25.8.2018

Lauttasaaren silta

Lauttasaari on vajaan neljän neliökilometrin laajuinen saari Helsingin länsireunalla. Saari on etäisyydeltään lähes kantakaupunkia, sen rakennustapa on lähiömäinen ja lauttasaarelaiset pitävät saartaan lähes itsenäisen valtion veroisena.

Lauttasaari-nimitys on kuitenkin vasta noin satavuotias.

Saaren historia on varsin monipuolinen. Drumsön kartanon osti vuonna 1871 venäläinen kauppias Wilhelm Wavulin. Wavulinin perikunta yritti myydä puoli saarta käsittäneen tilansa Helsingin kaupungille, joka kieltäytyi kunniasta. Saari kuului tuolloin Helsingin maalaiskuntaan, eikä Helsinki nähnyt tulevaa kasvuaan länteen. Kauppias Julius Tallberg osti tilan vuonna 1911 ja tarjosi sitä edelleen Helsingille ostohintaan, mutta Helsinki edelleen kieltäytyi.

Tallberg idearikkaana miehenä sitten rupesi kehittämään saarta ja myymään sieltä huvilatontteja. Vuonna 1914 alkoi liikennöidä Salmisaaresta käsin Tallbergin omistama lautta Drumsö. Varsin pian tuli käyttöön nimi Lauttasaari. Tallberg rakennutti myös hevosraitiotien, joka kulki saaren läpi Katajaharjuun saakka. Ratikka ei kuitenkaan kannattanut, vaan linja lakkautettiin jo vuonna 1917.


Lauttasaaren hevosraitiotie

Vuoden 1920 alusta erotettiin Helsingin maalaiskunnasta omaksi Huopalahden kunnaksi Haagan, Munkkiniemen ja Lauttasaaren seutu.


Lauttasaari 1930-luvun alussa ennen Jorvaksentien rakentamista

1920- ja 1930-luvuilla pohdittiin paljon nuoren valtakunnan tieverkkoa ja eritoten yhteyksiä Helsingistä länteen. Kulkihan eteläisin maantie Helsingistä länteen niinkin pohjoisessa kuin Pitäjänmäen ja Leppävaaran välillä. Tällöin tehtiin päätös Jorvaksentiestä, eli Helsingistä eteläisen Espoon kautta Kirkkonummen Jorvakseen kulkevasta tiestä. Osana Jorvaksentietä valmistui vuonna 1935 Lauttasaaren ja Salmisaaren välille silta.

Tämä avattava ristikkosilta oli aikanaan Suomen komeimpia siltoja. Lauttasaari tuli myös länsipuoleltaan yhdistetyksi mantereeseen, pengertiellä ja vaatimattomammilla silloilla.


Lauttasaaren vanha silta

Lauttasaaren sillan merkitys väheni sodan jälkeen, koska Jorvaksentie katkesi Porkkalan luovutuksen jälkeen Espoonlahdelle. Vaikka vuokra-alueen kiertävää tietä oiottiinkin, valtaosa Helsingin ja Hangon-Tammisaaren suunnan liikenteessä siirtyi Turuntielle.

Toisaalta silta mahdollisti kaupungin laajenemisen länteen ja jo 1930-luvulla valmistuivat ensimmäiset kerrostalot. Lauttasaari siirtyi vuoden 1946 alun suuressa kuntaliitoksessa Helsinkiin, mikä kiihdytti tätä kehitystä. Saaren rakennuskannasta merkittävä osa on 1950-luvulta.

Silta muuttuikin nopeasti huippumodernista tekniikan tuotoksesta pullonkaulaksi. Se oli kapea kaksikaistainen ja sen jalkakäytävät olivat kapeat. Porkkalan palautuksen jälkeen ja Tapiola-projektin alettua Jorvaksentien merkitys palautui ja kapasiteettikriisi rupesi lähestymään.

Oman kuvionsa tuotti se, että sillan teräsmateriaali rupesi haurastumaan ja sillalle jouduttiin asettamaan 11 tonnin painorajoitus. Tämä merkitsi muun muassa sitä, että Lauttasaaren bussien matkustajamäärää jouduttiin rajoittamaan. Sillan pielessä oli aika ajoin tarkastuksia ja liiat matkustajat joutuivat vaihtamaan apostolinkyytiin. Tilanteen joutui ottamaan huomioon myös Helsingin kaupungin liikennelaitos, joka hankki Lauttasaaren liikenteeseen tavanomaista kevyempää kalustoa.


Helsingin Sanomat 22.5.1965


Lauttasaaren suunnan kevytkalustoa

Helsingin kaupunki ja valtio väänsivät varsin kauan kättä länsisuunnan liikenneratkaisusta, mutta Gordionin solmu ratkesi lopuksi: Jorvaksentie rakennettiin Helsingin ja Espoonlahden välillä moottoritieksi, jota varten mantereen ja Lauttasaaren välille rakennettiin uusi silta, Lapinlahden silta. Kun tämä valmistui vuonna 1965, ruvettiin valmistelemaan Lauttasaaren sillan purkamista ja uuden rakentamista.

Ennen purkamista rakennettiin siltojen väliin tilapäinen puurakenteinen silta jalankulkijoita ja pyöräilijöitä varten. Vanha silta purettiin talvella 1967-1968 ja uusi Lauttasaaren silta otettiin käyttöön vuonna 1969. Töiden aikana kaikki autoliikenne Lauttasaaren ja keskustan välillä ohjattiin Lapinlahden sillalle.


Lauttasaaren uusi silta

Myös uusi Lauttasaaren silta oli avattava. Sillan pohjoispuolella sijaitsi Salmisaaren hiilivoimalan satama. Elokuussa 1976 tapahtui merivahinko, jossa hiiltä kuljettanut m/s Markus osui sillan läppään, joka teknisen vian takia ei ollut noussut yläasentoonsa. Vahingonkorvausoikeutta käytiin vuoteen 1983, jolloin Korkein oikeus vahvisti raastuvanoikeuden ja hovioikeuden aiemman päätöksen, jonka mukaan Helsingin kaupunki katsottiin asiassa olevan maksumies henkilökunnan virheen takia. Sillan käyttöhenkilöstö oli antanut alukselle luvan ajaa sillan läpi. (Korkeimmassa oikeudessa oli käyty juridista kiistaa lähinnä siitä, arvioidaanko asiaa merilain vai vesilain perusteella.)


Silta ja Markus mittaavat, kumpi on vahvempi.

Vahingon takia silta oli suljettuna kahteen otteeseen useiden kuukausien ajan.

Siltaa on viime vuosina avattu harvakseltaan, koska hiilisatama on siirtynyt meren puolelle siltaa. Helsingin kaupunginhallitus on vuonna 2017 päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin nostosillan sulkemiseksi. Koneisto on vanha ja se tarvitsisi varsin kalliin remontin.

1 kommentti:

  1. Uuden sillan suunnitelmista voi antaa kommentteja vielä pari päivää:

    https://www.hel.fi/kaupunkiymparisto/fi/julkaisut-ja-aineistot/ilmoitukset/katu-ja-puistosuunnitelmat/lauttasaaren-sillan-katusuunnitelmaluonnokset-esilla---utkasten-till-gatuplan-for-drumso-bro-framlagd-for-paseende

    VastaaPoista

Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.

Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.