Längelmäveden pohjoispuolta kulkeva valtatien 9 osuus Oriveden ja Jämsän välillä on perinteisesti ollut murheenkryyni vuosina 2001-2003 tehtyyn uudelleenrakentamiseensa saakka. Maasto on vaikeaa ja siksi mutkia ja mäkiä on riittänyt. Esimerkiksi Oriveden ja Länkipohjan välillä tienoikaisut ovat lyhentäneet matkaa viidenneksen verrattuna 1950-luvun tilanteeseen.
Helsingin Sanomat kommentoi kesällä 1958 tietä muun muassa seuraavasti:
[Tie] ...oli vuosi sitten kokonaan julistettava ajokieltoon auton toisensa vajottua liejuun ja jäätyä päiväkausiksi lojumaan paikoilleen, saataneen ennen seuraavaa vaikeaa kautta ratkaisevasti parempaan kuntoon.
Oikaisu käsittää mm. kuuluisan Jussilan mutkan, millä kohtaa suurimmat kallionlouhinnat joudutaan tekemään. Työt päästäneen aloittamaan seuraavalla työttömyyskaudella.
Autoistumisen seurauksena vanhat hevospeliperustaiset maantiet saattoivat mennä keväisin niin surkeaan kuntoon, että kelirikko ei tarkoittanut nykyiseen tapaan kuoppia, vaan läpipääsemätöntä liejua.
Uutinen kertoo senkin, että tuohon aikaan tietöitä ei tehty edullisimpaan aikaan, vaan työllisyystöinä lapiolinjalla silloin, kun työttömyys oli suurin: yleensä talvisin. Maailmanpankin rahoitusehdot asettivat tämän toimintatavan kyseenalaiseksi 1960-luvulla.
Mutta mikä on Jussilan mutka?
Jussilan talo sijaitsee Eräslahdella, joka oli ennen Längelmäen kuntaa; nykyisin Oriveden. Vanha maantie teki todella tyylikkään mutkan talon pihapiirin läpi: ensin noin 90 astetta yhteen suuntaan, sitten 180 toiseen ja lopuksi vielä taas 90 astetta yhteen. Mutka oikaistiin jo ennen tien ensimmäistä uudelleenrakentamista 1960-luvulla.
1960-luvun tie jäi nopeasti murheenkryyniksi sekin vanhanaikaisen profiilinsa takia ja uusi ohituskaistatie korvasi suurelta osin sen. Jussilan mutkakin jäi kauemmas päätiestä.
Jussilan mutka, maastokartta 2021
Teiden (keinotekoisten) kallioleikkausten merkinnät oikaistuiden teiden osalta ovat edelleen nähtävissä uusimmassakin kartassa. Toisaalta (keinotekoisten) ratapengerrysten merkinnät ovat taas kadonneet uusimmassa kartassa.
VastaaPoistaRatapengerrykset muuttuvat näemmä siis ajansaatossa jonkinlaiseksi "kansallismaisemaksi"..? :-)
Kyllä ratapenger nykyisissä maastokartoissa merkitään samalla tavoin kuin tiepengerkin, kunhan se täyttää jyrkänteen kriteerin. Merkintä ei ole niin näkyvä kuin vanhemmissa kartoissa. Penger sitten tietysti merkitään eri tavoin kuin leikkaus. Maastokartoissa merkitään jyrkänne, jonka korkeusero on vähintään neljä metriä, pituus 10 ja kaltevuus vähintään 45 astetta. Poikkeustapauksissa voidaan merkitä kahden metrin korkuinen jyrkänne. Näin ollen jokainen ratapenkka ei näy maastokartassa jyrkänteenä.
VastaaPoistaItseäni kiinnostaisi kovasti lukea hieman laajemmin tämän Orivesi-Jämsä yhteysvälin historiasta.
VastaaPoistaMonesti Tampereelle ajaessa tulee katseltua vanhan tien rippeitä mitä nykyiseltä valtatieltä kerkii ajaessa näkemään.
Mm. tien leveys, silloiset (ennen tätä vuosituhatta) liikennemäärät yms. ajokokemukset, ruuhkautuvuus ja onnettomuudet kiinnostaa mitä silloin muinoin tapahtui. Olen muutama vuosi sitten moneen kertaan saanut kuulla vanhalta sukupolvelta millaista se oli ajaa kys. tietä vuosikymmeniä sitten Tampereelle ja takaisin.
Mahtava tuo kuva oikeasta kelirikosta. Muistan niitä lapsuudesta. Pari päivää sitten moottorpyöräilin Ruotsinpyhtäällä, Pyhtäällä ja Miehikkälässä, nauratti kelirikkovaroitukset. Ihan hyvää, tasaista soraa joka puolella.
VastaaPoistaYsitielle kävi samalla tavoin kuin nelos- ja viitoteille ja muutamalla muulle tärkeimmälle tielle: Ne uusittiin ensimmäisinä kohta sotien jälkeen, mutta kovin vanhanaikaisten normien pohjalta. Siksi ne jäivät jälkeen muusta kehityksestä jo 1970-luvulla. Sen tähden näistä teistä on monin paikoin kolme sukupolvea.
VastaaPoistaTampereen-Oriveden-Länkipohjan osuus oli ehkä vaikein osuus vanhimmasta ysitiestä maastonsa takia. Mitään systemaattista liikennemäärätietoa ei vanhojen aikojen tiestöstä ole, koska sellaisen keruu oli käsityötä. Länkipohjan itäpuolella tie kulki Nytkymenjärven pohjoispuolella helpompia kangasmaastoja.
Oriveden-Jämsän osuutta rakennettiin uusiksi 1950-luvun lopulla ja laaja mutka Länkipohjan ja Jämsän välillä oikaistiin. Tie kuitenkin seuraili maaston muotoja, oli kapea ja täynnä näkemäesteitä. Tampereen-Oriveden tie valmistui 1970-luvulle tultaessa ja muodosti varsin ison kontrastin 1950-luvun tiehen. Samoihin aikoihin valmistui Oriveden ja Keuruun välinen maantie, nykyinen kantatie 58, ja Jyväskylän ja Keuruun välinen osuus tulevasta valtatiestä 23. Jonkinmoinen osuus Tampereen ja Jyväskylän välisestä liikenteestä siirtyikin kulkemaan reitille Tampere-Orivesi-Keuruu-Jyväskylä, vaikka tämä oli 25 kilometriä perusreittiä pitempi.
Jämsä-Orivesi rakennettiin uudelleen 2001-2003 sujuvaksi ohituskaistatieksi. Urakan oli tarkoitus jatka Jämsän tuolle puolen Muurameen asti, mutta rahat loppuivat kesken. Tuota noloränniä on sittemmin parannettu rakentamalla jonkin verran ohituskaistaa.
Vanhempi artikkeli seutukunnan teistä: Vanha Laukaan tie
Kelirikkovaroitus ilmaistiin ennen lisäkilvellä "Routavaurioita". Kun kilpiä oli tien pielessä vielä seuraavassa marraskuussakin, oli pilkkakirveillä aihetta kommentointiin.
VastaaPoistaNykyinen käytäntö merkitä kaikki valtion soratiet kelirikko-kilvellä ei todellisuudessa tarkoita kelirikkoa. Se on ELY-keskusten Pontius Pilatus -operaatio vetäytyä vahingonvastuusta. Valtiohan systemaattisesti ajaa alas alemman tieverkon kunnossapitoa.
Päällysteluokitus
Matti, olemme kirjoitelleet aikaisemminkin (inhokkiartikkelin kommenteissa) Orivesi - Muurame -remontista 2001 - 2003. Alun perinkään siinä ei ollut tarkoitus tehdä Jämsän ja Muuramen välillä kuin Korpilahti - Muurame -ohituskaistapari ja Muuramen eritasoliittymä. Rahat loppuivat remontissa kesken, mutta sopeutuskohteiksi parantamistoimenpiteistä riitti vanhojen ohituskaistojen jättäminen keskikaiteettomiksi.
VastaaPoistaVanhat Tiehallinnon sivut löytyvät vielä netistä, joilta nämä tiedot löytyvät:
https://www.tieh.fi/vt9/htdocs/pages/rakentaminen.htm
https://www.tieh.fi/hame/tied2003/vt9tilanne.htm
Sen jälkeen Jämsä - Muurame -väliä ei olekaan parannettu. Tänä kesänä alkava Säyrylän (Himoksen) eritasoliittymän rakentaminen tuo siihen muutoksen.
Kyllä siinä tarkoitus oli parantaa koko Orivesi-Muurame-väli. Itse asiassa vielä pari vuotta ennen projekin alkua pöydällä oli moottoritie Jämsä-Muurame ja vielä vuoden 2000 Hämeen ja Keski-Suomen tiepiirien suunnitelmassa koko osuuden leventäminen ja oikominen. Se sitten, että rahat loppuvat kesken jo ennen kuin projekti ehti alkaakaan, ei muuta asiaa miksikään.
VastaaPoistaOleellista on kuitenkin se, että ohituskaistapätkien ulkopuolelle jää kolmisenkymmentä kilometriä osuuksia, joiden geometria on 1950-luvulta. Se toki parantaa tilannetta, että iso osa liikennesuoritteesta siirtyi Päijänteen itäpuolelle remontin valmistuttua.
Eri asteisia suunnitelmia tässä maassa on ollut vaikka ties mille osuuksille ja toteutukseen niistä on päässyt vain murto-osa.
VastaaPoistaPitää kyllä täysin paikkaansa, että vuosituhannen alun remontissa tehtyä uutta linjausta lukuunottamatta tuo(kin) osuus on jäänyt pahasti ajastaan jälkeen. Vaikkei se enää nelostietä olekaan, on liikennemäärien yleisen kasvun vuoksi liikennettä paljon tuollaiseksi tieksi, jolla ohitusmahdollisuuksia ei ole paljoa ja osa ohituskaistoistakin surkeita, joilla on 80 km/h rajoitus.
Orivesi-Jämsä väliä jos muistellaan ennen 2000-luvun alun remonttia: 100km/h rajoitusta oli vain lyhyehkö pätkä hieman Oriveden pohjoispuolelta Karttimiin, josta alkoi 40 kilometrin mittainen 80km/h rajoitus aina Jämsään saakka. Suurten liikennemäärien ja alhaisen rajoituksen vuoksi 90-luvun loppuvuosien Suomen sakotustilastoissa Längelmäki komeilikin ykkösenä monta vuotta. Liikkuva poliisi hoiti hommansa tehokkaasti. Ei liene sunnuntai-iltaa etteikö jossainpäin Längelmäkeä olisi näkynyt tutkaa tai siviiliautoa. Ja koska tie oli mäkinen ja mutkainen, hyviä rahastuspaikkoja oli yllin kyllin. Muistan hyvin kuinka sillä välillä usein tuli tunne että tavallista kansalaista rangaistaan astetta ankarammin eritoten siksi että tielle mahtui myös aina joku pientä alinopeutta ajava joka keräsi pitkän jonon peräänsä. Koska ohituspaikkoja ei ollut käytännössä kuin muutama, ja nekin piti etukäteen tietää, yleensä jollain petti jonossa hermot. Hetken kuluttua toistui tuttu näky jossa tämä ohittaja sitten istui linja-autopysäkillä Saabin tai Primeran takapenkillä. Erityisen hankala osuus varsinkin talvisaikaan oli Kuoreveden risteyksen jälkeen Heinäkulmassa jossa tie nousi Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistön vedenjakajalla aina 200 metrin korkeuskäyrälle merenpinnasta (noustaan muuten yhä, mutta uudella linjauksella ja ohituskaistalla). Tällä korkealla alueella on oma mikroilmastonsa, ja varsinkin myöhään syksyisin alhaalla laaksossa vetenä tullut sade tulikin mäen yläpäässä räntänä ja lumena. Tien korjaaminen oli suuri helpotus. Projekti aloitettiin rakentamalla 90-luvun lopulla ensin jyrkkään Partalanmäkeen ohituskaista erillisenä hankkeena. Hieman myöhemmin alkoi muun osan remontti. Rahojen loppuminen projektin loppuvaiheessa viivästytti tien toisen kulutuskerroksen laskemista muutamalla vuodella. Remontti on tavallaan yhä hieman kesken. Viitisen kilometriä pitkä osuus Alhojärveltä Jämsään on edelleen alkuperäisessä leveydessään, joskin se on hieman suorempaa osuutta, mutta menneen ajan perintönä toki yhä 80km/h rajoitus johtuen terävistä mäenharjanteista ja niiden aiheuttamista näkemäesteistä. Nykyisin kai puhutaan myös pysähtymismatkanäkemistä. Joitakin valokuvia tuli räpsittyä kun tietä korjattiin noin vuonna 2002. Pitäisikin joskus kaivaa filmit esille.
VastaaPoistaTajusinpa kirjoittaneeni läpiä päähäni siinä, ettei Jämsän ja Muuramen väliä olisi parannettu 2003 jälkeen. Hiidenmäen eritasoliittymä Jämsän keskustan kohdalle valmistui 2010.
VastaaPoistaKelirikosta puheen ollen muistuu mieleeni, että Jyväskyläkin taisi olla vielä 1950-luvulla pahimpina aikoina lähes maantieliikenteen motissa. Junat kulkivat. Olin kyllä aika penska silloin.
VastaaPoistaKiitos NH:lle tästä tietopläjäyksestä. Toivottavasti laitat jossain vaiheessa kuvia jakoon johonkin kuvienjakopalveluun:)
VastaaPoistaJännä nähdä miten tulevaisuudessa tulee käymään kun nelikaistaistaminen ulottuu Treelta Orivedelle ja Jkl:stä Jämsään, jääkö vajaan 50km pätkä siitä välistä taas oman onnensa nojaan vuosikymmeniksi.
"kun nelikaistaistaminen ulottuu ... Jkl:stä Jämsään" ei tule tapahtumaan ihan heti. Pitkän aikavälin suunnitelmissakin Jämsä - Korpilahti -väli on keskikaiteellista ohituskaistatietä ja Korpilahti - Jyväskylä -väli nelikaistaista - eikä niidenkään toteutuminen ole näköpiirissä.
VastaaPoistaMinä muistan, kuinka 1993 vasta ajokortin saaneena ajoin Kangasalan Ruutanaan kaverini luokse (oli hienoa ajaa sinne itse). Kaveri hehkutti, kuinka jo ennen vuosituhannen vaihdetta Alasjärvi - Ruutana -välille rakennetaan moottoritie (siitä oli silloin tekeillään joko yleis- tai tiesuunnitelma) ja ajaminen Ruutanaan helpottuu entisestään. Siitä on vierähtänyt kohta 30 vuotta ja moottoritie antaa vieläkin odotuttaa itseään...
Orivesi - Jyväskylä -välin kehittämistarpeista ollaan muuten tekemässä toimenpideselvitystä: https://vayla.fi/vt-9-orivesi-jyvaskyla
Noi on vaan niin varhaisen tason selvityksiä, että selvitysten tuotoksista yleensä vain hyvin pieni osa päätyy toteutukseen asti.
Tuo 58-23-reittihän oli suorastaan opastettuna suositelluksi kiertotieksi siinä vaiheessa, kun tuo 9-tien nykyinen versio oli rakenteilla 2000-luvun alkuvuosina.
VastaaPoista