Paatsjoki monin paikoin levenee järvialtaiksi
Strömstadin rauhansopimus vuodelta 1751 jätti auki sen, missä kulki Tanskan (!), Ruotsin ja Venäjän väliset rajat nykyisessä Koillis-Lapissa. Vuonna 1826 käytiin Ruotsin kanssa unioniin joutuneen Norjan ja Venäjän välistä rajaa ja se vedettiin pääosin pitkin Paatsjokea Rajakosken kohdalta merelle. Poikkeamat olivat Boris Glebin eli Kolttakönkään alue, joka määrättiin Venäjälle ja joen alajuoksu itään aina Vuoremijoelle, jota Grense Jakobselviksi nykyisin kutsutaan.
Tarton rauhassa 1920 Suomi sai Venäjältä Petsamon ja vastineeksi luopui Repolan ja Porajärven alueista, jotka olivat ilmaisseet halunsa liittyä Suomeen. Kun Norja oli itsenäistynyt vuonna 1905, suurimmasta osasta Paatsjokea tuli Suomen ja Norjan välinen rajajoki.
Suomi lähti kohta itsenäistymisen jälkeen rakentamaan maantietä Ivalosta Petsamoon Jäämeren rannalle. Tie rakennettiin pääosin seuraamaan Paatsjoen itärantaa Salmijärvelle asti, josta se kääntyi itään kohti Petsamovuonoa. Ajatus oli, että Salmijärven kohdalta olisi tehty tieyhteys Norjaan, mutta se jäi toteuttamatta.
Salmijärven seutu 1939
Petsamon kohtalonkelloja alettiin soittaa kohta 1920-luvulla, kun Salmijärven itäpuolelta Kolosjoelta löytyi nikkeli-kuparimalmiesiintymä, joka aikaa myöden osoittautui Euroopan rikkaimmaksi nikkelimalmioksi. Suomalaisilla ei ollut resursseja kaivostoimintaan ja siksi malmion hyödyntämisestä tehtiin sopimus Incon (International Nickel Company of Canada) kanssa. Suomi ja Inco muodostivat yhteisyrityksen Mond, jolla oli oikeus Petsamon nikkeliin 50 vuoden ajan.
Kaivosta rakennettaessa havaittiin, että malmi soveltuu rikastettavaksi sähkösulatusprosessissa. Suunniteltu malmin kuljettaminen Yhdysvaltoihin vietiin mappi Ö:hön. Sen sijaan Jäniskoskelle Paatsjokea 80 kilometriä ylävirtaan tehtiin voimalan, jonka sähkö käytettiin malmin rikastamiseksi 50-prosenttiseksi puolivalmisteeksi.
Talvisodan alettua kaivoksen rakentaminen lakkasi. Erinäisten suurvaltapoliittisten operaatioiden jälkeen Saksa aloitti tuotannon vuonna 1941, jolloin Neuvostoliittokin kiinnostui asiasta. Jatkosodan jälkeen kaivos siirtyi Neuvostoliitolle.
Kolosjoki on nykyjään kovin luovasti uudelleen nimetty nimelle Nikel. Taustalla Petsamon tunturit.
Venäläisille oli kuitenkin sattunut harmittava takaisku: Kukaan ei ollut huomannut, että kaivos toimi Jäniskosken sähköllä, ja voimala oli jäänyt Suomen puolelle. Neuvostoliitto vaatikin vuonna 1946 Suomea vuokraamaan Jäniskosken. Asiasta kehkeytynyt poliittinen kriisi ratkesi kuitenkin siten, että Paatsjoen alue Virtaniemeltä alas myytiin Neuvostoliitolle.
Vuonna 1947 Neuvostoliitolle siirtynyt alue. Saksalaiset olivat mennessään tuhonneet voimalan. Neuvostoliitto tilasi uudelleenrakennuksen Suomesta.
Petsamon luovutuksen jälkeen Norjassa ja Suomessa tehtiin suunnitelmia Petsamon tien yhdistämiseksi Rajakosken kohdalta Norjaan. Tämä suunnitelma kuoli Jäniskosken alueen myyntiin.
Norjan etäisimpiä osia. Mustalla merkittynä Hessengin-Nyrudin maantiestä erkaneva metsäautotie.
Tätä nykyä Paatsjoen laakso Norjassa on enemmän tai vähemnän syrjäkylää. Kirkkoniemen Hessengistä erkanee maantie 895, joka ulottuu 98 kilometrin päähän Nyrudiin.
Tie 895 kulkee osan matkaa aivan joen rannalla...
...mutta suurimman osan metsämaisemassa
Nyrudin lähistöltä erkanee noin 20 kilometriä pitkä vaihtelevakuntoinen metsäautotie, jonka päässä Rajakosken kupeessa on pysäköintipaikka ja laavu. Tästä on noin viiden kilometrin kävely Suomen, Norjan ja Venäjän kolmen valtakunnan rajapyykille Muotkavaaralle.
Tien 895 laatu vaihtelee huomattavasti. Paikoitellen se on todella kuoppainen ja möykkyinen.
Tämän tien päätepisteestä on linnuntietä noin 15 kilometriä kohtaan, jossa kiivasta arvostelua herättäneiden Kessin hakkuiden yhteydessä 1980-luvulla rakennettu metsäautotie kohtaa rajavyöhykkeen. Tietä pitkin näiden pisteiden välimatka on noin 415 kilometriä Ivalon, Näätämön ja Hessengin kautta. Samoojalle tulee matkaa muutama kilometri enemmän kuin 15, koska Venäjän rajan vastainen rajavyöhyke pitää kiertää.
Vallitseva tilanne Paatsjoen yläjuoksulla, Punaisella metsäautotiet Suomessa ja Norjassa. Viivoituksella rajavyöhyke. Sinisellä noin 18 kilometrin mittainen reitti teiden päiden välillä
Metsäautotiellä ajetaan paikoin melkoisen hitaasti
Paikoitellen se taas on varsin hyvässä kunnossa.
Toisin kuin Suomessa, Norjassa ei ole Venäjää vasten rajavyöhykettä ja siksi tie kulkeekin paikoin hyvinkin lähellä rajaa. Rajasäännöt ovat lieventyneet ja valokuvauskieltoa ei realiteettien nimissä ole. Sen sijaan on kiellettyä kuvaamasta venäläisiä sotilaita ja sotilaskalustoa halventavassa ja provosoivassa tarkoituksessa.
Kuvaa rajan ylitse
Rajavartioinnin tehoa ei tuollakaan kannata lähteä kokeilemaan. Muotkavaaran pyykin kiertämisestä Venäjän kautta koituu aivan varmasti sakot, jotka eivät ole aivan pienet. Valvonta pelaa, vaikka se on näkymätöntä. Noin varttitunti sen jälkeen, kun oli pysähdytty Rajakosken lähelle laavulle eväitä nauttimaan, putkahti metsästä norjalainen rajavartija, mukamas sattumalta lenkillä.
Rajakosken pysäköintipaikka ja laavu
Helposti tosiaan unohtuu, että Suomella, sekä Norjalla, on toinenkin "kolmen valtakunnan rajapyykki", mutta tämä toinen vain on hyvin vaikeasti saavutettavissa, ja hyvä niin. Rajamiesten huumorintajua ei yleensäkään pidetä kovin kummoisena, ja venäläisiltä rajamiehiltä se puuttuu liki tykkänään.
VastaaPoistaOnhan Paatsjoen varteen Nellimistä Norjaan ole suunniteltu – tai ainakin ehdotettu – sitkeästi ihan maantietäkin. Pikaisen googletuksen perusteella ei tosin kannata hengitystään pidättää sitä odotellessa. Ja ehkä ihan hyvä niin.
VastaaPoistaNellimin-Pasvikin suunniteltu tie on osapuilleen se, joka tuohon karttaan oli punaisella ja sinisellä hahmoteltu. Norjalaiset ovat vetäytyneet hankkeesta. Syynä on ehkä se, että seutu on norjalaisittain vielä enemmän peräkylää kuin Suomen puolella. Lisäksi Kirkkoniemen ja Ivalon välillä on nyt hyvä tieyhteys Näätämön kautta ja se on vain noin 30 km pitempi. Ei taida nousta prioriteeteissa kovin korkealle tämä suunniteltu tie.
VastaaPoistaEdellytyksiä saattaa parantaa hieman Nellimin tien peruskorjaus, jolloin matka Ivalosta Virtaniemeen muuttuu astetta sujuvammaksi. Jollain tasolla toivoisi hankkeen toteutuvan, edes metsäautotienä. Avaisi vaelluksen ja retkeilyn harrastajille uusia maastoja. Miksei tuonne pääsisi jalkaisin jo nytkin Kessin kautta, mutta loputtoman kauaksi ei Norjan puolelle ulottuma riitä ellei aikaa ole runsaasti käytettävissä.
VastaaPoista