Tukholmassa kun aikoinaan keksittiin periä tietullia, sieventelynimikkeellä "ruuhkamaksu", tulli ei koskenut ulkomaisia ajoneuvoja, koska maksujen periminen tulee paljon kalliimmaksi kuin on maksun tuotto.
Tietullipiste Essingeledenin rampilla Tukholmassa
Tämä ajattelu soti kuitenkin ruotsalaista tasa-arvonäkemystä vastaan. Koska ruotsalaisen tasa-arvon illuusion ja maalaisjärjen ollessa ristiriidassa maalaisjärki häviää aina, vuodesta 2015 on laskuja lähetetty ulkomaalaisille auton haltijoille.
Tippui sitten postin mukana kaksi laskua Ruotsin valtiolta. Kas kun maassa on kahdenlaisia tiemaksuja: Tukholman ja Göteborgin kaupunkitullit ovat nykyisin ruuhkaveroja, trängselskatt. Sen sijaan Sundvallin sillan (E4) ja Motalan uuden sillan (50) ylittämisestä seuraa infrastruktuurimaksu, infrastrukturavgift.
0,52 euron lasku. Ystävällisesti suomenkielinen.
Toinen laskuista oli ruuhkavero Värtanin satamasta poistumisesta ja sinne palaamisesta, kumpikin ruuhka-ajan ulkopuolella. Laskun loppusumma oli 4,19 euroa. Toinen puolestaan on infrastruktuurimaksu Motalan sillan ylittämisestä. Koska se maksaa vain vitosen paikallista rahaa, Ruotsin valtio siis lähetti 52 sentin suuruisen laskun.
Motalan sillan tietullipiste
Suomessa yleensä arvioidaan, että yhden paperilaskun tuottamisen, lähettämisen ja valvonnan kokonaiskustannus on luokkaa 30 euroa. Tietullitapauksessa kustannus on todennäköisesti suurempi, koska Ruotsin valtio ostaa asiaan liittyvän palvelun yksityiseltä yritykseltä, joka sitten kaivelee rekisteritietoja eri valtioiden ajoneuvorekistereistä. Käytännössä siis jokaisen satunnaisen ulkomaalaisen verottaminen tuotta Ruotsin valtiolle silkkaa persnettoa. Mutta periaate on periaate, älköön siitä lipsuttako!
Sähköinen laskutus tehostaa toimintaa. Automatisointi käsittely laskee hintoja. Se että Suomessa käsitellään manuaalisesti asioista ei tarkoita että muualla tehdään näin.
VastaaPoista