Värejä

Suomessa tehtiin liikennemerkkeihin pieni kasvojenkohotus vuonna 1994. Ehkä näkyvin muutos oli tien numeroa osoittavien kilpien uusi värijärjestelmä.

Järjestelmä on periaatteessa yksinkertainen:

• Tiet 1-39 ovat valtateitä ja niiden numerokilvessä on valkoiset numerot punaisella pohjalla.
• Tiet 40-99 ovat kantateitä ja niiden numerokilvessä on mustat numerot keltaisella pohjalla.
• Kolminumeroiset tiet ovat seututeitä ja  niiden numerokilvessä on mustat numerot valkoisella pohjalla.
• Nelinumeroiset tiet ovat yhdysteitä ja niiden numerokilvissä on valkoiset numerot sinisellä pohjalla.
• Eurooppatiet merkitään kilvillä, joissa on valkoinen teksti vihreällä pohjalla.

Alkuaikojen pulmien jälkeen järjestelmä on toiminut varsin hyvin. Tosin on poikkeuksia, joille lähes 20 vuotta ei ilmeisesti riitä näiden yksinkertaisten sääntöjen oppimiseen.



24 ei ole kantatie, vaan valtatie



Hyvää yritystä työmaalla. Tosin 114 on seututie, ei yhdystie. Lisäksi B-tyypin suunnistustaulun nuolikenttään ei laitetaan yhtään mitään muuta kuin nuoli.



Missään ei lue, että tilapäisen keltapohjaisen viitan yhteydessä moottoritie-kilpi ja numerokilvet muuttuisivat keltapohjaisiksi. Yhdeltä reunalta katkoviivoitettu ykköstien numero on mielenkiintoinen keksintö. Niin ja yhteen tienviittaan ei laiteta kuin yhden kohteen nimi. Ajatus kaunis ja hieno, mutta toteutus tökkii.



Keravalla Saviontien ja seututien 148 risteyksessä kaikki numerokilvet tielle 148 ovat väärän värisiä. Kyse ei siis yle yksittäisestä virheestä, vaan virheen systemaattisesta toistamisesta.

Lisäksi 4/E75-tie johtaa sekä Helsinkiin että Lahteen eli numeroiden jakaminen eri kenttiin on virhe. Viitan mukaan Helsinkiin johtaa tie 4 ja Lahteen E75.

Merkkien väritys on osa viitoitusjärjestelmää, jonka selkeydessä on kehittämisen varaa. Siksi oikean värityksen merkitystä ei ole aihetta väheksyä. Tekevälle toki sattuu, mutta vuosikaudet paikallaan olevat virheet kertovat kyllä tekemistä enemmän hällä väliä ‑asenteesta.