Teillä on Turuilla on äskettäin siteerannut artikkelissa Suomi kutistuu Maaseudun Autonomistajain Liiton vuosikertaa 1936.
Näissä vuosikerroissa on muutakin mielenkiintoista. Vuoden 1932 painoksessa on luettelo siitä, miten eri automerkkien nimiä lausutaan. Ohjeet ovat olleet aivan paikallaan, koska kansakoulun oppimäärään ei tuohon maailman aikaan liiemmin ulkomaankielet kuuluneet, englanti ja ranska varsinkaan.
Melko paljon on automerkkien kirjo muuttunut 90 vuodessa, mutta onpa tuttujakin nimiä seassa.
Eivätkä ääntämisohjeet myöhemminkään hukkaan olisi menneet. Olihan joskus 1960- ja 1970-luvun vaiheessa R-alkuiset autot kovin suosittuja Tonpereen seudulla: Ratsuni, Rotke ja Riisselimersu.
Onpa tosiaan kovin outoja joukossa, mutta kyllä sieltä klassikkojakin puuttuu.
VastaaPoistaHitlerin kosto aloitti uransa toki myöhemmin, mutta olisihan tarjolla Saksanmaalta Opel. Missä mahtaa olla rapeiden ranskalaisten aateli Pösö? Ja Ford ilmeisesti on aivan liian helppo lausuttava suomalaisillekin.
Niin, ja kukaan ei tuossa vaiheessa nähnyt edes unta japanilaismerkeistä.
Pentinkulmalla ei ääntämisohjeita tarvittu, kun Kivivuoren Late kommentoi: "Ooverlant Vippet paino pojaat. Neljäkymmentä hummaa pyörii nokalla."
VastaaPoistaMeillä oli aikoinaan -64 Plymouth Valiant. Sillä tuli halva(hko)n bensan aikaan ajettua lähes 70 000km pitkin Suomen tieverkkoa. Huomio kiinnittyy tuohon ääntämisohjeeseen joka on varsin supisuomalainen versio verrattuna siihen miten sen kuulee maailmalla lausuttavan. Toisaalta lausuntatapoja vaikuttaa olevan huomattava määrä tuosta automerkistä ja mallista.
VastaaPoista