Kun toukokuu läheni loppuaan, valtavat tulvat iskivät Lappiin. Kriittinen tilanne oli Pelkosenniemellä, jossa jouduttiin iso joukko väkeä evakuoimaan, jopa helikopterein. Jääpatojen takia Kemijoen veden pinta nousi metrikaupalla aiheuttaen suurta tuhoa kirkonkylällä.
Pelkosenniemen kirkonseutua. Suomen Kuvalehti
Varsinkin Kemijoen itäpuolen tieverkko tuohon aikaan oli varsin vaatimaton, lähinnä polkuja. Väkeä joutui odottelemaan evakuointia yön selässä rakotulilla.
Pelkosenniemi 1971
Vaurioita tieverkolle sattui pitkin Lappia. Nelostiekin oli Ivalossa täysin poikki 15 tuntia Ivalojoen tulviessa. Myöhemmin tie katkesi myös Kaamasessa. Myös Ivalon keskustassa nelostie oli veden vallassa ja väki liikkui veneillä.
Helsingin Sanomat
Ivalon keskustaa. Siida
Ehkä yllättävin tilanne sattui Kaamasen ja Utsjoen välisellä vasta vuonna 1959 valmistuneella tiellä. Tenojokeen syntyi jääpato ja tulva nousi Tenojoen sivujokeen Utsjokeen. Vastavirtaan noussut tulva tuhosi vuona 1958 valmistuneen Utsjokisuun sillan. Lisäksi Utsjoelta Nuorgamiin tuolloin kulkeneelta polkutieltä tulva vei Vetsijoen sillan Vetsikossa.
Helsingin Sanomat
Lapissa tulva tuotti isoja ongelmia, koska toisin kuin eteläisessä Suomessa tulvan katkaisemille teille ei ollut kiertotietä. Helsingin Sanomain luettelo tulvan valtaamista teistä on 60 vuotta myöhemmin melko uskomatonta luettavaa:
- Valtatie 21 Kilpisjärven eteläpuolella poikki Haukijoen sillan penkereiden sorruttua. Ei kiertotietä.
- Utsjokisuun silta poissa. Ei kiertotietä.
- Vetsikon silta poissa. Ei kiertotietä.
- Ivalo–Akujärvi (nykyinen kantatie 91), paikoin 50 cm vettä tiellä. Ei kiertotietä.
- Pelkosenniemen–Savukosken maantie, tulva vienyt Kitisen silta penkereet. Ei kiertotietä.
- Vuotso–Lokka, paikoin 50 cm vettä tiellä. Ei kiertotietä. Tie jäi sittemmin Lokan altaan alle.
- Sirkka–Köngäs, paikoin 100 cm vettä tiellä. Ei kiertotietä.
Katkenneet tiet kartalla
Armeija tuli apuun muun muassa Pelkosenniemellä ja jokien pinnat saatiin dynamiitilla varsin nopeasti laskuun. Tilanne normalisoitui kohtalaisen pian: Viikon päästä Helsingin Sanomat ei enää uutisoinut tulvista mitään muuta kuin majavapadon aiheuttamista ongelmista Ruokolahdella.
Aiotko kirjoittaa artikkelin Someron tulvasta ja tiesortumasta?
VastaaPoistaEi voi tietää. Olen insinööri, en ennustaja...
PoistaKuinka paljon kiertotietilanne Lapissa loppujen lopuksi on noista ajoista parantunut? Esim. Juutuanjoen ylittävä Nelostien silta Inarin kirkonkylällä taitaa olla ainoa yhteys Suomi-neidon päälaelta muuhun Suomeen. Toki Norjan tieverkko auttaa monessa paikassa.
VastaaPoistaYhden pienen virheen bongasin: Ivalon ja Akujärven välinen tie on numeroltaan 91, ei 92.
Kyllähän tuo parantunut on. Ivalonkin pääsee ohittamaan Inarin–Pokan–Kittilän tietä. Kilpisjärvi ja Utsjoki toki ovat yhden tien päässä, jos vain Suomen tieverkosta puhutaan.
PoistaKilpisjärvellä tie on talvisin usein poikki. Ongelmaa eivät tuota tulvat vaan itäeurooppalaiset talvikelejä hallitsemattomat rekkakuskit .
Mutta kalottiyhtyeistyö on voimaa. Ideanahan tuolla on, että ei tehdä tuplatieverkkoa, vaan käytetään naapurin teitä hyväksi. Tämä ei ole vain Norjan ja Suomen välinen asia vaan myös Ruotsin: Ruotsissa sijaitsevaan Keinovuopion kylään Kilpisjärven kaakkoispuolella ei ole tietä Ruotsissa, vaan kulku tapahtuu Suomen kautta. Samoin maantiereitti Oslon ja Kirkkoniemen välillä Ruotsin ja Suomen kautta on viitisensataa kilometriä lyhyempi kuin Norjan E6-tietä.
Tieverkko täydentyi varsin hyvin, kun Hetan ja Kautokeinon välinen tie valmistui vuonna 1963 ja Kautokeino–Karasjok-tie vuonna 1976. Esimerkiksi Hetasta Inariin on Norjan kautta vain 80 kilometriä pitempi matka kuin Suomen teitä Pokan kautta. Ja sehän ei ole Lapissa paljon mitään, plus että Pokan tien laatu aivan kärkisijoja kolkuttele.
Kalottiyhteistyön hedelmiä on myös viranomaisten joustavuus. Kun tulva vei Batterelvan silta Skibotnin ja Altan välillä ja E6 katkesi, ei kauankaaan kestänyt, kun Suomenkin operoimat tulliasemat Norjan rajalla siirtyvät ympärivuorokautiseen aukioloon. Tavarakuormat kulkivat Suomen kautta vauriopaikan ohitse ilman yösulkemisten aiheuttamaa viivettä.
Olettaisin myös, että puolustusvoimilla olisi kuudenkymmenen vuoden takaisia aikoja paremmat valmiudet pioneerisillan rakentamiseen, jos jotain isompaa sattuu.