Tietyömaiden mestareilla näkyy olevan edelleenkin vahva usko siihen, että tiekohtaisen nopeusrajoituksen voisi lisäkilvellä saada jatkumaan risteävälle tielle. Virityksiä on jos jonkinmoisia.
Pelisääntö on yksinkertainen. Nopeusrajoitusmerkin alle eivät kelpaa muut lisäkilvet kuin tekstilliset kilvet "Alue" ja "Yleisrajoitus", och samma på svenska.
Kun mestari kuvittelee jotain ja ratin takana istuva yrittää tulkita merkkejä, vahingon sattuessa ollaan ihmeen edessä.
Pari esimerkkiä Espoosta.
Perusmallin viritys on kehäkolmosen ja maantien 1130 eli Kauklahdenväylän liittymässä Kökkelin eli Kauklahden tienoilla. Ylikulkusiltaa remontoidaan ja paikalle on ajateltu laittaa 30 km/h nopeusrajoitus. Sen on Destian mestari päättänyt ratkaista laittamalla rampille nätin toteemin.
Tielle 1130 käännyttyä ei ole nopeusrajoitusmerkkiä, eli jesuiittatulkinnan mukaan vallitseva taajaman ulkopuolinen rajoitus on 80 km/h. Toinen virhe: Liikennevaloa ei saa laittaa kohtaan, jossa on yli 70 km/h rajoitus.
Astetta oraakkelimaisempi on asfalttiurakoitsijan merkintä kehäkolmosen Muuralan liittymän rampilla. Poikittaistiellä on laitettu asfalttia ja nopeusrajoitukseksi on laitettu 60:n sijaan 50. Onhan merkittävä riski, että ilman kaistamerkintöjä hutiloidaan anteeksi antamattomasti.
Tietyön merkki on rampilla. Se ei anna mitään osviittaa siitä, että tietyö on poikittaisella rampilla. Mutta toteemissa oleva tiekohtainen nopeusrajoitus nostattaa kysymyksiä.
Jos rajoituksen halutaan jatkuvan risteävälle tielle, siihen on kyllä aivan instrumentti: Nopeusrajoitusalue. Tosin tämä neuvo on vaarallinen, koska vieläkin tärkeämpää kuin osata päättää tiekohtainen nopeusrajoitus, on osata päättää nopeusrajoitusalue. Ja tässä testissähän valtaosa työmaiden mestareista epäonnistuu kuin Saksan valtionpankki inflaation hallinnassa 1920-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.