Liisan seikkailut viitoituksen ihmemaassa

Viitoitus on joskus tarkkaa hommaa, tarkempaa kuin kankkusen hoito viskillä.

Perin mielenkiintoiseksi viitoitus käy, kun viitoitetaan tie, joka kulkee muiden teiden välillä, mutta ei oikeastaan mistään ei oikeastaan minnekään. Mikä olisi hyvä viitoituskohde.

Tutkitaanpa kantatietä 44. Se on etelä-pohjois-suuntainen noin 150 kilometriä pitkä reitti Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan välillä. Tie liittyy etelässä valtatiehen 12 ja pohjoisessa kantatiehen 67. Pohjoinen risteys on Kauhajoen keskustan pohjoispuolella ja eteläinen muutaman kilometrin päässä Kiikan kirkonkylästä. Kiikka on nykyisin osa Sastamalan kuntaa.

Kantatie 44

Pohjoisesta etelään matkatessa kaikki hyvin. Kauhajoen Aronkylän itäpuolella alkaa viitoitus Kankaanpäähän ja Kauhajoelle. Kauhajoki-viitoitus päättyy muutaman kilometrin päässä keskustaan kulkevan tien risteykseen.

Runsaan 40 kilometrin päässä tullaan Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan rajalle ja johan alkaa tapahtua. Seuraavassa "isossa" suunnistustaulussa onkin ainoaksi viitoituskohteeksi vaihtunut Kankaanpään asemesta Sastamala. Yleensä viitoituskohde ei nyt aivan näin katoa. 

Honkajoelle päästyä suunnistustauluun ilmaantuu takaisin Kankaanpää, mutta noin 14 kilometrin päässä Ala-Honkajoella kohteena on taas vain Sastamala.

Edes valtatien 23 risteyksessä parin kilometrin päässä Kankaanpäästä ei nimeä Kankaanpää näy.

Mielenkiintoista on, että samassa risteyksessä valtatien puolella kyllä Kankaanpää viitoitetaan.

Sitten onkin taas pitkä rauhallinen osuus kohti Sastamalaa. Yhtäkkiä kuitenkin varsin vaatimattomalla viitalla Sastamala opastetaankin kääntymään yhdystielle 2583.

Ja mikä onkaan uusi viitoituskohde. No Keikyä? Miksi ihmeessä Keikyä, jonne tie ei edes kulje?

Nyt menemme historiaan. Vuonna 1981 syntyi Äetsän kunta Keikyän ja Kiikan yhdistyessä. Kuntaliitosta on pidetty epäonnistuneena. Keikyän suurin taajama Pehula nousi kuntakeskukseksi ja sitä kutsuttiin yleisesti Äetsäksi. Jossain vaiheessa valmistui kantatie 44, joka viitoitettiin Äetsään. Keikyän ja Kiikan väkinäinen yhteiselämä kesti vuoteen 2009, jolloin Vammala, Äetsä ja Mouhijärvi yhdistyivät ja ottivat nimekseen muinaisen kirkkopitäjän Sastamala nimen. 

Sama risteys kuin yllä ennen. Tie Kankaanpäähän on sittemmin saanut kolme kilometriä lisää pituutta.

Äetsän nimen kadottua 44-tien kohteeksi vaihtui Sastamala, tarkoittaen Vammalaa. Tien 2583 risteyksessä Äetsä vaihdettiin Keikyäksi kaiketi siksi, että Äetsän keskus oli entisen Keikyän alueella. Kiikka olisi ollut kuitenkin loogisempi ratkaisu. Tie 2583 oli aiemmin viitoitettu Vammalaan.

Ja mitä tapahtuu, kun tulemme Kiikkaan? Pusikon piilossa oleva suunnistustaulu kertoo, että tie ei jatkukaan Keikyälle. Kohteiksi ovat vaihtuneet Tampere, Rauma ja Turku. Tampere ja Rauma ovat loogisia, koska ne ovat valtatien 12 kohteita. Turku on looginen siksi, että jos Huittisissa ei käännytä, aikanaan päädytään Turkuun. Huittista ei mainita, koska Sastamalan ja Huittisten suhde on vähän ongelmallinen.

Pohjoisen suuntaankaan kuljettaessa tienpitäjä ei ole osannut sopia itsensä kanssa, mihin tie viitoitettaisiin. Kiikassa valtatiellä 12 kohteena on Kankaanpää. Kuitenkin jo Kiikoisia lähestyttäessä viitoissa alkaa näkyä myös Kauhajoki. Kiikoisissa valtatien 11 risteyksessä kohteena on 44-tiellä Kauhajoki mutta 11-tiellä sekä Kauhajoki että Kankaanpää (ja myös Lavia). Lavialla kohteena taas on pelkkä Kankaanpää.

Entäpä mitä tapahtuu, kun lähestytään pohjoista päätepistettä ja on saavutettu Kauhajoki. Mitä viitoitetaan seuraavaksi? Ratkaisu on näppärä: Laitetaan B-tyypin suunnistustaulu, jossa ei mainita eteenpäinkohteiksi muuta kuin tien numerot!

Mutta kliimaksi lähestyy. Tie 44 vetelee viimeisiään, Kauhajoki on ohitettu ja tie 67 on edessä. Mitkä ovat kohteet? Seinäjoki ja Kaskinen tien päätepisteinä ovat loogiset, samoin Kurikka. Mutta kun Kauhajoki on takana, pääsee sinne takaisin kääntymällä vasemmalle! Aivan.