Yksi Zürichin valtasuonista on maata lännestä Genèvestä itään Itävallan rajalle St Margaretheniin kulkeva A1-moottoritie. Zürichin länsipuolella Limmat-joen laaksossa tie on 3+3-kaistainen ja tarpeettoman usein ruuhkautuva.
A1 Limmattalissa
Moottoritiet ovat Sveitsissä jatkuvasti kuuma peruna. Rahaahan sveitsiläisillä on, siitä eivät asiat ole kiinni. Sen sijaan sveitsiläisten mielestä maassa on turhan paljon rekkaliikennettä Keski-Euroopan sekä Italian ja muun Alppien eteläpuoleisen Afrikan välillä, eikä sitä haluttaisi lisää. Siksi kaikki uudet hankkeet nostattavat laajan kansalaiskeskustelun.
Liittovaltion liikenneviraston tirehtööri pani taannoin liikkeelle eräänlaisen vierivän lumipallon. A1 Limmatin laaksossa on ahtaassa paikassa ja sen kapasiteetin lisääminen kaistojen määrää lisäämällä on vaikeaa; siksipä mitä jos tehtäisiin kaksikerroksinen moottoritie.
Limmattal
Tästähän sitten keskustelu lähtikin liikkeelle. Kommenttien variaatiot ovat laveat: Yksi sanoo ehdotusta nerokkaaksi ja toinen idioottimaiseksi. Useimpien kuntien kannanotot ovat olleet pidättyväisiä: valtion maksama tieinvestointi kiinnostaa, mutta äänestäjien takia on hyvä olla varovainen.
Kaksikerroksiset moottoritiet ovat usein rakenteeltaan varsin massiivisia ja tämä ulkonäköpuolta on keskustelussa korostettu. Myös liittymäratkaisuista voi tulla ns. miehekkäitä.
Kaksikerroksista moottoritietä San Franciscossa
Keskustelua tuskin helpottaa se ehdotus, että mitäs jos tehdäänkin sellainen tie, jossa raskas liikenne kulkee alakannella ja henkilöautot yläkannella. Tällainen olisi itse asiassa kaksi päällekkäin sijaitsevaa moottoritietä ja liittymistä voisi tulla todella eksoottiset. Saattaa olla, että aivan vielä ensi kuussakaan ei lähde lapio heilumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.