Suomen keskipisteiden merkitsemisestä jossain vaiheessa syntyi oikein kilpailua. Aloitteen teki Suomen Kuvalehti, joka vuonna laski 1958 Suomen keskipisteen olevan Piippolassa. Tämä tapahtui roikottamalla Suomen karttaa kahdesta pisteestä, joihin oli kiinnitetty luotinaru ja katsomalla kartasta luotinarujen leikkauspiste. Piippolan kunta tarttui tilaisuuteen ja nelostien varteen Leskelään laitettiin asiasta kertova monumentti.
Piippolan isännät pystyttävät matkailukohdetta
Mutta mikä on Suomi, jonka keskipisteestä puhutaan? Myöhemmin Puolanka keksi sijoittaa alueelleen Manner-Suomen keskipisteen. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti keskipiste, vaan se on laskettu määrittämällä itä-, länsi-, pohjois- ja eteläsuunnassa manneralueen ääripisteet ja katsomalla keskipisteen olevan näiden puolessa välissä. Sitten on vielä se Suomi, johon lasketaan aluemeri ja niin edelleen. Väestön keskipiste, Weberin piste, puolestaan sijaitsee selvästi etelämpänä, Hauholla.
Teillä ja Turuilla lanseeraa nyt uuden tavan määrittää Suomen keskipiste. Se on tieverkon painopiste eli insinööritermein massakeskipiste. Lähdeaineistona on jälleen kerran Digiroad. Lasketaan ensin jokaisen tiepätkän massakeskipiste (joka ei välttämättä ole sama kuin pätkän puoliväli) ja sitten näiden keskipiste. Laskentaan otettiin mukaan vain moottoriajoneuvolla ajettavissa oleva tieverkko, eli erilliset pyörätiet, pienet metsäautotiet ja sellaiset jätettiin pois.
Keskipiste on laskettu ajoradoittain eli kaksiajorataiset osuudet ovat painoarvoltaan suuremmat. Tämähän on aivan oikein, koska kaksiajoratainen tie painaa enemmän kyin yksiajoratainen. Noin periaatteessa.
Koska pitää ole useita keskipisteitä, ne laskettiin koko tieverkon lisäksi erikseen valta-, kanta-. seutu- ja yhdysteille. Erikseen laskettiin valtion tieverkko ("kaikki maantiet" yllä) ja sen lisäksi koko tieverkko, johon kuuluvat yksityistiet ja kaupungin katuverkko.
Ei ole varsinainen yllätys, että tiestön keskipiste on lähempänä etelää kuin maantieteellisen alueen. Kaikkien muiden kuin kantateiden keskipisteet sijoittuvat varsin lähelle toisiaan Saarijärven, Kannonkosken ja Viitasaaren väliselle varsin harvaan asutulle alueelle. Pohjoisen pitkät kantatiet vievät kantateiden massakeskipisteen hyvinkin paljon pohjoisemmas, Haapajärven ja Pyhäjärven väliselle alueelle.
Valtateiden keskipiste kannonkoskelaisessa metsärinteessä
Koko tieverkon keskipiste sijaitsee Konginkankaan keskustan tuntumassa varsin lähellä paikkaa, jossa vuonna 2004 tapahtui Suomen historian vakavin tieliikenneonnettomuus.
Mielenkiintoinen havainto on, että neljä muuta keskipistettä sijoittuvat lähes symmetrisesti Pyhä-Häkin kansallispuiston ympärille. Tämä vedenjakajaseudun alue, joka 1700-luvun isojaossa ei kelvannut kenellekään, on siis nykyisin Suomen liikenteen keskiössä!
Pyhä-Häkin kansallispuisto keskipisteiden keskiössä
Tarkastelua voi tietysti tehdä myös suppeammalla alueella. Uudenmaan tieverkoston keskipiste sijoittuu lähelle Espoon, Vantaan ja Nurmijärven kolmoispistettä Vantaan Kongoon. Helsingin kaupungin tiekeskipiste on Vanhankaupunginlahdessa, hyvin lähellä paikkaa, johon kaupunki vuonna 1550 perustettiin.
Uudenmaan ja Helsingin keskipisteet
Helsingin keskipiste Vanhankaupunginlahden pohjukan linnustomatalikossa.
Tavallaan mielenkiintoista asiatietoa että Konginkangas on tieverkon keskipiste. Joskus miettinyt asiaa nopeusrajoitusten kannalta, mikä olisi esim. laillinen keskinopeus ajettaessa Suomi päästä päähän tai poikittain, ja ajoneuvo seuraisi järkähtämättä kaikkia tiedossaolevia (kiinteitä) nopeusrajoituksia.
VastaaPoistaVäestöllistä keskipistettä ja sen liikettä vuosien myötä tuli taannoin ihmeteltyä ulkoministeriön This Is Finland -sivustolla: https://finland.fi/life-society/fleeting-fame-finlands-centre-of-population-exists-in-the-middle-of-nowhere/
VastaaPoistaPiippolan Leskelän kylään nelostien varrella liittyy mielenkiintoinen patsaskiista. Maantieteellisen keskipisteen patsas siellä on ollut pitkään töllisteltävänä, mutta toista patsasta sinne eivät kaikki halunneet: Pentti Haanpään. Paikallinen Siikajokilaakso-lehtikin vastusti hanketta 1990-luvulla pääkirjoituksessaan. Patsasriento sai poliittista väriä. Tapio Junnon "Isännät ja isäntien varjot" sinne kuitenkin pystytettiin ja kirjastossa avattiin Haanpää-huone. Millennnium-puuhasteluissa Haanpää taisi tulla valituksi 1900-luvun merkittävimmäksi kirjailijaksi Hesarin kutsuman arvovaltaisen raadin toimesta. Kukaan ei ole profeetta omalla...
VastaaPoistaEnsimmäisessä kuvassa on tämän projektin johtava (vai ainoa?) maanmittaus insinööri Aarne Rainesalo. Hän on iso-isoisäni.
VastaaPoista