Iisakin kirkko, Lahti

Teillä ja Turuilla on noin kahdeksan vuotta sitten suhtautunut varsin skeptisesti Lahden eteläisen kehätien syntymiseen. Ajat kuitenkin ovat muuttuneet ja valtio otti tien infrapakettiinsa vuonna 2016. Työt ovat alkaneet ja tien arvellaan olevan käytössä vuonna 2020.

Tie on ollut hieman samanlainen Iisakin kirkko kuin ykköstie, joka moottoritieksi rakentaminen kesti yli 50 vuotta. Lahdessakin on haluttu siirtää valtatie 12 pois keskustasta jo 50 vuoden ajan. Kuitenkin niin kauan kuin paikan päällä ei päästä sopuun edes linjauksen pääsuunnista, rahakirstun vartijan suunnasta kuuluu koleaa kasakan naurua ja rahat menevät muualle.

Pääasialliset linjausvaihtoehdot ovat olleet Renkomäen suunta ja Launeen suunta.

Kummassakin vaihtoehdossa tien läntinen pää on suunnilleen siinä, missä valtatien 12 ja kantatien 54 haarautumiskohta on nyt. Renkomäen suunnassa itse kehätie on lyhyempi ja yhtyy nelostiehen kaupungin eteläpuolella Renkomäessä. Launeen suunta halkoo kaupunkialuetta varsin lähellä keskustaa ja sille tehdään uusi Kujalan eritasoliittymä nelostielle.

Kummassakaan vaihtoehdossa tie ei siis jatku nykyiselle valtatielle 12, vaan valtatietä ajavat kääntyvät pariin otteeseen.

Renkomäen vaihtoehtoon sisältyy katutasoinen yhteys Launeen alueelle.



Karkeiden suunnitelmien laatijat on aikoinaan päästetty piirtämään varsin villin näköistä Renkomäen eritasoliittymää. Siinä leikkaavat nelostie, valtatie 12, Koskenkylän-Myrskylän-Orimattilan-Lahden maantie 167 ja Lahden eteläinen sisääntuloväylä.



Vaihtoehtoja puitaessa Lahden kaupunginvaltuuston 1990-luvulla hylkäämä Launeen suunta kaivettiin koipussista ja tietä tehdään nyt sen mukaisesti. Nyt rakennettava tie ottaa kuitenkin jo rakennetun ympäristön eri tavalla huomioon kuin miespolven takainen. Siksi jälkiviisaat kommentit jäävät suutareiksi.



Launeen suunnan valinnassa painoi ennen kaikkea se pelko, että Renkomäen suunta ei täyttäisi keskeisintä tien rakentamisen tavoitetta, eli itä-länsi-suuntaisen liikenteen pääosan siirtymistä pois kaupungin keskustasta. Siksi Launeen suunta peittosi Renkomäen suunnan hyöty/kustannuslaskelmissa varsin selvästi.

Jossain määrin erikoinen ratkaisu on nelostien ja kehätien Kujalan liittymä. Siinä juoheva liikenne tarjotaan vain kehätieltä pohjoiseen kulkevalle suunnalle ja sen vastasuunnalle. Helsingin suunnasta kehälle pyrkivä ajatetaan kahden liikenneympyrän ja yhden silmukkarampin kautta. Kehältä Helsinkiin sentään on vain yksi ympyrä.

Ennakkotapaus tällaisesta ratkaisusta, jossa jokin päätiesuunta ohjataan rakentamiskustannuksissa saavutettavan säästön takia katuverkkoon, on ykköstien ja kehä II:n liittymä Espoossa. Surkea viritys, joka olisi saanut jäädä virittämättä.

Liittymän rakenne heijastanee sitä jo kartastakin helposti ilmenevää seikkaa, että pääosa etelän suunnasta tulevasta liikenteestä jatkossakin käyttänee Renkomäen liittymää.


Kujalan liittymä

Kartasta on pääteltävissä myös se, että kehätie todellisuudessa on kaksihaarainen: Helsingin ja Lahden länsipuoleisen alueen välinen liikenne tuskin tulee kiertämään Kujalan liittymän kautta, vaan se ohjautuu Renkomäestä nykyiselle maantielle 296; maantien liikennevaloristeyksistä huolimatta. Käytännössä Lahti saa siis sekä eteläisen että lounaisen kehätien.