6.6.2018

Parhaasta huonoimmaksi

Kauhavalta Kortesjärven, Evijärven, Kaustisen, Toholammin ja Sievin kautta Ylivieskaan kulkeva kantatie 63 syntyi parikymmentä vuotta sitten. Varsinainen synnytys tapahtui pelti- ja tarrasaksien avulla, eli numerokilvet muuttamalla.

Tämä ei kuitenkaan ole asiassa koko totuus. Varsin suuri osa tästä noin 170 kilometrin mittaisesta kantatiestä rakennettiin pikkuhiljaa vanhoja maanteitä oikoen ja parannellen. Kun projekti oli aika pitkällä, tehtiin numeroinnin muutos; vähän salaa ja vailla seremonioita muun numerointireformin yhteydessä.

Yksi oli kuitenkin joukosta poissa: Evijärven ja Kaustisen välinen osuus. Sitä oli aikaisemmin pariinkin otteeseen kohennettu ja ennen muiden osuuksien parantamista se oli laadultaan paras. Niin siinä sitten kävi kuin monille vanhoille 1950-luvun valtateille: Kun ne ovat kohtalaisessa kunnossa, ne eivät pääse korjauslistoille ennen kuin tilanne on todella tukala. Niin kävi Pohjanmaallakin: Parhaasta osuudesta tuli kantatien 63 huonoin.


Evijärvi-Kaustinen

Tilannetta ollaan paraikaa oikaisemassa. Osuutta Evijärveltä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntarajalle ollaan parantamassa. Kapea ränni saa kaksi metriä lisää leveyttä ja pari tiukkaa mutkaa oikaistaan. Suorahan tie on jo valmiiksi, eli uutta tielinjaa ei juuri synny.


Kapea se on.

Ratkaisu jää kuitenkin puolitiehen: Tien mutkaisin osuus Pohjanmaan eli Österbottenin maakunnassa ei kuulu korjausohjelmaan, eikä sen lisäämisestä ohjelmaan ole tietoa.


Kantatien kiemurtelua Högnabban ympäristössä


Profiilinkin kanssa on vähän niin ja näin

Ennen Kaustista vaihdetaan vielä kerran maakuntaa, eli saavutaan Keski-Pohjanmaalle. Se osuus on suora mutta yhtä lailla kapea.

Vuoden 1953 peruskartasta käy ilmi, että jo silloin on tehty oikaisuja. Vanhat maantiethän tekevät usein varsin hämmentäviäkin mutkia peltosarkojen kulmissa.



Vuoden 1953 kartan oikaisu, jota nyt oikaistaan


Nykyinen tie ohittaa Inan kylän sen itäpuolelta.

Peruskartanpalasissa tarkkasilmäinen kiinnittää huomiota korkeuskäyrien puuttumiseen. Ei, Pohjanmaa ei sentään aivan noin tasainen ole. Syynä on se, että sotien jälkeen oli painetta saada kunnollisia karttoja nopeasti ja nopeutta haettiin jonkin aikaa tekemällä korkeuskäyrien tuottamisen edellyttämät maastotyöt myöhemmin.

Edellä on tarkoituksella mainittu Pohjanmaan ruotsinkielinen nimi Österbotten. Tie nimittäin leikkaa kielirajan kahdesti: Evijärvi Etelä-Pohjanmaalla ja Kaustinen Keski-Pohjanmaalla ovat jokseenkin puhtaasti suomenkielisiä. Sen sijaan runsaan kymmenen kilometrin osuus Pohjanmaan maakunnassa kulkee lähes umpiruotsinkielisen Kruunupyyn takametsien halki.

(Pohjanmaa on tunnetusti, etenkin pohjalaisten mielestä, niin hienoa seutua, että on aivan luontevaa, että niitä on neljä kappaletta.)

Kieliraja on periaatteessa varsin jyrkkä, kuten se Pohjanmaalla useassa kohdassa on. Kuitenkin rajan pinnassa on karttaan merkitty nimiä, joista on hieman vaikea sanoa, mitä kieltä ne ovat: Oopakka, Kortjärvi, Porasenjoki/Pårasån, Skitujärv, Färskangas ja Paloharjukyttlandet.


Matka Högnabbasta Småböndersiin kulkee muun muassa paikkojen Petosjön, Haltas, Furu ja Papas kautta. Tie jatkuu löysäilyseudulle Vetelin kuntaan ja ensimmäinen kylä kielirajan toisella puolen on Nykänen.

2 kommenttia:

  1. Tuon neljännen Pohjanmaan temppu oli kyllä melkoisen törkeä. Ikiajat on pitänyt kouluttaa eteläpohojalaisia siitä, että Pohojanmaa ei lopu Ähtävänjokeen. Itse asiassa, parahaat palaset on siitä rutakosta pohojoseen ;) Sitten antavat noiden rantaruotsien tehdä varsinaisen sammonryöstön, ihan vain siksi, että ruotsinkielistä nimeä oli niin vaikea keksiä :(

    VastaaPoista
  2. Mikä selittää Teerijärvi-viitoituksen katoamisen Kaustisilta? Google Street Viewin vuoden 2009 kuvissa viitta löytyy Kauhavan ja Evijärven ohella, mutta vuonna 2011 se on tiessään, ja myös etäisyystaulu on vaihdettu uuteen ja km-lukemia laskettu alaspäin.

    VastaaPoista

Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.

Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.