Käytännön kaksikielisyyttä

Belgia on valtio, jossa on kyetty kehittämään kieliriita taideksi ja tieteeksi. Pohjoisessa Flanderissa puhutaan kieltä, jota kutsutaan sekä hollanniksi että flaamiksi, vähän suhdanteiden mukaisesti. Etelässä Valloniassa puhutaan ranskaa. Väliin jäävä Brysselin alue on kaksikielinen. Hollannin puhujia on noin 59% ja ranskan 40%. Jäljelle jäävä yksi prosentti on itärajan pinnassa oleva saksankielinen alue.

Jos Suomessa liikennemerkkien kielisuhteet ovat Tärkeitä Asioita, Belgiassa ne ovat Erittäin Tärkeitä. Liikennemerkin kielisuhteen ratkaisee sen sijainti ja maalaisjärjen käyttö on ehdottomasti kiellettyä.

Tie A3/E40 Brysselistä itään kulkee paikka paikoin alueiden rajalla ja kielisuhteet muuttuvat tiuhaan tahtiin. Kolmen peräkkäisen liittymän suunnistustaulut näyttävät tältä:










Leuven, ranskaksi Louvain, sijaitsee Flanderissa ja on siten hollanninkielinen. Sekin näkyy ranskankielisessä viitassa yksinomaan ranskaksi.

Eräänlainen kulminaatiopiste on kuitenkin Brysselin kehätien R0 ja Brysselin ja Luxemburgin välisen tien A4/E411 liittymä. Kehätie kulkee sekä Brysselin, Flanderin että Vallonian alueella ja ylittää rajan useaan kertaan. Tässä liittymässä raja kulkee pitkin A4:n keskilinjaa eli länteen Brysseliin johtava ajorata sijaitsee Flanderissa ja eteläinen Luxemburgiin johtava Brysselissä.

Länteen ohjaa hollankielinen viitta:



Vastakkaisen suunnan viitoitus on muodoltaankin erilainen (eri tienpito-organisaatio?) ja kyltit ovat kaksikielisiä. Ollaanhan kaksikielisessä Brysselissä.



Kehätiellä etelässä, kaksikielisessä Brysselissä, viitatkin ovat kaksikieliset. Vain Luxemburg viitoitetaan vain ranskaksi:



Vastakkaisen suunnan viitat sijaitsevat hollanninkielisellä alueella. Mutta voi kauhistuksen kanahäkki! Joku on mokannut ja mennyt laittamaan kylttiin Luxemburgin nimen ranskaksi. Niinpä on sitten käyty sottaamassa o-kirjain umpeen.



Luxemburg tuntuu muutenkin olevan vähän vaikea asia ja sitä näkyy näinkin kirjoitettavan: