Liikenneratkaisuissa erot ovat perin näkyvät, alkaen brittien vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Amerikkalaiset kulkevat kaikkialle omilla autoillaan ja tieverkko on sen näköinen. Brittien tieverkko taas on vahva indikaatio Sumujen Saarten asemasta Euroopan suurimpana ulkomuseona.
Erityisen merkittävä on vanhan ja uuden mantereen ero tienristeyksissä.
Amerikkalainen "4-way-stop" eli risteys, jossa jokaisesta suunnasta saapuvilla on edessään STOP-merkki on jokseenkin tuntematon järjestely Euroopassa. Ruotsissa paikallinen lainsäädäntö sellaisen tuntee, mutta toteutuksia on tuskin kourallista.
Toisaalta Euroopassa hyvin yleinen liikenneympyrä on ollut Amerikassa jotakuinkin harvinainen ilmiö. Niitä on ruvettu rakentamaan vasta oikeastaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ja koko laajassa maassa on arviolta vain 2000-3000 liikenneympyrää.
Liikenneympyröitä on vastustettu laajasti ja varsin irrationaalisinkin perustein. Yleisimmästä päästä on se, että ympyrässä on vaikeaa ajaa. Tämä voi tietysti olla tottakin. Amerikkalainen ajotyyli on usein varsin punaniskainen eikä liikenneympyrän toiminnassa varsin tärkeä naapurin huomioon ottaminen edusta kaikkein tyypillisintä käyttäytymismallia.
Yksi analyysi esittää, että turvallisuusaspekti on ympyrästä puhuttaessa täysin irrelevantti. Amerikkalainen kuin ei välitä turvallisuudesta, vaan hänelle on tärkeää illuusio turvallisuudesta. Liikenneympyrään ajettaessa ratin takana istuva joutuu tekemään omaan ja naapurin turvallisuuteen liittyviä päätöksiä. Sen sijaan tavallisessa liikennevaloristeyksessä turvallisuuteen liityvät päätökset tekee se tunnettu Joku Toinen: Kun valo on punainen, Joku Toinen käskee pysähtymään, ja vihreä on Jonkun Toisen antama lupa ajaa risteykseen. Se on helpompaa ja siten turvallisempaa, frankly.
Niinkin pitkälle on ajatusrataa viety, että Neuvostoliitto olisi vielä olemassa, jos liikenneympyrä olisi viety Amerikkaan liian aikaisin. Logiikka on kristallinkirkas: Amerikkalaisen kulttuurin kulmakiviä on kiihdytyskisa liikennevaloista. Jos liikenneympyrä olisi vallitseva risteysmuoto, George Lucas ei koskaan olisi tehnyt elokuvaa American Graffiti eikä olisi saanut pääomaa Tähtien Sota -trilogian tekemiseen. Tähtien sota taas inspiroi Ronald Reaganin niin kalliiseen puolustusohjelmaan, että siihen vastaaminen vei Neuvostoliiton taloudellisesti polvilleen. Jos siis American Graffitia ei olisi tehty, Reagan olisi keksinyt jotain Tähtien Sotaa vaatimattomampaa ja kylmä sota jatkuisi.
Amerikkalainen monikaistainen tienrakennustapa saattaa viedä liikenneympyröihin perustuvat ratkaisut verraten massiivisiksi. Tällöin se ajatus, että ympyrä on liian monimutkainen ratkaisu, ei ole täysin vailla pohjaa.
West 9th Avenue/US-41, Onkosh, Wisconsin
Yhdysvalloissa eritoten taajaan asutuilla alueilla moottoritien rinnalla kulkee kokooojatie tai -katu, "Frontal Road". Sellainen on usein hyvin lähellä itse moottoritietä ja moottoritien liittymien kohdalla risteykset ovat hyvin lähellä toisiaan. Kun näitä kohtia ruvetaan hoitamaan liikenneympyröillä, ratkaisut saattavat olla sellaisia, joiden toimivuus ei ole itsestään selvää.
Lee Road/US-23, Brighton, Michican
Tässä kohdassa Lee Road on vasemmalta oikealle kulkeva tie, vasemmanpuoleiset alas-ylös suuntaiset tiet ovat moottoritien ramppeja ja oikeanpuoleiset kuuluvat kokoojatiehen.
Keskellä risteystä on punaisten ympyröiden kohdalla risteyksen välityskyvyn kannalta kaksi kriittistä kohtaa. Jos niihin syntyy jonoa, jonon häntä hyvin nopeasti tukkii takana olevan ympyrän, jonka liikenne pysähtyy. Kolmannessa kohdassa ajoratamerkinnöin ympyrässä jatkana liikenne ohjataan ulkoreunalle ja liikennevirtojen törmäys on mahdollinen, jos ajoratamerkinnät peittyvät lumeen. Michigan on pohjoisia osavaltioita, ja sinne tulee talvi. Toivottavasti paikallisella tienylläpitäjällä on riittävästi suolaa pitämään risteys auki ja merkinnät näkyvillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.