Suunnitelmat saivat aikamoisen palauteryöpyn.
Vuoden 1989 suunnitelma sisälsi kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikin olisi siirtänyt merkittävän osan silloisesta valtatieverkosta alempaan luokkaan.
Vaihtoehto A
Vaihtoehto B
Vuoden 1990 suunnitelma olikin sitten merkittävästi vähemmän radikaali. Lahden-Hämeenlinnan-Huittisten moottoriväylä on kadonnut ja suunnitelma muutenkin on rakenteeltaan hienosäätöä. Tärkeimpinä luokitusmuutoksina esitettiin
- Nelostien siirto Päijänteen itäpuolelle ja osuuden Lahti-Jämsä muuttaminen kantatieksi
- Nelostien linjaaminen Utsjoelle ja osuuden Kaamanen-Karigasniemi muuttaminen seututieksi
- Valtatien 23 Pori-Joensuu muuttaminen kantatieksi
- Valtatien 16 Vaasa-Kyyjärvi muuttaminen kantatieksi
- Valtatien 19 Iisalmi-Pulkkila muuttaminen kantatieksi
- Tampere-Rauma-reitin (kt41, kt42) muuttaminen valtatieksi
- Kokkola-Iisalmi-reitin (kt85, kt87) muuttaminen valtatieksi
- Jalasjärvi-Seinäjoki-Uusikaarlepyy-reitin (kt64, kt67) muuttaminen valtatieksi
- Kantatien 53 Hanko-Mäntsälä muuttaminen valtatieksi
- Uuden valtatien rakentaminen reitille Vaasa-Seinäjoki-Keuruu-Jyväskylä
Tästäkin suunnitelmasta esitetyt lausunnot olivat kohteliaankitkeriä ja lopputulos olikin melko toisensuuntainen: Verkon supistamisen sijaan se laajeni etenkin siksi, että useat seututiereitit muutettiin kantateiksi. Ainoa tie, joka loppujen lopuksi poistui valtatieverkosta oli valtatie 19, joka numeroitiin kantatieksi 88. Kokkola-Iisalmi-suunnitelma ei toteutunut, vaan sen sijaan syntyi kaksi toisiaan risteävää valtatietä: 27 Kalajoki-Iisalmi ja 28 Kokkola-Kajaani.
Suunnitelman valtatie 30, eli nykyinen 18 ei toteutunut tielaitoksen päiväunien mukaisesti. Se linjattiin olemassa ollutta maantieverkkoa Ähtäristä Keuruun sijaan Multialle ja reitti ei edelleenkään ole uskottava vaihtoehto valtatielle 16.
Tie 2010 -suunnitelmaan liittyi myös yksityiskohtainen toimenpideohjelma, josta varsin suuri osa on edelleenkin toteuttamatta. Tämä kertoo sen, että pitkänkin aikavälin suunnitelmat toteutuvat varsin sattumanvaraisesti, koska kaikki rakentamispäätökset ovat poliittisia.
Suunnitelma sisältää koko joukon tieosuuksia, joille ehdotetaan "järeää parantamista".
Parantamissuunnitelma, Pohjois-Suomi
Parantamissuunnitelma, Etelä-Suomi
Parantamissuunnitelma, Pohjois-Suomi
Parantamissuunnitelma, Etelä-Suomi
Varsin suuri osa järeän parantaminen ehdotuksista on joko kokonaan tai merkittäviltä osiltaan edelleen tekemättä, muun muassa
- Vt10 Forssa-Hämeenlinna
- Vt12 Tampere-Lahti
- Vt4 Äänekoski-Pyhäjärvi
- Vt9 Kuopio-Outokumpu
- Vt15 Kouvola-Ristiina
- Vt20 Oulu-Pudasjärvi
Detaljitason toteutumatta jääneistä suunnitelmista mainitaan joitakin esimerkkejä
- Vt3 Hämeenkyrön ohitus
- Vt4 Jyväskylä-Äänekoski uusinta
- Vt4 Kärsämäen ohitus
- Vt4 Iin ohitus
- Vt6 Kouvolan ohitus moottoritieksi
- Vt8 Kokkolan ohitus
- Vt8 Himangan ohitus
- Vt9 Jämsä-Muurame moottoritie/moottoriliikennetie
- Vt4/9/13/23 Vaajakosken ohitus
- Vt10 Liedon ohitus
- Vt12 Kausalan kohta
- Vt22 Muhoksen ohitus
- Vt28 Sievin ohitus
Mielenkiintoinen kysymys on myös se, kuinka suuri osa toteuttamatta jääneistä suunnitelmista edes on millään tavalla ajankohtaisia enää. Esimerkiksi Jyväskylä–Äänekoski (osittain rakenteilla), Kouvolan kohta ja Vaajakosken ohitus varmasti sellaisia ovat, mutta toisaalta esimerkiksi monen pikkupaikkakunnan ohitustiet lienevät rakentamatta vielä 30 vuoden kuluttuakin. En myöskään näe kovin järeitä toimenpiteitä tarpeellisina esimerkiksi Kiiminki–Pudasjärvi-välillä valtatiellä 20. (Korvenkylän ja Kiimingin väli toki kaipaa jossain vaiheessa parannusta.)
VastaaPoistaSe jää hieman epäselväksi, mitä "järeällä parantamisella" on vuonna 1990 tarkoitettu? Ohituskaistoja? Eritasoliittymiä? Oikaisuja? Monet perinteisen valtatien ja moottoritien välimaastoon sijoittuvat tietyypit, kuten keskikaiteellinen ohituskaistatie kai olivat tuohon aikaan vielä jokseenkin tuntemattomia käsitteitä ainakin Suomessa.
Noista mainituista ohitustietä kaipaavista pikkupaikkakunnista muut kuin Sievi sijaitsevat varsin vilkasliikenteisen tien varrella. Ohitustie ei niinkään palvelisi päätien sujuvuutta kuin taajaman liikenneturvallisuutta. Ei käy kateeksi kärsämäkisten ja hämeenkyröläisten tilanne.
VastaaPoistaJäreällä tienparantamisella tarkoitettiin moniongelmaisen tien uudelleenrakentamista kokonaan tai osin uudelle linjaukselle tai tien nelikaistaistamista. Pelkkä muutaman ohituskaistan rakentaminen ei ole järeää uudelleenrakentamista. Esimerkki järeästä parantamisesta on viitostie Heinolan ja Mikkelin välillä. Tie on uudelleenrakennettu lähes jatkuvaksi ohituskaistatieksi ja vuoristoratamainen profiili on tasoitettu. Toinen "järeä parantaminen" on nähtävillä ysitiellä Oriveden ja Jämsän välillä.
Tarkoitukseni ei ollut ottaa kantaa esimerkiksi juuri Kärsämäen tai Hämeenkyrön ohitustietä vastaan; esitin vain valistumattoman arvioni siitä, kuinka korkealla ne ovat prioriteeteissa. Hämeenkyrön osalta tosin muistan nähneeni joitain suunnitelmia, joten siellä on ehkä toivoa.
VastaaPoistaKiitokset jälleen mielenkiintoisesta artikkelista. Pitääpä käydä lähikirjastossa tutustumassa Tie 2010 -suunnitelmaan, kun se näyttää siellä olevan. :-)
Hämeenkyrössä taitaa olla valmis tiesuunnitelma rahoitusta vaille. Kärsämäki "ratkaistiin" kolmella liikenneympyrällä. Kokkolaan tehtiin kaupunkia selvästi lähempää kulkeva lyhyempi tie, jolle käynee kuin Salossa aikanaan: jää kaupungin sisään. Kouvolassa laaditaan suunnitelmia. Vaajakoskella käydään asemasotaa. Muut mainitut taitavat jäädä Ö-mappiin.
VastaaPoistaKasitie Vaasan ja Oulun välillä on myös hieman outolintu. Liikenne jyrää useassa taajamassa: Oravainen, Kokkola, Himanka, Kalajoki, Pyhäjoki. Turku-Vaasa-osuus puolestaan on lähes taajamaton.
Muistelen hämärästi nähneeni joskus v. 1990 tienoilla jonkin toisenkin vision, jossa moottoritie olisi kulkenut Helsingistä Kuopioon asti, kuten myös Hämeenlinnan ja Lahden sekä Turun ja Tampereen välillä. Muuten suunnitelmat vastasivat tuota "Päätieverkon kehittäminen"-asiakirjaa. Mahdanko muistella ihan omiani, vai oliko kyseessä jokin vielä pidemmän aikavälin suunnitelma?
VastaaPoistaMielestäni tuolloin 80-90-luvun vaihteessa keskusteltiin ainakin hämäläisessä lehdistössä ihan vakavasti noista Hämeenlinna-Lahti ja Turku-Tampere -moottoriteistä. Ajatus taisi olla että Tampereen ja Lahden välinen liikenne olisi kulkenut moottoriteitä Hämeenlinnan kautta. 90-luvun laman myötä taisivat nuo visioinnit loppua ainakin valtion osalta.
Taitaa olla niin, että erilaisia karttaharjoituksia on tehty vaikka kuinka paljon lähihistorian aikana. Erityisesti seutukaavaliitot ja niiden seuraajina maakuntaliitot ovat niitä tehtailleet. Mikäs tehtaillessa, kun vastuuta eikä päätösvaltaa asiassa ole.
VastaaPoistaTuossa Tie 2010 -paperissa on moottoriliikennetie reitillä Lahti-Hämeenlinna-Humppila. Reitti olisi liikennetaloudellisesti melko mieletön, koska se halkoisi eteläisen Suomen lähes harvimmin asuttuja alueita. Uudempia väyliä on rakennettu siltä pohjalta, että ne yhdistävät taajamia, ja tällaisen nauhaperiaatteen toteutumiseksi suvaitaan linnuntietä jonkin verran pitempiä ratkaisuja. Ensimmäinen tällainen oikein virallisesti nauhaperiaatteen mukainen tie taisi olla Vt9 Aura-Loimaa-Humppila-Urjala-Lempäälä. Sitä uudempia ovat muun muassa poikittaistie Vt23 Pori-Joensuu, Vt27 Iisalmi-Kalajoki ja Kt63/86 Kauhava-Kaustinen-Ylivieska-Oulainen-Liminka.
Tie 2010 löytyy sähköisenä https://www.doria.fi/handle/10024/131397/
VastaaPoista