Joulukuusitienviittoja käsitelleen artikkelin Joulukuusia kommenteissa nousi esiin kysymys siitä, milloin katkoviivoitettu tienumerokilpi tuli käyttöön.
Ennen vuonna 1982, jolloin tulivat voimaan silloiset tieliikennelaki ja tieliikenneasetus, liikennemerkeistä oli säädös Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätös liikennemerkeistä. Alkuperäinen teksti oli vuodelta 1957 ja sitä täydennettiin useasti. Tuon ajan tieliikennelaki on hyvin lyhyt, 14 pykälää, ja varsinainen sääntökirja oli nimeltään tieliikenneasetus, 32 pykälää. Nykyinen tieliikennelaki edustaa erilaista filosofiaa: asiat on koottu yhteen lakiin, jossa on tätä nykyä 206 pykälää. Enää ei riitä ministeriön päätös liikennemerkkien muuttamisesta tai uusien lanseeraamisesta, vaan homma kulkee eduskunnan kautta. Tehokastako, mene ja tiedä.
Aiemmin oli käytössä liikennemerkki III B g 3, joka oli opastus numeroidulle tielle.
Määräysteksti oli paikoin hyvinkin yksityiskohtainen.
Ongelma merkissä oli, että se ja sen väritys olivat peräisin joulukuusien ajalta, ja siten epäjohdonmukaisuus vallitsi. Lisäksi merkin sijoittaminen suunnistustauluun olisi ollut hieman erikoista.
Marraskuussa 1974 uusittiin määräystä varsin laajasti ja muun muassa määrättiin, että joulukuusten on poistuttava vuoden 1988 loppuun mennessä. Tällöin otettiin käyttöön myös katkoviivareunainen numerokilpi.
Kuten huomataan, vaikka kilven ulkoasu muuttuu täydellisesti, numerona säilyi III B g 3. Vuoden 1982 tieliikenneasetuksessa se sai numerokseen 667 ja nykyisin se on F35. Määräysteksti numerokilpien osalta meni uusiksi vuonna 1974:
Kirjoitit: "Marraskuussa 1974 uusittiin määräystä varsin laajasti ja muun muassa määrättiin, että joulukuusten on poistuttava vuoden 1988 loppuun mennessä."
VastaaPoistaOliko niitä tosiaan vielä vuonna 1974, tai jopa 1980-luvulla? Eiköhän suurin osa tienviiteoista ollut saatu vaihdetuiksi uuden mallin mukaisiksi jo aikaisemmin.
Mutta nyttemminhän "joulukuusiviittoja" on sinne tänne palautettukin, tiennumeroineen kaikkineen. Nyt ne eivät kuitenkaan ole virallisia liikennemerkkejä, eikä niillä ole opastuksen kannalta mitään merkitystä eikä niitä ole siihen tarkoitettukaan. Ne olisivat jopa harhaanjohtavia, elleivät (kutakuinkin) kaikki tajuaisi, että ne ovat nyt vain eräänlaisia koristeita tai historiallisia muistomerkkejä. Enimmäkseen ne ovatkin kävelykaduiksi tai kevyen liikenteen raiteiksi muutettujen tieosuuksien varrella.
Yksi paikka, jossa olen sellaisen nähnyt, on Imatran keskustassa Imatrankoskentien ja Tainionkoskentien risteyksessä, heti kosken länsipuolella. Siitä länteen johtava oli tieosuus aikoinaan oli osa Lappeenrantaan ja sieltä edelleen Kouvolan kautta Helsinkiin johtanutta valtatietä 6. Mutta nykyisin parin korttelin pituinen osuus tuon tien Imatrankosken-puoleisesta päästä on muutettu kävelykaduksi ja saanut nimen Koskenparras.
Teksti perustuu vuonna 1976 voimassa olleeseen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätökseen liikennemerkeistä. Siirtymäsäädöksissä tosiaankin ulotettiin joulukuusien ja muiden vanhentuneiden merkkien siirtymäaika 1980-luvun puolelle. Sillä asialla ei oikeastaan ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka yleisiä joulukuuset Anno Domini 1974 vielä olivat. Siniset viitat ilmaantuivat nopeasti pääteille, mutta joulukuusia oli pitkään alemmalla tieverkolla.
VastaaPoistaYleensäkin liikennemerkeillä on pitkät siirtymäkaudet. Vuonna 1994 tehtyjen muutosten siirtymäkautta jatkettiin vuonna 2002 vuoden 2008 loppuun saakka. Nykyisessä tieliikennelaissa on kymmenen vuoden siirtymäaika, mutta ei olisi neitseelliseen syntymään verrattavissa oleva ihme, jos sitäkin jatkettaisiin.
Imatralla oleva viitta ei ole vanhojen piirustusten mukainen. Fontin välistys on erilainen, taitaan olla fonttikin vähän ohuempi, ja kilometrit on merkitty desimaalipisteellä pilkun sijaan. Kaiken huipuksi se väittää risteyksen sijainniksi Ruokolahden. Siis matkailunähtävyydeksi keksitty ei kovinkaan kaksinen viritys. Liikennemerkki se ei ole.
Kiitos tiedosta. Kun paikkakunnalla kävin ja huomasin sen viitan, kuvitellut sen olleen välillä vuosikymmeniä jossakin museossa (tai sitten museon kellarissa, johon yleisöllä ei ollut pääsyä), mistä se kuitenkin olisi paljon myöhemmin palautettu alkuperäiselle paikalleen (sitten kun Koskenporras oli jo muutettu kävelykaduksi). Mutta jos sillä tosiaan on mainitsemiasi eroja alkuperäiseen verrattuna, näin ei voine olla asian laita.
PoistaEri puolilla kotimaata matkustelleenina voin todeta, että Imatra ei ole ainoa paikka, jossa noita vanhanmallisia tai niitä muistuttavia viittoja on palautettu, ehkä tosin kuvaamillasi tavoilla muutettuina. Se vain tuli ensimmäisenä mieleeni.
Oliko katkoviivallisen numerokilven alkuaikoina muuten käytäntönä käyttää sitä myös eritasoliittymien liittymisrampeille opastettaessa? Muistelen tällaisen järjestelyn 1980-luvulla nähneeni. Oliko kyse vain yksittäisestä tien-/kadunpitäjän virheestä vai oliko tällainen puritaaninen viitoitustapa tuolloin yleisempikin käytäntö? (Tierekisterissähän ramppi ei vielä ole sitä tietä, jolle se johtaa, vaan rampilla on oma viisinumeroinen tienumeronsa.)
VastaaPoistaJa kuinka yleinen konsepti Opastus numeron tarkoittamalle tielle -tyyppinen viitoitus on kansainvälisesti? Pohjoismaissa on käytössä samankaltainen katkoviivallinen versio kuin Suomessa, mutta ainakin omien havaintojeni mukaan esim. Saksassa käytetään samanlaista tienumerokilpeä kuin itse tielläkin.
Merkistä ei koskaan ole annettu kovin tarkkoja ohjeita, minkä takia käytäntö on horjuva. Esimerkiksi kolmostiellä jopa peräkkäisissä Tervakosken ja Turengin liittymissä käytäntö poikkeaa toisistaan. Itse rampit kyllä viivoitetaan kiinteillä reunaviivoilla, mutta ero on siinä, onko liittymäkompleksin sisällä katkoviivoja ennen ramppia vai ei.
VastaaPoistaJa useinhan liikennemerkkejä tehdään vähän hälläväliätyyliin. Esimerkiksi Helsingissä Sörnäisten Rantatien päässä on kaksi kaistaa Itäväylälle tielle 170. Oikea kaista on kiintein viivoin, vasen katkoviivoin.
Kansainvälinen käytäntö vaihtelee. Tanska ja Viro viitoittavat katkoviivoin (Viron käytäntö pohjautuu suomalaiseen). Hollanti ei juuri viitoita toiselle tielle numeroin vain luottaa enemmän paikannimiin. Jos viitoittaa, tien numero esim A2 saatetaan merkitä samoin kuin paikannimi. Ranska ja UK laittavat sulkuihin numeron. Sveitsi viitoittaa Saksan tavoin, samoin Itävalta silloin, kun sattuu huvittamaan. Ja niin edelleen.