 ja tässä käytössä se oli vuoteen 1968 saakka. Tällöin valmistui ensimmäinen maantiesilta salmen ylitse. Tämän sillan teräsrakenteet eivät kestäneet kuin kolmisenkymmentä vuotta. Sen rinnalle valmistui vuonna 2000 uusi silta ja vanhan kansi purettiin, mutta pilarit jätettiin. Pilarien varaan rakennettu toinen silta avattiin käyttöön vuonna 2011.

Kuuskymppisten kohtaloita

Teillä ja Turuilla on aiemmin tarkastellut artikkelissa Olen viisikymppinen, takana on... viisikymppisten kohtaloita, eli kantateiden 50-59 muuttumista. Nyt ovat vuorossa kuusikymppiset eli kantatiet 60-69. Niitäkin on kohtalon kova koura koetellut.

Kuten artikkelissa Viipurin viuhka todettiin, alkuperäiset kantatiet 61-64 lähtivät säteittäisesti Viipurista Karjalan kannakselle. Nämä numerot vapautuivat sodan jälkeen uuteen käyttöön. Tällä hetkellä kuusikymppisten kasauma sijaitsee Länsi-Suomessa.



Kuten kartasta käy ilmi, 60-sarjan teitä on tätä nykyä vain seitsemän kappaletta, eli kolme numeroa on vapaana.

Kantatie 60 on kokenut paljon muutoksia ja se on pariinkin otteeseen kokonaan lakkautettu. Alun pitäen numero 60 oli Haminan ja Kouvolan välisellä kantatiellä. 1970-luvulla valmistunut valtatie 15 Kotkasta Kouvolan kautta Mikkeliin korvasi kantatien ja numero 60 katosi kartalta. Kouvolaan numero ilmestyi uudelleen, kun tie Heinolaan valmistui ja sai numeron 60. Tämä aika ei kestänyt kauan, vaan 60 siirtyi Tampereen ohitustien numeroksi ja tämän entinen numero 45 siirtyi  etelämmäs. Kotkan ja Heinolan välinen kantatie sai numeron 46. Tampereen ohitustietä jatkettiin länteen ja tämän osuuden valmistuttua kolmostie ohjattiin ohitustielle samalla tavoin kuin ysitie aiemmin. Koska 60 oli päällekkäinen koko matkaltaan valtatien numeron kanssa, se hiljaisesti hävisi viitoituksesta.

Kantatie 61 on sekin kahdesti lakkautettu. Sotien jälkeen Kaakkois-Suomen tieverkkoa täydennettiin nostamalla Haminan ja Taavetin välinen maantie kantatieksi 61. Suuressa luokitusreformissa numero 61 lakkasi toistamiseen, koska tieosuus sai ylennyksen valtatieksi 26.

Kantatie 62 syntyi uudelleen, kun Mikkelin ja Puumalan välinen tie valmistui. Tie sai kantatiestatuksen 1970-luvun puolen välin tienoilla. Erikoisuutena olivat tiellä olleet kaksi lossia, Lietvedellä ja Puumalassa. Muuallahan oli jo päästy päätielosseista eroon, pois lukien Mourusalmen lossi Posiolla kantatiellä 81. Lietvedellä ja Puumalassa on nykyisin sillat. Itäpäässä numerointi on jatkettu Imatran raja-asemalle saakka.


Ote Fennia-karttakirjasta 1977

Kantatie 63 syntyi uudelleen, kun 1990-luvulla muutama perusparannettu seututiereitti muutettiin kantateiksi. Kauhavan ja Ylivieskan välinen reitti koostui kuudesta maantiestä. Teitä parannettiin ja suurelta osin rakennettiin uudelleen. Reitti sai aluksi yhtenäisen numeron 740, mutta tämä muuttui verraten pian 63:ksi.



Uusi tieosuus Kauhavalla. Pohjakartta Fennia 1977, nykyinen kantatie 63 merkitty vihreällä

Kantatie 64 on kolmas kahdesti lakkautettu kantatie. Myöhempikin versio jäi verraten lyhytaikaiseksi. Seinäjoen ja Jalasjärven välisen uuden tien valmistuttua reitti Jalasjärvi-Seinäjoki-Ylistaro sai joskus 1980-luvulla numeron 64. Tie jaettiin kahtia 1990-luvun reformissa, kun se muuttui kahden uuden valtatien osaksi: Jalasjärvi-Seinäjoki valtatien 19 ja Seinäjoki-Ylistaro valtatien 18.

Kantatie 65 kulki aikoinaan Noormarkusta Parkanoon, mutta tästä reitistä tuli osa maata halkovaa Porin ja Joensuun välistä valtatietä 23. Tampereen seudun järjestelyissä tie 65 syntyi uudelleen reitille Tampere-Ylöjärvi-Kuru-Virrat.

Kantatie 66 on kuusikymppisistä ainoa, joka on suunnilleen alkuperäisellä paikallaan. Tämä Lapuan ja Oriveden välinen tie on nykyisin hyväkuntoinen valtatietasoinen tie.

Kantatie 67 oli alun perin tie, joka ristesi valtatien 8 kanssa kahdesti. Se kulki jokilaaksoja pitkin rannikolta sisämaan kautta takaisin rannikolle. Aluksi tie alkoi Kristiinankaupungista, mutta kasitien remontin valmistuttua eteläinen pää linjattiin Teuvalta lounaan sijaan länteen Närpiön Vitbergetiin ja sieltä myöhemmin Kaskisiin. Pohjoinen puolikas muuttui 1990-luvulla valtatieksi 19.

Kantatien peruskorjauksen alla käytiin kinaa siitä, linjataanko uusi tie Lapuanjoen itä- vai länsipuolelta; vanha tie kulki itäpuolta. Pahat kielet kertovat, että kun suomenkieliset seudut eivät saaneet yksimielisyyttä aikaan, ruotsinkielinen piiri-insinööri ohjasi rahat ruotsinkielisten seutujen hyväksi.

Vuoden 1977 Fenniassa uuden tien rakentaminen on edistynyt Alahärmään asti, jossa vaihdettin puolta. Uusi tie siirtyy Lapuan joen itäpuolelta länsipuolelle Ylihärmässä.



Kantatie 68 oli alun perin vähän kummallinen. Se kulki hyvin lähellä valtatietä 16 tämän suuntaisesti Koivulahdesta Ylihärmään. Tie muuttui maantieksi 725 ja numero 68 vapautui. Nykyisen kantatien historia on samanlainen kuin kantatien 63: Yhdistelemällä ja perusparantamalla puolenkymmentä maantietä syntyi ensin maantie 710, joka muutettiin kantatieksi 68.

Kantatie 69 on ainoa lakkautettu kantatie, joka saanut statuksensa takaisin samalla numerolla. Tie oli ennen Jyväskylän ja Kuopion välinen reitti. Kun tälle reitille valmistui uusi valtatie 9, kantatie muutettiin maantieksi. Verraten pian se kuitenkin palautui kantatieksi, Äänekosken ja Suonenjoen välllä. Länsipäässä tarvittiin uusi linjaus uudelleenrakennetulle nelostielle ja itäpää korvautui ysitiellä


Virroilla kohtaa kolme kuusikymppistä