Futurama

Vuosina 1939 ja 1940 järjestettiin New Yorkissa maailmannäyttely, jossa valettiin tulevaisuudenuskoa teemalla The World of Tommorrow – all Eyes to the Future. Näyttelyyn osallistui yli 30 valtiota, mukana piskuinen Suomi, jonka paviljongin suunnitteli Alvar Aalto.


Suomen paviljonki

Eikä teema ollut turha. Näyttelyn aikana julkistettiin sellaisia tuolloin huikeita innovaatioita kuten televisio, astianpesukone, automaattiset kaukopuhelut, telefaksi ja pehmytjäätelö.


Näyttelyjuliste

Toisen maailmansodan syttyminen näyttelyn kestäessä johti siihen, että osa sotaa käyvistä valtioista jättäytyi näyttelystä vuoden 1939 jälkeen.

Yksi näyttelyn vetonauloista oli Futurama: General Motorsin noin 4000 neliömetrin kokoinen pienoismalli siitä, millainen Yhdysvaltain liikenneverkko ja kaupunkirakenne voisi olla tulevaisuudessa. Toisin kuin monet 1910-1920-luvun kaupunkiutopiat, moni Futuraman esiin nostama asia on toteutunut jossain muodossaan. Mies Futuraman takana oli Norman Bel Geddes (1893-1958), jonka tausta ei ollut liikennesuunnittelussa, vaan teollisessa suunnittelussa ja teatterilavastuksessa. Hänen huippukautensa osui art deco -tyylisunnan aikoihin. Bel Geddes on päässyt arvostettuun joukkoon: American Theater Hall of Famen jäseneksi. (Samalla listalla on tyttärensä näyttelijä Barbara Bel Geddes, jonka suomalaiset tuntenevat ennen kaikkea Dallas-sarjan Miss Ellienä.) Futuramaan kävi tutustumassa viisi miljoonaa kävijää.


Futuramaan tutustuttiin istumalla aluetta kiertäneessä junassa

Futurama nosti esille saman kaltaisia teemoja, jotka nykyisinkin ovat ajankohtaisia: liikenteen turvallisuuden, sujuvuuden, hyvän suunnittelun, kaupunkirakenteen erottamisen kaukoliikenteen moottoriteistä ym. Bel Geddes kirjoitti myöhemmin kirjan Magic Motorways (1940), joka avaa näyttelyn ajatuksia. Nämä teemat olivat tuolloin hyvinkin ajankohtaisia: Yhdysvalloissa nopea autoistuminen nosti Eurooppaa nopeammin kasvun kipupisteet pinnalle.

Bel Geddes muun muassa hahmotteli maanlaajuisen pääteiden verkon. Vuonna 1956 tehty päätös Interstate-tieverkon (virallisesti Dwight D. Eisenhower National System of Interstate and Defense Highways) toteutus osuu melko hyvin Bel Geddesin esittelemään malliin.


Bel Geddesin hahmotelma

Toinen elämään jäänyt innovaatio on pinotyyppinen nelitasoinen eritasoliittymä, jossa kaikki kääntyväkin liikenne kulkee varsin suoria ramppeja pitkin. Pino nostettiin esille, koska kokemus oli jo ehtinyt tuoda esiin neliapilaliittymien ongelmat.


Futuraman pino

Ensimmäinen pinoliittymä rakennettiin varsin pian: US101- ja US110-teiden risteys Los Angelesissa rakennettiin pinoksi. Täydellisenä se oli valmis vuonna 1953.


Liittymä nykyasussaan


Liittymä kohta valmistuttuaan. Liikenne on hieman vaatimattomampaa ja opastuskin vielä kohtalaisen kevyttä.

Pino on kallis liittymätyyppi ja siksi se Amerikan ihmemaassakin on edelleenkin verraten harvinainen.

Futuraman terminologiaa on muun muassa kaupunkibulevardi, eli ei uutta auringon alla. Lähempi tutustuminen kuitenkin kertoo, että tulkinta samasta sanasta on Atlantin tuolla puolella hieman erilainen kuin Helsingissä.


Ajatus sitä, että moottoriteitä ei vedetä kaupunkikeskustoihin.



Ajatus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaupunkeihin ei syntyisi liikennettä.