Liian lyhyet klemmarit?

Helsingissä ränsistymään hylätyn Lastenlinnan nurkalla on mielenkiintoinen liikennejärjestely, joka herättää kysymyksiä.

Mikä täsmälleen ei koske työmaaliikennettä? Velvollisuus ohittaa liikenteenjakaja oikealta? Yleensä kuitenkin kai lisäkilpi on pääkilven alla.

Hieman kauempaa katsoen ratkaisu näyttää tältä:

Ehkä on tarkoitus, että työmaaliikenne saa kääntyä vasemmalle ja lisäkilpi on tarkoitettu kääntymiskiellon lisäkilveksi.

Yleensä kyllä on tapana laittaa lisäkilvet samaan tolppaan kuin pääkilvetkin. Tähän suuntaan viittaa käyttöasetuksen 38 pykäläkin:

Lisäkilpi sijoitetaan päämerkin alapuolelle.

Ehkäpä merkin laittanut neropatti on ajatellut, että riittää kunhan sen näkyy päämerkin alapuolella jostain suunnasta katsottuna. Vähän samaan tapaan kuin linjamerkit merenkulussa.

Syy toki voi olla maanläheisempikin. Työkalupakissa ehkä ei ollut liikennemerkkitolppaa paksumman liikennevalotolpan ympäri ylettyvää klemmaria eikä edes ilmastointiteippiä. 

Opastus numeron tarkoittamalle tielle

Joulukuusitienviittoja käsitelleen artikkelin Joulukuusia kommenteissa nousi esiin kysymys siitä, milloin katkoviivoitettu tienumerokilpi tuli käyttöön.

Ennen vuonna 1982, jolloin tulivat voimaan silloiset tieliikennelaki ja tieliikenneasetus, liikennemerkeistä oli säädös Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätös liikennemerkeistä. Alkuperäinen teksti oli vuodelta 1957 ja sitä täydennettiin useasti. Tuon ajan tieliikennelaki on hyvin lyhyt, 14 pykälää, ja varsinainen sääntökirja oli nimeltään tieliikenneasetus, 32 pykälää. Nykyinen tieliikennelaki edustaa erilaista filosofiaa: asiat on koottu yhteen lakiin, jossa on tätä nykyä 206 pykälää. Enää ei riitä ministeriön päätös liikennemerkkien muuttamisesta tai uusien lanseeraamisesta, vaan homma kulkee eduskunnan kautta. Tehokastako, mene ja tiedä.

Aiemmin oli käytössä liikennemerkki III B g 3, joka oli opastus numeroidulle tielle.

Määräysteksti oli paikoin hyvinkin yksityiskohtainen.

Ongelma merkissä oli, että se ja sen väritys olivat peräisin joulukuusien ajalta, ja siten epäjohdonmukaisuus vallitsi. Lisäksi merkin sijoittaminen suunnistustauluun olisi ollut hieman erikoista.

Marraskuussa 1974 uusittiin määräystä varsin laajasti ja muun muassa määrättiin, että joulukuusten on poistuttava vuoden 1988 loppuun mennessä. Tällöin otettiin käyttöön myös katkoviivareunainen numerokilpi.

Kuten huomataan, vaikka kilven ulkoasu muuttuu täydellisesti, numerona säilyi III B g 3. Vuoden 1982 tieliikenneasetuksessa se sai numerokseen 667 ja nykyisin se on F35. Määräysteksti numerokilpien osalta meni uusiksi vuonna 1974:

Isompia muutoksia tapahtui vuonna 1994, kun suuri osa merkeistä meni uusiksi: Niihin lisättiin huomioreunus. Uusina tienumerokilpinä otettiin käyttöön kelta- ja valkopohjaiset kantatien ja seututien numerot.

Vielä viimeisen kerran

Hailuodon jäätie saatiin kuin saatiinkin tänä talvena avatuksi. Tie avattiin perjantaina helmikuun 13. päivänä. Tiellä on pituutta noin kymmenen kilometriä, josta jäällä noin kahdeksan.

Edellisen kerran jäätie oli auki talvella 2021–2022. Tuolloin tie suljettiin 15.2.2022, kun juuttunutta työkonetta irrotettaessa pelastaja jäi avantoon vajonneen koneen alle ja menehtyi.

Näillä näkymin tämä on Hailuodon virallisen jäätien viimeinen talvi. Pengertien rakentaminen on hyvässä vauhdissa ja sen luvattu aukeavan kuluvana vuonna hyvissä ajoin ennen seuraavaa talvea. 

Tämän jälkeen Suomeen jää kaksi virallista valtion ylläpitämää jäätietä. Näistä tunnetumpi on Kolin–Vuonislahden jäätie Pielisen ylitse. Se lyhentää matkaa Kolin ja Lieksan välillä viitisenkymmentä kilometriä. Jäällä kuljetaan seitsemän kilometriä.

Paljon lyhyempi on Kemijärvellä Räisälänsalmen ylittävä runsaat 400 pitkä jäätie. Sulan veden aikaan salmi ylitetään lossilla. Toisin kuin Hailuodon ja Pielisen tiet, jotka on tarkoitettu henkilöautoille, Räisälässä tien kantavuus on 17 tonnia.

Hailuodon raskas liikenne kulkee jäätien ajan lautassa, joka ajaa harvennetulla aikataululla. Päivässä on kymmenen lähtöä per suunta. Kolme ajetaan joka tapauksessa aikataulun mukaan ajavan bussin kuljettamiseksi. Loput seitsemän ajetaan tilauksesta.

Maassa on tietysti erinäinen määrä yksityisten tekemiä jääteitä. Jos jotain ikävää sattuu sellaisella, vakuutusyhtiötä on vähän turha lähestyä kaskovakuutusasiassa. Sieltä tulee kylmää kättä.

Kurkkuvettä

Saksalainen se keksii.

Baijerilaisessa pikkukaupungissa Dingolfing levitetään kaduille talvisin kurkkuvettä.

Eh...???

Kaupungissa sijaitsee varsin perinteinen elintarviketehdas, perustettu vuonna 1845. Firma tekee sinappia, erilaisia majoneeseja, ja muun muassa, niinpä, säilykekurkkuja.

Talvisin seudulla tiet pidetään auki runsaalla suolalla ja menettelyn sivuvaikutuksista ollaan huolissaan. Jo joitakin vuosia sitten kurkkutehdas ja tienpitäjä keksivät tehdä yhteistyötä. Kurkkujen valmistusprosessissa käytetään suolavettä tuhatkunta kuutiota vuodessa. Tämä on jätevettä, josta tehdas sitten pulittaa jonkinlaisen summan. Mutta ei enää pulitakaan, vaan käytetty kurkkuvesi luovutetaan tienpitäjälle. Tehtaan ei tarvitse maksaa jätevedestä eikä tienpitäjän tästä määrästä puhdasta vettä.

Kurkkuveden suolapitoisuus on 7 %. Tässä tulee kemia vastaan. Natriumkloridia kun sekoitetaan veteen noin 23-prosenttiseksi liuokseksi, syntyy soppa jonka jäätymispiste on noin –21 °C. 7-prosenttinen jäätyy jo –5 asteessa. Niinpä kurkkuvedestä suodatetaan partikkelit pois ja sitten siihen kipataan lisää suolaa niin, että pitoisuudeksi tulee runsaat 20 %. Tätä sitten roiskitaan tielle lumen ja jään poistamiseksi.

Suomalaisittain suolaliuoksen käytössä rakeisen suolan asemesta ei ole muuta erikoista kuin liuoksen hankintaprosessi. Eritoten loppusyksyllä ja alkukeväästä tapahtuva ennakkosuolaus tehdään pääosin suolaliuoksella, jonka koostumus on noin 23 % suolaa ja loput vettä. Suomessa vettä on riittämiin, joten sitä ei tarvitse hankkia kierrätettynä. 

Ja väärinkäsitysten välttämiseksi: Kyseessä on vihannesten pesuvesi, ei purkissa oleva etikkaliuos. Dingolfingissa ei siis talvisaikaankaan vallitse makea etikkakurkun tuoksu.

Mihinkähän ajaisi?

Tieliikennelainsäädön hillitty charmi ja monimutkaisuus ovat yllättäneet Tuusulan kunnaninsinöörin.

Lainkuuliainen kansalainen joutuu hillittömän ongelman eteen Riihikalliossa. Kumpaa merkkiä noudattaisi vai jättäisikö autonsa siihen sijoillensa.

On hyvä osoittaa poikkeava ajojärjestys muutenkin kuin ajokaistanuolilla. Pisteet siitä. Ratkaisu vain ei ole sopusoinnussa tieliikennelain kanssa: Jos pakollinen ajosuunta ‑merkkejä halutaan käyttää kaistakohtaisina ryhmitysmerkkeinä, ne tulee sijoittaa kaistojen yläpuolelle.

Risteys sinänsä on merkitty hyvin myös ajokaistaopasteella. Kuva kuitenkin paljastaa toisenkin rikkeen. Ns. käyttöasetus, virallisesti Valtioneuvoston asetus liikenteenohjauslaitteiden käytöstä, kieltää kielto- tai rajoitusmerkin asettamisen taajamamerkin yhteyteen. Ehkäpä Tuusulassa tulkitaan säädöstä siten, että on sallittua sijoittaa siihen kielto- ja rajoitusmerkki, mene ja tiedä.

Uutta eritasoliittymää pukkaa

Valtatie 25 on yksi Hyvinkään sisääntuloväylistä. Hyvinkään kohdalla tie on varsin vilkas, keskimääräinen vuorokausiliikenne on yli 11000 ajoneuvoa. Hangon satamaan suuntautuvaa raskasta liikennettä on varsin paljon.

Hyvinkään sisätulotien risteys, jossa maamerkkinä on turkulaisen majoneesiyrityksen ravintola, on koettu hankalaksi vasemmalle kääntyvän liikenteen suuren määrän takia. Onnettomuuksiakin on sattunut, mutta ei ehkä kuitenkaan siinä määrin kuin hyvinkääläiset kyläpoliitikot ovat hehkutuksellaan antaneet ymmärtää.

Nyt on joka tapauksessa tiedossa eräänlaisen eritasoliittymän rakentaminen. Se tapahtuu kevytbudjetilla, eli se perustuu risteyksestä runsaan 200 metrin päässä sijaitsevaan siltaan. Ratkaisussa siis valtatien 25 keskiviivan yli ajaminen loppuu. Vastapainoksi reitti käy vähän monimutkaisemmaksi. Käytännössä majoneesiravintolan voidaan ajatella jäävän keskeiselle paikalle, liittymän keskelle.

Kaupungin omana työnä rakennetaan uuden ja vanhan kulkutien risteykseen liikenneympyrä. Siinä ei hyvinkääläisittäin ole mitään uutta ja erikoista. Kaupungin alueella niitä on erinäinen määrä.

Työt ovat alkamassa, kaupungin tiedotteiden mukaan loppuviikosta, aluksi puiden kaadolla. Siinä yhteydessä sikäläinen frisbeegolfrata jää isolta osaltaan tiealueen alle ja saa moottorisahan lisäksi kenkää.

Liittymän geometriassa on vähän improvisoinnin ja köyhän miehen ratkaisun tuoksua. Siihen taitaa olla parasta tottua.