Nopeusrajoitus liikenneympyrässä

Teillä ja Turuilla pariin otteeseen viisastellut moottoritieramppien nopeusrajoituksista, muun muassa artikkelissa Rampin nopeusrajoitus vuodelta 2013.

Entäpä, kun kyseessä onkin liikenneympyrä.

On varsin tavanomaista, että kahdella risteävällä tiellä on keskenään eri nopeusrajoitus. Kun tieltä käännytään toiselle, vaihdetaan tietä ja siinä samalla voi vaihtua nopeusajoitus.

Liikenneympyrä on kuitenkin toista maata. Sellaisessa liikennevirrat yhtyvät samalle ajoradalle ja jos saapuvien suuntien nopeusrajoitukset poikkeavat toisistaan huomattavasti, yllätyksiä voi sattua.

Otetaanpa esimerkki varsin yllättävästä ratkaisusta Vantaan Kivistöstä. Tikkurilantien, Keimolantien ja Kivistönkorventien risteys on liikenneympyrä, johon saapuvilla teillä on kolme (3) eri nopeusrajoitusta: Tikkurilantiellä lännestä saavuttaessa rajoitus on pitkäkestoisen tietyön takia 30 km/h. Samalla tiellä toiseen vastakkaiseen suuntaan tiekohtainen rajoitus 60 km/h pudotetaan tasolle 50 km/h juuri ennen ympyrää. Keimolantietä ja Kivistönkorventietä saavuttaessa jonkin matkaa ennen ympyrää puolestaan on taajama päättyy ‑merkki, eli nopeusrajoitus on 80 km/h.



Saavutaan ympyrään Keimolantietä. Nopeusrajoitus 80 km/h

On siinä ihmettelemistä, kun yksi tulee ympyrään nopeudella 30 km/h ja toinen "hieman" lujempaa 80 km/h.

Vuoristosota

Itävallan Tirolissa on käynnistynyt mielenkiintoinen operaatio.

Itävaltalaisia on pitempään harmittanut se, että etenkin Inntal eli maan länsiosien laakso Innsbruckin ympäristössä on Saksan ja Italian välisen läpikulkuliikenteen rasittama. Reitti Münchenistä etelään kulkee Innsbruckin ohitse kuuluisaan Brennerin solaan ja edelleen Bolzanon kautta Milanon ja Bolognan suuntaan. Itävalta on toistuvasti arvostellut Saksaa siitä, että "se ei tee mitään" rahtiliikenteen siirtämiseksi rautateille.


Pääreitti Münchenistä Italiaan Itävallan läpi

Loma-aikaan liikenne Inntalin ja Brennerin moottoriteillä on ollut varsin ruuhkainen. Merkittäviä ongelmia on syntynyt siitä, että moottoritien ruuhkautuessa lomalaiset siirtyvät ympäristön pienemmille teille ja ruuhkauttavat ne vielä pahemmin. Pelastuslaitokset ovat raportoineet paloautojen ja ambulanssien jääneen jumiin ruuhkien takia. Seudun asukkailla rupeaa olemaan mitta täynnä ja vähän kukkuroillaankin.


Kevyttä lomaliikennettä

Nyt on Tirolin osavaltiohallitus ottanut kovat keinot käyttöön.

Lauantaisin ja sunnuntaisin on 14.9.2019 saakka läpikulkuliikenteen poistuminen moottoritieltä kielletty aamuseitsemän ja iltaseitsemän välillä Innsbruckin läheisyydessä. Lisäksi on koko joukko alemman tieverkon teitä asetettu ajokiellon piiriin. Asukkaat saavat ajella moottoritien ulkopuolella ja tietenkin kaikki ne, jotka voivat esittää hotellivarauksen, vierailukutsun, työtehtävän tai jonkin muun hyvän syyn.


Ajokieltopisteitä

Osa poliisivoimista on mobilisoitu moottoriteiden poistumisrampeille. Jos pysäytetty autoilija ei kykene esittämään riittävän hyvää syytä moottoritieltä poistumiseen, hänet ohjataan sille takaisin.

Aika näyttää, kuinka tehokkaaksi järjestely osoittautuu ja minkälainen käytäntö rampeilla tulee olemaan: saako poistua etsimään ravintolaa tai ruokakauppaa. On todennäköistä, että järjellisten kriteerien määrittely tulee olemaan vähäistä suurempi urakka.

Politiikkaahan kaikki tämä on. Tirolin ja eteläisen Saksan välit ovat varsin viileät juuri liikennekysymyksen suhteen. Itävalta on EU-rahoituksella rakentamassa 55 kilometrin mittaista Brennerin pohjatunnelia rautateille, mutta Saksa on ollut haluton rakentamaan suoraa rautatietä Münchenistä Innbruckiin, vaan on pitänyt kiinni selvästi pidemmästä Kufsteinin reitistä. Itävaltalaisten operaatio on nähty myös mielenosoituksena Saksan ajamaa tiemaksumallia vastaan. Saksan mallin on nähty olevan syrjivä, koska se käytännössä tarkoittaa vain ulkomaalaisille kohdistettuja tiemaksuja. Saksalaiset ovat tällaisesta pikkuveljen tottelemattomuudesta olleet varsin tuohduksissaan ja poliitikkojen puheet ovat olleet asian merkittävyyteen nähden varsin suorasukaisia.

Itävallan puolella osavaltiohallituksen rohkeaan päätökseen puolestaan on oltu ensi sijassa tyytyväisiä. Jopa poliittinen oppositio on ilmaissut varovan kannatuksensa.


Europabrücke Brennerin tiellä. Lisäkapasiteettia ei pikkurahalla järjesty.

Vaajasalon silta

Kaikki toiveet ja suunnitelmat eivät ota toteutuakseen.

Yksi sellainen on suunnitelma Vaajasalon sillasta, joka korvaisi Kuopion ja Joensuun välisen valtatien reitin varsin pitkältä osalta. Silta olisi noin 1300 metriä pitkä Kallaveden ylittävä silta Kuopiosta koilliseen.



Siltakuume oli korkeimmillaan kolmisenkymmentä vuotta sitten. Syyskuussa 1988 Helsingin Sanomat julkaisi asiasta laajan artikkelin, jonka sävy on kovin optimistinen. Artikkelissa jossain määrin asetetaan vastatusten Vaajasalon sillan rakentaminen ja Kallan siltojen parantaminen.



Asiassa edettiin niinkin pitkälle, että yleissuunnitelmaa laadittiin ja jopa havainnekuva vinoköysisillasta piirrettiin. Ajatuksena oli, että jos kiirettä pidettäisiin, rakentaminen olisi voinut alkaa vuonna 1993. Tuohon mennessä ei saatu edes yleissuunnitelmaa laadituksi, vaan se valmistui vasta vuonna 1999.



Naulan siltasuunnitelman ja muita Ö-mappeja sisältävän arkistokaapin oveen löi johtaja Petri Keränen paikallisesta ELY-keskuksesta vuonna 2014 Savon Sanomien haastattelussa:

Suunnittelua ei ole jatkettu millään lailla. Eikä ole näköpiirissä, että jatkettaisiinkaan. Jos siltahanke saisi tulta alleen, seuraava vaihe olisi tiesuunnitelman tekeminen. Tiesuunnitelmia me teemme sellaisista hankkeista, joilla on jonkinlainen rahoitusnäkymä jollakin aikajänteellä. Tämän hankkeen aikajänne on jossakin 2030-luvulla tai sen jälkeen.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Päätöstä valtatien 17 suunnasta ei tehty keväällä 1989.

Kallan sillat uusittiin ja Kuopiosta pohjoiseen vievä tie muutettiin moottoritieksi ja sille tehtiin rinnakkaistie. Viimeistään Jännevirran suursillan valmistuminen valtatien nykylinjalle vahvistanee sen, että Kallavedellä tuskin ryhdytään siltahommiin vielä 2030-luvullakaan.

Oikealta vasemmalle ja päinvastoin

Se, millä puolella tietä ajetaan, on yksi tapa jakaa maailmaa. Noin kaksi kolmannesta maailman väestöstä asuu maissa, joissa on oikeanpuoleinen liikenne ja siten noin kolmannes vasemmanpuoleisen liikenteen maissa. Oikeanpuoleisen liikenteen suosio kasvoi 1900-luvulla: vuosina 1919-1986 kaikkiaan 34 maata tai erillisaluetta siirtyi vasemmalta oikealle.

Kaikki menee yleensä hyvin, kunnes tullaan kahden järjestelmän rajalle.

Sen jälkeen, kun Ruotsi siirtyi oikealle vuonna 1967, on "puolenvaihtorajojen" määrä ollut varsin pieni. Vanhempi polvi muistaa järjestelyn Torniossa, jossa erityisen kaksoiskorokkeen avulla autoilijat ohjattiin vaihtamaan puolta. Muita maantierajoja Suomen ja Ruotsin välillä ei tuolloin ollutkaan, vaan liikenne kulki rajajokien yli lossilla. Ruotsin ja Norjan välillä oli koko joukko rajoja, mutta varsin harvassa oli Tornion kaltainen järjestely.


Haaparannalta matkalla Tornioon

Thaimaa on vasemman liikenteen maa, jolla on kolme oikealla ajavaa rajanaapuria: Kambodža, Laos ja Burma (tai se, mikä se on tällä viikolla nimeltään).

Maiden välillä on varsin vähän rajanylityspaikkoja. Maat eivät ole aina olleet ylimpiä ystäviä ja rajaseudut ovat laajoilla alueilla harvaan asuttua viidakkoa. Myös vuolas ja leveä rajajoki Mekong on ollut este.

Harvassa ylityspaikassa on mitään ohjauslaitteita. Ylityspaikkakin on usein minimalistinen: puomi hiekkatien poikki, tai pelkkä hiekkatie ilman sitä puomiakaan. Rajan ylittävän pitää tietää, miten toisella puolella ajetaan.

Kuvamateriaaliakin on rajallisesti. Harvassa paikassa Googlen kuvausauto on päässyt edes rajan pintaan ja vielä harvemmassa ylittämään rajan.


Thaimaasta Kambodžaan. Puomi on ja raja-asema



Thaimaan ja Kambodžan raja. Poikkiviivoituksen kohdalla pitää osata ajaa oikealle.

Myös Thaimaan ja Laosin välinen raja on pitkä ja kulkee suuren osan matkasta Mekongia, Raja-asemat ovat pääosin vaatimattomia, mutta Chiang Khongissa on päätetty laittaa överiksi.

Thaimaan puolella raja-asema on vähintäänkin komea:






Raja-aseman ja joen välillä on riittävän kokoinen puolenvaihtojärjestely. Onneksi laosilaiset eivät ole rakentaneet omalle puolelleen samanlaista.


Puolenvaihtojärjestely

Laosin puolella Huay Xaissa on samantyylinen rajapömpeli, mutta hieman vaatimattomampi. Pitäähän sitä naapurille näyttää, että meiltäkin pesee.

Tiedote ja sen tulkinta

Sunnuntaina 9.6.2019 syttyi raskas ajoneuvo tuleen ykköstiellä Kirkkonummella Veikkolassa. Turun suuntainen liikenne ohjattiin ulos moottoritieltä palopaikan ohitse. Tapauksessa on taas kerran tilaa Wiion lakien tutkailuun.

Tieliikennekeskus lähetti twiitin: Tie 1, suunta Turku, Veikkolan ja Palojärven välillä palava ajoneuvo. Tie suljettu liikenteeltä Turun suuntaan, poliisi ohjaa liikenteen Veikkolan liittymästä tielle 110.

Tähän sitten laatulehdistö tarttui. Ilta-Sanomat julisti suurin otsikoin, että Turuntie on suljettu rekkapalon takia Turkuun asti.

Palopaikalta on Turkuun matkaa noin 130 kilometriä. Jo pienellä elämänkokemuksen mukana tuomalla harkinnalla on aivan selvää, että tiedotetta ei voida lukea niin, että koko tie olisi Turkuun saakka suljettuna.


Suljettu tieosuus

Edes tilanteen hälvettyä Ilta-Sanomat ei voinut tunnustaa virhettään, vaan kertoi kaistojen aiemmin olleen täysin poikki Turkuun asti.


Uutinen ja twiitti

Tässä tilanteessa olisi twiittaajan ilmeisesti pitänyt osata ilmaista itsensä esimerkiksi Tie suljettu liikenteeltä onnettomuuspaikan kohdalla Turun suuntaan tai Tie suljettu liikenteeltä Turun suuntaan Veikkolan ja Palojärven liittymien välillä. Mutta tuskinpa mistään tekstistä on saatavissa niin yksikäsitteinen, etteikö siitä saataisi tehdyksi mielikuvituksellisia tulkintoja.

Aina ei perustason tiedotetaan mene ns. putkeen. Perusvirhe on antaa paikanmääritys siten, että onnettomuuspaikan edes karkeaa sijaintia ei ratin takana istuva kuljettaja kykene selvittämään. Esimerkki: "Tie 86 välillä Ylivieska - Liminka, Liminka. Tarkempi paikka: Paikasta Lapinkangas 1,9 km, suuntaan Heinijärvi. Onnettomuus. Palava ajoneuvo tiellä. Yksi ajokaista on suljettu liikenteeltä." Ylivieskan ja Limingan väli on runsaat 100 kilometriä. Kunnan nimikään, Liminka siis, ei nykyisten suurkuntien aikana edusta täsmällisyyttä. Limingan kunnan pituus luoteis-kaakkois-suunnassa on noin 65 kilometriä. Kumpikaan paikannimi Lapinkangas ja Heinijärvi ei esiinny maastossa; vain maastokartoissa. Jos olisi kerrottu, että onnettomuuspaikka on noin kaksi kilometriä valtatien 8 risteyksestä Ylivieskan suuntaan, olisi tavoitettu oleellisesti laajempi kuulijakunta.

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan

Kun nelostien siirtoa Päijänteen itäpuolelle 1990-luvun puolessa välissä toteutettiin, pidettiin selvänä että Heinolan Lusin ja Jyväskylän Kanavuoren välinen noin 115 kilometrin osuus tuolloista kantatietä 59 pitää parantaa ja kunnolla, jotta vanhanaikainen tie kykenee ottamaan kuorman vastaan.

Tielle tehtiinkin mittava perusparannus useassa osassa, joista viimeisin valmistui vuonna 2010. Tietä oiottiin, levennettiin ja sille rakennettiin Suomen mittapuissa huomattava määrä ohituskaistoja. Kanavuoren ja Toivakan välinen osuus rakennettiin kokonaan uuteen maastokäytävään moottoriliikennetieksi.

Mutta niin vain kävi taas kerran, että keskenhän sen työ jäi.

Rakentamatta jäi Joutsan ja Toivakan välinen osuus, koska rahat loppuivat, ja Hartolan ja Joutsan väli, koska valitukset venyttivät aloitusta niin pitkälle, että aloitusta ei vieläkään ole nähty. Noin 40 kilometriä on parantamatta.

Menossa on Joutsan ja Toivakan välinen noin 16 kilometrin mittaisen osuuden parantaminen. Osuudelle syntyy kaksi ohituskaistaparia. Pohjoisempi Leivonmäen ja Toivakan välille sijoittuva rakennetaan siten, että ohituskaistat ovat kohdakkain. Näin saadaan kaistoille puolisen kilometriä lisää pituutta. Syntyy siis lähes 20 metriä leveä nelikaistainen tieosuus. Nytkin on niistetty osa rahoista, jotta periaatteessakaan ei saada syntymään suunnitelman mukaista tietä.




Hartolan ja Joutsan välisen osuuden tiesuunnitelma on voimassa vuoteen 2021 saakka. Jos sitä ennen ei Koskelan Jussin kuokka heilahda, suunnitelma raukeaa.

Nyt käynnissä oleva työmaa ei ole pelkästään tielinjan leventämistä. Koska kevyt liikenne ja isopyöräiset maataloustyövälineet halutaan häätää tieltä, tarvitaan koko joukko rinnakkaisteitä ja nykyisiä yksityisteiden liittymiä korvaavia reittejä.


Ote tiesuunnitelmasta. Päätie ja spagettikulhollinen muita teitä.


Vasemmalta lukien uusi rinnakkaistie, nykyinen tielinja ja levennys

Toivottavasti nelostiestä ei tule samanlaista Iisakin kirkkoa kuin läheisestä viitostiestä. Heinolan ja Mikkelin välisen osuuden perusparannuksen ensimmäinen vaihe Otavan ja Pitkäjärven välillä valmistui 30 vuotta sitten vuonna 1989 ja sen jälkeen tietä on hissun kissun uudelleenrakennettu ohituskaistatieksi lyhyimmillään muutaman kilometrin pikku palasissa. Niinpä peruskorjauksen vanhinta osuutta suunnitellaankin jo peruskorjattavaksi ennen kuin koko tie on saatu valmiiksi.