Vuoden 1996 tieluokitusreformin yhteydessä tehty kantatien 52 jatkaminen Salosta Someron kautta Jokioisiin on todettu epäonnistuneeksi ratkaisuksi. Someron ja Jokioisten välinen osuus on niin huono, että tie ei lainkaan houkuttele pitkän matkan tavaraliikennettä. Väylävirasto onkin nyt lopettanut Torronsuon kansallispuiston alittavan tunnelitien suunnittelun ja saanut lähes valmiiksi suunnitelman Someron ja Tammelan välisestä kantatiestä, joka yhtyy nykyiseen valtatiehen 10 Tammelassa noin kolmen kilometriä kantatien 54 risteyksestä länteen. Tieosuudella on pituutta 36,5 kilometriä.
Somerolla se jatkaa nykyistä kantatien 52 linjaa koilliseen Pajulanjoen laaksoa Letkulle, josta se kulkee Ruostejärven pohjoispuolitse Kaukolaan, josta Kuivajärven ja Tammelan Pyhäjärven välistä kannasta valtatielle 10.
Tie yleiskartalla
Tien linjauksessa pyritään siihen, että historiallisen Hämeen Härkätien kulttuurimaisemaa suojellaan mahdollisimman hyvin. Tielinja ylittää Härkätien Letkulla ja Letkun pohjoisreunalle on suunniteltu Härkätie-museota. Se tuottaisi härkään ja historialliseen tiehen liittyviä elämyksiä, esimerkiksi mahdollisuuden kokeilla härän lypsämistä. Museossa muutenkin esiteltäisiin Lounais-Hämettä osana Hämeenlinnan ja Turun välistä ikimuistoista kauppatietä.
Härkämarkkinat Forssan torilla Ankkalammin reunalla 1927
Valtatie 2 ylitettäisiin Ruostejärven luoteispuolella. Risteys rakennettaisiin eritasoliittymäksi, johon siirrettäisiin nyt kakkostien ja Härkätien risteyksessä sijaitseva joukkoliikenteen liityntäterminaali. Alueen ja Eerikkilän urheiluopiston väliin tehdään tilanvaraus synergisiä elintasopalveluita varten. Kaavailussa on esitetty muun muassa yhdistettyä hampurilaisravintolaa ja kuntosalia, jonka avulla kaloreita on mahdollista kuluttaa niiden nauttimisen tahdissa. Kovatahtisimpia vauhdittaisi Konevitsan luostarin mekaanisen ruoskan replika.
Letkun-Ruostejärven seutu
Kakkostiessä on risteyskohdassa mukava suora, johon piirrellä ramppeja ja siltoja.
Kaukolan eteläpuolelle rakennetaan Rautarouva-levähdysalue vuonna 1929 valmistuneen Imatran ja Turun välisen Rautarouva-voimalinjan kunniaksi. Rautarouvahan oli maan ensimmäinen pitkä voimajohto. Levähdysalueelle järjestetään erilaisten voimajohtopylväiden pienoismallien näyttely ja sinne pystytetään yksi alkuperäisistä 1920-luvun pylväistä kiipeilyä varten. Levähdysalueen yhteistyökumppanina toimii Södertäljen sähkömuseo Ruotsista.
Rautarouva-levähdysalueen sijoittautuminen
Alkuperäinen rautarouva-pylväs
Jossain määrin herkkä kohta on järvikannas, jossa sijaitsee Saaren kansanpuisto. Suunnitelmien mukaan Kaukolanharjun näkötorni jouduttaisiin purkamaan. Se korvattaisiin läheiseen matkapuhelinmastoon kiinnitettävillä kameroilla, jotka osoittaisivat sekä Pyhäjärvelle että Kuivajärvelle. Kameroiden näytöt sijoitettaisiin Lounais-Hämeen Pirtin Hakkapeliittakellariin. Toisaalta linjaus tuottaa uuden sillan Saarensalmeen. Nykyinen hankalaksi pullonkaulauksi jäänyt kaarisilta jää kevyen liikenteen käyttöön.
Kaukolan linjaus
Tie yhtyy 10-tiehen siten, että tämän haaran ja kantatien 54 haaran välinen tieosuus muutetaan nelikaistaiseksi keskikaidetieksi siten, että liikenteellä on reilusti tilaa valita poistumiskaistansa. Tällainen MPLWGI-haaroitus (Multi-Path Long-Weaving Grade Interchange) on Yhdysvalloissa osoittautunut suosituksi ja turvalliseksi.
Tieosuus tekee mahdolliseksi toteuttaa Väyläviraston pitkäaikaisen strategisen suunnitelman siirtää valtatie 10 reitille Turku-Forssa-Tammela-Riihimäki-Lahti. Tällöin Tammelan-Hämeenlinnan-Tuuloksen osuus nykyistä valtatietä 10 muuttuisi kantatieksi 52. Samassa yhteydessä Tuuloksen-Padasjoen kantatie 53 uudelleen numeroitaisiin 52:ksi, jolloin yhtenäinen numerointi ulottuisi Tammisaaresta Padasjoelle.
Mikäli Hämeenlinnan ja Tuuloksen välinen tieosuus parannettaisiin edes tyydyttäväksi, voitaisiin koko Jyväskylän-Hämeenlinnan-Tammisaaren tieosuus muuttaa valtatieksi 24. Tämä tuottaisi suunnilleen yhtä pitkän reitin Keski-Suomesta Hangon satamaan kuin nykyinen ruuhkautuvaan valtatiehen 25 perustuva. Lahden ja Padasjoen välillä voitaisiin palata alkuperäiseen luokitukseen ja tehdä tiestä kantatie. Suunnitelma tuskin tuota pikaa toteutuu, koska tieosuuden jättäminen museotieksi tuntuu olevan jossain ylempänä päätetty. Haastattelemamme yli-insinööri Runar Björkblad Väyläviraston Yleisen osaston Erityisasioiden toimistostakaan ei suostu muuta kommentoimaan kuin tuhahtaen "Paskan marjat".
Rakentamispäätös on varsin lähellä toteutumistaan. Liikennepoliittinen ministerivaliokunta käsittelee asiaa jo ehkä kuluvalla viikolla. Rahoitus on tarkoitus hoitaa perumalla Hailuodon pengersillan tilausvaltuus ja siirtää varat tähän hankkeeseen.
Aamun makeimmat naurut... Puoliväliin asti upposi lievän ihmettelyn kera, mutta sitten muistin mikä päivä on.
VastaaPoistaIlmassa leijuu viipyilevä härskin sillin aromi, keväisen kuraveden tuoksusta nyt puhumattakaan.
VastaaPoistaMinä ehdin jo eilen pelätä, onko korona vienyt blogin tauolle, kun ei uusia kirjoituksia ollut tullut normaalirytmiin. Onneksi kyse näytti olevan vain siitä, että tämä julkaisu piti saada oikealle päivälle :)
VastaaPoistaVakavasti ottaen täytyy ihmetellä miksi kt 52 aikoinaan jatkettiin Somerolta Jokioisiin eikä Forssaan minkä luulisi olleen paljon loogisempaa (onhan kt 52 ensisijainen viitoituskohde Salossa Forssa) eikä tien varsinainen päätepiste Jokioinen.
VastaaPoistaBlogissa ei ole "normaalirytmiä", vaan kirjoituksia kirjoitellaan, kun on aikaa ja inspiraatiota... Tokihan sitä pitää tehdä jollain tavalla säännöllisesti.
VastaaPoistaSe, miksi tietä ei viety suoraan Forssaan, käy ilmi kartasta. Kyllä olisi meteli noussut, jos olisi ehdotettu kantatien vetämistä ison riidan jälkeen vain muutama vuosi aiemmin perustetun kansallispuiston läpi.
VastaaPoistaMutta toisaalta mt 282 on huomattavasti parempikuntoinen verrattuna Somero-Jokioinen tiehen. Oikeastaan olisi ollut parempi olla jatkamatta kantatietä ollenkaan Salosta eteenpäin kuin antaa kantatiestatus aivan umpisurkealle maantielle.
VastaaPoistaKyllä kyllä, mutta se on seututie, mikä on Aivan Eri Asia kuin kantatie. Kuten kaksiajoratainen nelikaistainen ilman tasoliittymiä oleva valtatie nopeusrajoituksella 100 km/h on Aivan Eri Asia kuin on moottoritie nopeusrajoituksella 100 km/h.
VastaaPoistaOlisihan tuo matkailumielessä ollut hienompaa, jos kansallispuistoon pääsisi kantatietä pitkin, sen sijaan että pitää tyytyä surkeaan seututiehen...
VastaaPoistaJa muuten, Hailuodon pengertien rahat saattavat olla hetken käytettävissäkin, sillä yllätys yllätys, jälleen yksi valitus lykkää hanketta ainakin vuodella eteenpäin. ELY-keskuksen tiedote asiasta oli harvinaisen hapan, huomioiden viranomaisten yleensä puolueettoman asenteen näissä asioissa.
VastaaPoistahttp://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/hailuodon-kiintean-yhteyden-hankinnan-valmistelu-keskeytetaan-vesiluvasta-tehdyn-valituksen-johdosta-pohjois-pohjanmaa-
Hailuodon kiinteä yhteys on tarkoitus toteuttaa PPP-mallilla, joten valtion budjetissa viivästys näkyy vasta vuosien päästä ja sittenkin vuotuinen vaikutus on aika pieni. Tosin VVM ei tunne koko käsitettä "rahan vapautuminen". Jos raha ei kulu hankkeen sisällä, ei sitä voi käyttää mihinkään muualle.
VastaaPoistaKyllähän raha "vapautuu", jos eduskunta niin päättää. Tämä Someron-Tammelan tie on niin tärkeä juttu, että eiköhän siihen keinot löydy!
VastaaPoistaMitä kantateihin ja kansallispuistoihin tulee, taitaa Pallas-Ylläksen puisto olla ainoa, jota halkoo valta- tai kantatie. Ja siinäkin tapauksessa tie oli ensin.
Torronsuostahan käytiin eräänlainen kolmikymmenvuotinen sota ja sen kestäessä valtio torppasi niin kaivos- kuin turpeennostohankkeetkin. Aika huonoa pelisilmää olisi osoittanut kantatien vetäminen alueelle muutaman vuoden päästä kansallispuiston perustamisesta.
Olin joskus 1980-luvun alussa isoissa maalaishäissä Somerolla. Paikallisilla oli boolitynnyrin äärellä oikeastaan kaksi puheenaihetta yli muiden: Kummalla on rumempi murre, somerolaisilla vai vorsalaisilla, ja se, että kohta tulee kantatie Vorsaan.