Ei, se ei ole Ruotsi, joka teki siirtymän syyskuussa 1967 suurella metelillä ja rummutuksella. Aika tarkkaan 50 vuotta sitten 26.5.1968 klo 6.00 paikallista aikaa siirtyi Islanti ajamaan oikealle puolelle tietä. Kokoerojen ansiosta Islanti selvisi oleellisesti vähäisemmällä touhotuksella kuin Ruotsi.
1800- ja 1900-luvun vaiheessa varsin iso osa Eurooppaa ajoi vasemmalla: muun muassa monet eteläiset valtiot ja laaja Itävalta-Unkari. Hevospeliaikaan asialla ei ollut valtavasti merkitystä, mutta autoistuminen vei kehitystä yhtenäiseen suuntaan.
Euroopan maat ja alueet tekivät siirtymisensä valtaosin ennen toista maailmansotaa:
- 1858 Suomi
- 1899 Belgia
- 1906 Alankomaat, paitsi Rotterdam
- 1917 Alankomaat, Rotterdam
- 1918 Bosnia ja Herzegovina
- 1921 Itävalta Vorarlberg
- 1924 Italia, Rooma
- 1924 Espanja
- 1926 Italia, Milano
- 1927 Italia, loput valtiosta
- 1928 Portugali
- 1929 Gibraltar
- 1930 Itävalta, Pohjois-Tiroli
- 1935 Itävalta, Kärnten ja Itä-Tiroli
- 1938 Itävalta, loput valtiosta
- 1939 Tsekkoslovakia
- 1941 Unkari
- 1967 Ruotsi
- 1968 Islanti
Islannillakin oli ennen sotia siirtymissuunnitelma. Iso-Britannia kuitenkin miehitti maan toukokuussa 1940 ja sodan ajan valtaosa ajoneuvoista oli brittien sotilaskulkuneuvoja. Siirtyminen jäi odottamaan parempia aikoja.
Ruotsi ja Islanti tekivät päätöksensä todennäköisesti viime hetkillä. Tuon ajan jälkeen tie- ja liikennesuunnittelussa ratkaisut rupesivat olemaan epäsymmetrisiä: risteykset, moottoritieliittymät ja muu infrastruktuuri on suunniteltu jommankumman puoleista liikennettä silmälläpitäen.
Liikenneympyrät erityisesti taajamien ulkopuolella tehdään yleensä epäsymmetrisiksi: Sisään ajetaan jyrkän kaarteen kautta, jotta kuski älyää hiljentää, ja ulos päästään suorempaa reittiä nopeutta nostaen. Jos yhtäkkiä alla olevan kuvan ympyrä olisikin osa vasemmanpuoleista liikennettä, ympyrän geometriasuunnittelun perussääntöjä ei olisi noudatettu.
Liikenneympyrät erityisesti taajamien ulkopuolella tehdään yleensä epäsymmetrisiksi: Sisään ajetaan jyrkän kaarteen kautta, jotta kuski älyää hiljentää, ja ulos päästään suorempaa reittiä nopeutta nostaen. Jos yhtäkkiä alla olevan kuvan ympyrä olisikin osa vasemmanpuoleista liikennettä, ympyrän geometriasuunnittelun perussääntöjä ei olisi noudatettu.
Moottoritieliittymätkään eivät ole symmetrisiä, vaikka kaukaa katsoen näin voisi kuvitella. Jos liittymässä on silmukkaramppeja, erkaneva ramppi tehdään usein loivemmaksi kuin liittyvä. Samoin erkanemis- ja kiihdytyskaista saattavat olla erimittaisia.
Suomessa varsin harvinainen liittymätyyppi on kuusiramppinen A4- tai B4-puolineliapila. Sitä käytetään usein, kun liittymässä on paljon kääntyvää liikennettä tai kun poikittaistiellä on kuormaa ruuhkaksi asti.
Kuvassamme on A4-tyypin puolineliapila. Sen perusominaisuus on, että kaikki moottoritielle poistuva liikenne pääsee kääntymään vapaasti ilman liikennevaloja ja että moottoritieltä poistuva liikenne kulkee liikennevalojen kautta. Poistumisrampeille siis tarvitaan riittävän monta rinnakkaista kaistaa, jotta jono ei ulotu moottoritielle saakka.
B4 on A4:n peilikuva, mutta toiminnallisesti aivan erilainen. Siinä moottoritieltä saapuva liikenne pääsee suoraan poikittaistielle, mutta sinne liittyvästä liikenteestä osa leikkaa vastaan tulevaa liikennettä. Jos käytetään liikennevaloja, poikittaistielle tarvitaan usein ryhmityskaistoja.
Jos nyt siirryttäisiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, liittymämme muuttuisi B4-tyypiksi ja ramppien mitoitus ei ehkä olisi kohdallaan.
Muutos tietenkin vaikuttaisi aivan tavanomaisiin kanavoituihin X- ja T-risteyksiinkin. Piikkausvasaraa ja rälläkkää tarvitaan, kun korokkeita ja liikennemerkkiportaaleja siirrellään, jotta ryhmityskaistat saadaan kohdalleen.
Myös liikennemerkkimaalia- ja teippiä kuluisi melkoisen paljon. Kaksiajorataisten teiden tienviitat ovat yksi näkyvä eroavaisuus oikean- ja vasemmanpuoleisen liikenteen maissa, mutta melkoisen moni muukin liikennemerkki tunnustaa puolta.
Sellainenkin käytännön seikka on, että bussipysäkit useimmiten sijaitsevat risteyksen jälkeen. Onhan varsin käytännöllistä, että risteyksestä jatkavat bussit pysähtyvät kaikki samalla pysäkillä. Jos vaihdetaan puolta, pysäkit sijaitsevatkin ennen risteystä ja taas on lapiolle, täryttimelle ja asfalttikoneelle töitä.
Mielenkiintoinen listaus, etenkin tuo, miten jotkin maat ovat siirtyneet oikeanpuoleiseen liikenteeseen vaiheittain. Roomasta ulos ajettaessa on siis vuosina 1924-1927 pitänyt kaupungin rajalla siirtyä tien toiseen reunaan. Ja Itävaltaan oikeanpuoleisuus on hiipinyt kuin varkain lännestä alkaen.
VastaaPoistaEhkä jonkin talousahdingossa rypevän kaupungin tai maakunnan pitäisi siirtyä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Siitähän saisi brändättyä matkailukohteen.
Onko Iso-Britannialla koskaan ollut suunnitelmaa tai edes ehdotusta siirtymisestä ajamaan oikealla (sana on tulkittava sekä kuvaannollisessa että konkreettisessa merkityksessään) puolella tietä?
VastaaPoista