Yllästunneli

Yllästunneli oli 1980- ja 1990-luvuilla esitetty suunnitelma rakentaa tunneli Yllästunturin läpi ja sen yhteyteen suuri vapaa-ajan keskus tunturin sisään.

Taustallahan oli se, että Yllästunturin ympäristössä on kaksi matkailukeskittymää: Äkäslompolo pohjoispuolella ja Ylläsjärvi eteläpuolella. Kyläkeskusten välimatka maantietä Hannukaisen kautta oli 30 km ja hiihtokeskusten 40 km. Tämä vaikeutti alueiden palveluiden ristiinkäyttöä.

Suunnitelmat asian korjaamiseksi olivat leuhkat. Puurajan yläpuolelle piirrettiin runsaan kahden kilometrin mittainen tunneli, ja sen yhteyteen suuri pysäköintihalli, erilaisia ravintoloita, myymälöitä, Joulupukin paja ja joukko liikuntatiloja. Tunturin huipulle 160 metriä ylemmäs olisi kuljettu hisseillä.

Matkassa oli sekä teknisiä että hallinnollisia haasteita. Ensimmäiset tielinjat vedettiin suojellun Varkaankurun ylitse. Niitä sitten muokattiin sijoittamalla katettu silta kurun yläpään kohdalle. Kivimateriaali todettiin tunnelin louhinnan kannalta haastavaksi: Kvartsi on kovaa ja haurasta. 

Hintalappu nousi markkinointisuunnitelmassa jo 380 miljoonaan markkaan, yli 60 miljoonaan euroon. Se aukaisi irvileukojen sanaisen arkun ja Lapin miestenkin housunpuntit rupesivat tutisemaan. 

Niin siinä sitten kävi kuten useimmille överiksi menneille suunnitelmille käy. Sinne ne laitettiin, mappi Ööhön. 1990-luvun syvä lama helpotti päätöstä. 

Ratkaisuksi tehtiin Maisematie, joka rakennettiin aiemmin hylätylle linjalle tunturin länsirinteelle. Se nousee Äkäslompolon puolella puurajalle ja hiljalleen laskeutuu Ylläsjärvelle. Tiellä on pituutta noin yhdeksän kilometriä ja se lyhentää kylien välimatkan 15 kilometriin. 

Ennakkopeloista huolimatta Maisematie kyettiin sijoittamaan herkkään maastoon varsin onnistuneesti. Siitä tuli suosittu matkailureitti kohta valmistuttuaan.

Hintalappu ei ollut tunnelisirkuksen veroinen. Tie valmistui vuonna 2006 ja loppulaskelma osoitti 5,1 miljoonan euron kustannuksia.

Moottoritien liikennevalot

Wienin tieliikennesopimuksessa määritellään muun muassa, että moottoritiellä ei saa olla samassa tasossa risteyksiä muiden teiden, rautateiden, raitioteiden eikä jalankulkuväylien kanssa.

Kanavista ja muista vesiteistä se tässä asiayhteydessä ei säädä mitään.

Hollannissa on jouduttu hieman säätämään. Maassa on paljon isokokoisten laivojen sisävesireittejä, joita varsin tiheä moottoritieverkko leikkaa. Näiden ylitse ei useinkaan tehdä korkeata kiinteätä siltaa, vaan risteyskohtaan tehdään avattava silta. Avattavaa siltaa sitten ohjataan liikennevaloin, moottoritielläkin.


Avattava silta moottoritiellä A6

Wienin sopimus ei kiellä liikennevaloja moottoriteillä. Sellaisiahan on Suomessakin, pääasiassa tunnelien suulla.

Moottoriliikennetie onkin sitten mielenkiintoisempi juttu. Suomessa sellaisia on tehty lähinnä juhlallisissa olosuhteissa, eritoten köyhän pohjan moottoriteiksi. Hollannissa ja monessa muussa maassa on kynnys alhaisempi, ja periaatteessa mikä tahansa tie, joka halutaan rauhoittaa muulta kuin auto- ja moottoripyöräliikenteeltä, voidaan moottoriliikennetieksi määrätä. Tällä menettelyllä vältytään vaikkapa Helsingin kehäteiden ramppien liikennemerkkitoteemeilta, joissa kielletään yhden sun toisen kulkupelin käyttö jalankulun lisäksi, mutta joka aina jättää jotain vajaaksi. Esimerkiksi Helsingin kehä ykkösellä saa ajaa muun muassa mopoautolla ja hevoskärryillä. Näin ei olisi, jos tie merkittäisiin moottoriliikennetieksi.

Hollantilaiset normit sallivat liikennevaloristeykset moottoriliikennetielle, jota Wienin sopimus ei säätele. Siksi hieman yllättäviäkin ratkaisuja tulee vastaan.


Kahden moottoriliikennetien risteys

Hollannissa on jopa kahden moottoritien liittymä, jossa on liikennevalot. Moottoritiet tunnetaan A-numeroinnistaan, mutta joissakin tilanteissa A-numeroitu tie ei ole kokonaan moottoritietä.

Bredan kaupungin koillispuolella on Hooipolderin liittymä, jossa tie A29 ja A59 risteävät. Risteyksen topologia on tavanomainen neliramppinen salmiakki, eli rombinen liittymä. Tällaisessa on risteävää liikennettä. Hollantilainen ratkaisu on hieman erikoinen: A59 on liittymän kohdalla merkitty moottoritien sijaan moottoriliikennetieksi. Kun risteys on jäänyt taakse, tien reunassa on taas moottoritien alkamista tarkoittava liikennemerkki.

Hollantilaiset itse eivät ole tähän liittymään rajattoman ihastuneita. Tiet ovat verraten vilkkaita ja liittymä on melkoinen pullonkaula ja ruuhkien lähde.


A27:n ja A59:n liittymä A59:n puolelta katsottuna



Samainen liittymä ylhäältä

Tammiston tiesota

Helsingistä Hämeeseen kulkenut maantie Malmin, Helsingin pitäjän kirkonkylän, Hyrylän, Hyvinkään ja Turengin kautta kulkenut historiallinen maantie jäi ahtaaksi kohta autoistumisen alettua. Jo 1930-luvulla syntyi uusi reitti Mäkelänkadun kautta Pakilan halki suoraan Helsingin pitäjän kirkolle. Tämä Tuusulantie oli ensimmäisiä, jota ruvettiin 1960-luvulla rakentamaan moottoritieksi osana Helsingin säteittäisteiden uudelleenrakentamisohjelmaa.

Joulun alla vuonna 1967 valmistui moottoritie nykyisen Kehä III:n ohitse tuolloisen lentoasematien haaraan saakka.

Asiasta nousi skisma, johon osallistuivat muun muassa Tammiston teitä hallinnoinut tiehoitokunta ja Helsingin pitäjän vallesmanni, ja huusipa vallesmanni keskusrikospolisiiakin apuun.

Taustalla olivat tuon aikaiset tiensuunnittelutavat, jotka eivät juuri ottaneet huomioon tien reuna-alueille jäävien etuja. Niiden muistomerkkeinä ovat muun muassa Hämeenlinnan ja Karhulan keskustan halkaisseet moottoritiet ja kauhulla muisteltavat aikakirjoihin jääneet suunnitelmat Jyväskylän tuhoamisesta.

Uuden tien ja Vantaanjoen väliin jäi maakaistale, jossa oli Tammiston omakotialue (ja on edelleenkin) ja puolen tusinaa tehdaslaitoksia. Kun moottoritie valmistui, sulkeutuivat näiden kaikki kunnolliset tiet ulkomaailmaan. Lyhyin tie Helsingin suunnasta oli yksityinen lähinnä kärrytietasoinen Siltamäentie, nykyinen Tammimäentie. Sen paikallinen tiehoitokunta sulki puomeilla, koska tie ei olisi kestänyt teollisuuslaitosten raskasta liikennettä.


Peruskartta 1967. Kiistelty tie on itä-länsisuuntainen pikkutie moottoritien alitse Siltamäkeen. (Siltamäen taas siirsi Helsingin kaupunki toisaalle, mutta se on eri juttu.)

Sulkemisestako paikallinen poliisi riemastui ja eritoten siitä, että tiehoitokunta oli estänyt poliisia purkamasta tiesulkua. Tiehoitokunnan vetäjää oli yöaikaan kuulusteltu kuin murhamiestä ikään. Vallesmanni lähti siitä, että koska tiehoitokunta oli saanut kunnalta 300 markkaa rahaa, ostoarvoltaan noin 500 euroa vuonna 2018, sen olisi pitänyt sallia tehtaiden liikenne tiellään. Tästä koituvaa kulua vallesmanni piti puhtaana neuvottelukysymyksenä tiehoitokunnan ja tehtaiden välillä.

Tuusulantien suunnitelmia esiteltäessä oli luvattu, että tien länsipuolelle Vantaanjoen pohjoispuolelle tulisi rinnakkaistie, mutta Helsingin maalaiskunta ei pannut rikkaa ristiä asiassa. Sen verran iso ja paha meteli asiasta tuli, että kunnanisät kohta kalsaripyykiltään selvittyään rupesivat rinnakkaistietä puuhaamaan kiireesti. Se esiintyy jo vuoden 1969 osoitekartassa.


Helsingin maalaiskunnan osoitekartta 1969

Nykyisin seutu on kovin eri näköinen, rinnakkaistieltä on eritasoliittymä moottoritielle ja sillä on komea nimikin: Tammiston kauppatie.


Tammiston seutu vuonna 2015

Myös tien suunnittelun normit ovat muuttuneet ja virkamiesarroganssi on lientynyt. Tieyhteydet tiloille turvataan joskus hyvinkin hinnakkailla ratkaisuilla ja tien sijoittamisessa maastoon on tapana sekä kuunnella asianosaisia että käyttää järkeä. Poliisikaan ei ole ensimmäisenä laittamassa kiistakumppaniaan rautoihin.

Nykyisin olisi melko vaikeaa kuvitella, että toteutettaisiin ratkaisu, jossa tila jätettäisiin eritasoliittymän silmukkarampin sisään, kuten tehtiin saman Tuusulantien rakentamisen yhteydessä.


Tuusulantien ja Kehätien liittymä vuoden 1967 peruskartassa

Tieluokitusta

Usein on todettu, että Suomessa tehtiin ensimmäinen teiden jako valta- ja kantateihin vuonna 1938, jolloin samassa yhteydessä tehtiin ensimmäinen teiden numerointi.

Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen tieluokitus. Kohta itsenäistymisen jälkeen otettiin ensimmäiset tiet valtion haltuun ja silloin on tehty luokitus sallitun painon mukaan. Tämä on luonnollista, koska tiet tuolloin oli tehty lähinnä hevospeleillä kuljettaviksi ja teiden perustan kantavuuden tilanne oli vähän niin ja näin.

Sanomalehti "Uusimaa" on numerossaan 30.4.1923 kertonut otsikolla "Autoliikenne maanteillä" seuraavaa:

Kuten tunnettua, on voimassa olevan asetuksen mukaan viertoteillä sekä ensimäisen ja toisen luokan maanteillä kulkevien automobiilien bruttotonniluku määrätty siten, että viertoteillä saa kulkea 6 tonnin bruttopainoisilla autoilla, ensimäisen luokan maanteillä 4 1/2 tonnin sekä toisen luokan
maanteillä korkeintaan 3 tonnin bruttopainoisilla autoilla.

Nyttemmin on Uudenmaan läänin maaherra Uudenmaan läänissä luokitellut maantiet seuraavalla tavalla: Viertoteitä eli kivitettyjä maanteitä raskasta liikennettä varten on tie Helsingin kaupungista
Malmin rautatieaseman kautta Helsingin pitäjän kirkolle sekä tie Helsingin kaupungista ohi Pitäjänmäen Vantaanjoelle; ensim. luokan maanteitä keskiraskasta liikennettä varten ovat maantie
Pitäjänmäeltä Finnsiin Espoon pitäjässä, maantie Keravan rautatieasemalta Hyrylän sotilaskasarmeille Tuusulan pitäjässä sekä maantie Järvenpään rautatieasemalta Kellokosken sillalle Tuusulan pitäjässä sekä toisen luokan maanteitä kevyttä liikennettä varten kaikki muut läänissä olevat maantiet.

Aika vaatimattomasta on siis lähdetty. Tärkeimmät tiet olivat kaksi Helsingistä lähtenyttä tietä, joista vuonna 1938 tuli kolmos- ja nelostie. Ykkösluokan teitä olivat tuolloinkin vilkas Turuntie. Keravan ja Järvenpään asemilta lähteneet toiset ykkösluokan tiet liittyvät varuskunnan ja Kellokosken ruukin raskaisin kuljetuksiin.


Helsingin kaksi viertotietä punaisella ja Espoota halkova ensimmäisen luokan maantie sinisellä. Tiet merkitty vuoden 1902 yleiskartalle.


Keskisen Uudenmaan ensimmäisen luokan tiet sinisellä

Punaisten lyhtyjen alue

Beverly on Riihimäen kokoinen historiallinen kaupunki keskisessä Englannissa. Historiankirjoissa siitä on ensimmäisen maininnat 600-luvulta. Kaupungin reunamille toteutettiin vuonna 2015 punaisten lyhtyjen alue.

Ei, nyt ei puhuta sellaisesta punaisten lyhtyjen alueesta, mikä kaikille kuitenkin ensiksi tuli mieleen.

Grovehill Junction on viiden kadun risteys, joka oli ennen tavanomainen liikenneympyrä. Muutamia vuosia sitten kunnanisät päättivät uusia risteyksen ja se muutettiin liikennevaloristeykseksi. Muuten kyse olisi rutiinitapauksesta, mutta liikennevaloja laitettiin huima määrä. Ja siitäkös sitten pilkanteko alkoi.

Lehdistö on raportoinut, että risteyksessä on kaikkiaan 42 kappaletta liikennevalo-opastimia. Jotkut ovat päässeet laskelmissaan lukuun 43.



Tuota pikaa risteystä ruvettiin kutsumaan punaisten lyhtyjen alueeksi. Huvipuistoksikin sitä on tituleerattu. Irvileukoja on riittänyt müncheniläistä televisiokanavaa myöden.

Kunnanisät päättivät tehdä ulkopuolisella liikennekonsultilla arvion risteyksestä. Konsulttiyhtiö kaunein brittiläisen sanakääntein antoi ymmärtää, että huono, ja ehdotti "liikennevalojen rationalisointia". Risteyksen suunnittelijat puolestaan pysyvät tiukasti suunnittelemansa ratkaisun takana eivätkä ole olleet valmiina muuttamaan mitään.



Risteys on ollut kovin ruuhkainen. Siitähän riemu aukeni, kun eräänä päivänä järjestelmä vikaantui ja kaikki liikennevalot sammuivat. Ei kuuleman mukaan ollut ruuhkia tuona päivänä.

Germaani yllättää

Vain vuosi sitten artikkelissa Germaanin tehokkuutta käytiin läpi saksalaista ikuisuusprojektia, jossa rakennetaan kiertotie Bad Oeynhausenin kaupungin ohitse yhdelle keskisen Euroopan tärkeistä itä-länsi-suuntaisista moottoritiereiteistä. Tuolloin saksalaiset arvioivat, että vuonna 2008 alkanut työmaa ei välttämättä valmistu edes vuonna 2019.

Niin kuitenkin oli käyvä, että germaani pääsi yllättämään. Uusi tie avattiin yleisölle 6.12.2018. Asian noteerasi jopa Alankomaiden valtiollinen yleisradioyhtiö hehkuttaen: "Viimeiset seitsemän liikennevaloa Amsterdamin ja Berliinin väliltä katoavat!"


A30-moottoritien reitti kiertää Bad Oeynhausenin pohjoisen puolelta

Seudulla yksi puhuu 50 vuoden liikennekaaoksen päättymisestä, toinen 60 vuoden. Joka tapauksessa kaupungin keskustan laitamilla madellut ikuinen ruuhka ei oikein vastaa eksklusiivisen kylpyläkaupungin luonnetta.


Kurhaus Kaiserpalais

Kaupunki eli kukoistuskauttaan Saksan keisariajan aivan loppumetreillä. Kaiserpalais on valmistunut vuonna 1908. Toisen maailmansodan jälkeen pytinki eli alennustilaansa brittien miehitysjoukkojen päämajana.


Kaupungin keskustan läpiajoliikennettä


Uutta moottoritietä

Pannaan ranttaliksi

Tiedotusvälineistä on jo jonkin aikaa saatu kuulla, että Ranskanmaalla on taas kerran noussut tyytymättömyyden aalto. Senhän jokainen valtaapitävä presidentti siellä saa kokea. Sitten huudetaan tilalle toinen ja kun Suuri Kurpitsa ei vieläkään tullut ja tehnyt Ranskasta paratiisia, niin aloitetaan taas mielenosoitukset.

Tällä kertaa taloudelliset vahingot ovat olleet suuret ja ilman miestappioitakaan ei taistosta ole onnistuttu selviämään.

Alun pitäen mellakat lähtivät liikkeelle dieselveron tasosta ja dieselin hinnasta yleensäkin. Sittemmin vaatimuslista on laajentunut. Mielenosoittajat vaativat muun muassa rakennuksiin parempaa lämpöeristystä.

Tilanne on maantieteellisesti eskaloitunut ympäri Ranskaa, kun usein Pariisi on mielenilmaisujen kehto. Joskus takavuosina seistiin Pariisissa bussipysäkillä. Ystävällinen rouva tuli kertomaan, että linja ei nyt kulje, koska reitillä on mielenosoitus ja se näillä seuduilla kestää pari vielä pari tuntia.

Roomalaiset perustivat Välimeren rantaan vuonna 118 eKr Colonia Narbo Martius ‑nimisen siirtokunnan, josta sittemmin kehittyi Narbonnen kaupunki. Tällä Espanjan rajan lähettyvillä sijaitsevalla kaupungilla on takanaan suuri tulevaisuus. Kaikki on mennyt vähän pieleen. Paavi Klemens IV päätti 1200-luvulla rakentaa katedraalin, mutta se on edelleen kesken. Vallankumous vei hiippakunnan ja liettyvä joki sataman.


Narbonnen katedraali

Narbonnesta kuuluu kummia. Tässä eräänä iltana tuonne asti laajenneet mielenosoitukset johtivat tihutyöhön, jossa tuhottiin tietulleja pyörittävän yrityksen toimitalo. Mobiilinosturilla ajettiin palamaan sytytetty yrityksen pihalta ilmeisesti haltuun otettu pakettiauto tullipisteen päälle ja annettiin palaa.


Yön pimeydessä


Aamun valjettua

Kuvista päätellen moottoritiellä A9 liikenne on päässyt jatkumaan. Jäämme pohtimaan asiayhteyttä tietulliaseman polttamisen ja dieselveron tai asuintalojen eristämisen kanssa.

Lamminrahka

Valtatiellä 12 Tampereen itäpuolella on alkamassa uuden eritasoliittymän rakentaminen. Tampereen ja Kangasalan rajan tuntumaan Kangasalan puolelle rakennetaan Lamminrahkan liittymä.


Liittymän sijainti

Tampereen ja Kangasalan välissä on kooltaan kymmenkunta neliökilometriä oleva rakentamaton metsäalue, johon kummallakin kunnalla on kasvuajatuksia. Kangasalan puolella on Lamminrahkan osayleiskaava hyväksytty ja asemakaavaa valmistellaan. (Itse Lamminrahkan suoalue muuten sijaitsee Tampereen puolella kunnanrajaa.) Samoin valtatien toiselle puolelle Vatialan pohjoispuolelle ollaan kaavoittamassa uutta asutusta.

Alueen käyttöä on rajoittanut se, että sitä halkoo Tampereen-Jyväskylän rautatie ja sen lisäksi Kangasalan kytkinasemalta useaan suuntaan kulkevat leveät voimajohtokadut.


Kangasalan kytkinaseman tienoota

Itse liittymä tulee olemaan rombinen koiranluuliittymä, kuten useat viime vuosina rakennetut liittymät ovat. Valtatietä ei rakenneta tässä yhteydessä kaksiajorataiseksi. Sen sijaan sitä levennetään siten, että sen keskelle mahtuu kaksi metriä leveä maalattu sulkualue. Risteyssillalla on pituutta sen verran, että sen alle mahtuu nelikaistainen tie, jos sellainen joskus rakennetaan.


Liittymän havainnekuva

Liittymästä lähtee pohjoiseen tie, jolla on leuhka nimi: Mossin puistokatu. Se on Kangasalan ja Tampereen yhteishanke ja sen on suunniteltu yhdistävän valtatie 12 ja Aitolahdentie Tampereella.


Mossin Puistokadun suunniteltu reitti

Liittymän on arveltu valmistuvan käyttökuntoon vuoden 2019 lopulla. Yleiseen käyttöön se kuitenkin aukeaa vasta arviolta vuonna 2022, kun Lamminrahkan alue on siinä kunnossa, että se on jotain muuta kuin rakennustyömaa. Samoihin aikoihin valmistunee yhdyskatu Vatialan suuntaan etelään. Kyseessä on siis verraten harvinainen järjestely: Jotta aluetta päästään rakentamaan, pitää rakentaa eritasoliittymä rakentamisen aikaista liikennettä varten. Umpimetsään kun rakennetaan.

Viulujen kuluista vastaavat pääosin kunnat. Valtio on osallistunut suunnittelukustannuksiin.