Joulukuusia

Vuonna 1927 samassa yhteydessä kun päätettiin valtion maanteiden pituuksien mittaamisesta, julkaistiin myös tienviittojen valtakunnalliset tyyppipiirustukset. Tällä haluttiin selkeyttää siihenastista melko sekavaa tilannetta. Tällöin syntyneet kansan keskuudessa joulukuusiksi nimetyt viitat olivat käytössä vajaat 40 vuotta 1960-luvulle.

Tuossa yhteydessä kullekin valtion maantien (sellaiselle joka merkittiin tiekarttaan punaisella) risteykselle annettiin nimi. Viitoitus kulki risteyksestä toiseen ja joskus tiellä kulkija oli vähän ihmeissään, kun yhtään tunnettua nimeä ei löydy.

Vuonna 1938 ensimmäisen tienumeroinnin yhteydessä järjestelmää muokattiin. Tekstityyppi vaihtui suuraakkosista modernimmaksi pienaakkosiksi ja etäisyydetkin esitettiin 100 metrin tarkkuudella 10 metrin sijaan. Oleellista oli, että nyt luotiin 28 ensimmäisen luokan liikennepistettä. Jos tie vei sellaiseen, se näkyi myös viitoituksessa. 

Nämä 28 pistettä olivat Helsinki, Turku, Hämeenlinna, Kouvola, Lahti, Lappeenranta, Viipuri, Sortavala, Savonlinna, Mikkeli, Tampere, Pori, Jyväskylä, Joensuu, Kuopio, Vaasa, Kokkola, Iisalmi, Nurmes, Kajaani, Oulu, Kemi, Tornio, Kuusamo, Rovaniemi, Kemijärvi, Muonio ja Petsamo.

Lisäksi viittoihin tulivat mukaan teiden numerot.

Viitoituksen säätely oli varsin vahvaa ja Sääntö oli tärkeämpi kuin tienkäyttäjän etu. Viittoihin laitettiin numerot vain, jos viitta oli täsmälleen kyseisen tien varrella, jos silloinkaan. Otetaanpa käsittelyyn muutama esimerkki.

Aloitetaan Kangasalta Huutijärven risteyksestä, josta haarautuivat tiet 3 ja 9 ja myöhemmin 1950-luvulla aloitettu tie Kuhmoisiin. Risteyksen kautta kulku myös Tampereen ja Lahden välinen päätie. Mutta Lahtea ei mainita, miksi?

Selitys on helppo. Vaikka jopa tiekarttaan merkittiin Lahden ja Tampereen etäisyys, Lahti ei näy viitoissa, koska valtatien 12 alkupiste oli tuolloin vasta Pälkäneen Kyllössä. Sitä siis ei pitänyt merkitä.



Seuraava esimerkkimme on Lammin kirkonkylältä siltä ajalta, kun nelostie oli reitillä Helsinki-Hyvinkää-Lammi-Padasjoki-Jämsä-Jyväskylä. Tässä viitassa näkyvät Tampere, Hämeenlinnan ja Lahti, mutta ilman numeroa.

Vain nelostie kulkee Lammin kirkonkylän kautta. Valtatie 12 kulkee Lammin lounaispuolelta muutaman kilometrin päässä, eikä Tampereen ja Lahden viitat siksi ansaitse numeroa. Sama kohtalo on Hämeenlinnalla: Tie 10 alkaa vasta Tuuloksen Syrjäntakana.

Lammin kaltainen tilanne on Mikkelissä. Savonlinnan viitta on ilman numeroa, koska tie 14 alkaa virallisesti vasta Juvalla.

Varsin vauhdikas viitta oli vuonna 1960 kaupungiksi tuloa odottaneessa Kouvolassa.

Tiet Helsinkiin, Lappeenrantaan ja Haminaan on merkitty numeroin. Tie 12 Kouvolasta Lahden kautta Tampereelle Pälkäneen Kyllöön alkaa vasta Korialta, siis ei numeroa. Kotkaan kuljetaan Haminan kautta, mutta koska se ei ole tien 60 varrella, ei numeroa. (Kilometreistä päätellen Kotkaan on ehkä ajateltu kuljettavan lyhyempää reittiä pikkuteitä.)

Viitoitusjärjestelmä uusittiin vuodesta 1964 alkaen ja aluksi säännöt olivat hyvinkin tiukkoja: vain kaksi kohdetta per suunta. Siitä on sentään luovuttu. Ehkä viitoituksen epäjatkuvuudellekin joskus tehdään jotain.