Etuajo-oikeutettuja rapuja

Joulusaari on pinta-alaltaan runsaan 130 neliökilometrin suuruinen saari Intian valtameressä. Pinta-ala on runsaat puolet Helsingin kaupungin maapinta-alasta. Saari on vedenalaisen vuoren huippu ja sillä ei ole lainkaan omaa mannerjalustaa. Meren syvyys on 500 metriä jo muutaman sadan metrin päässä rannasta.

Saari sijaitsee noin 300 kilometrin päässä Indonesian Jaavan saaresta. Vaikka etäisyys Australiaan on 1400 kilometriä, se on Australian territorio. 

Yli kaksi kolmasosaa saaresta on sademetsää ja luonnonsuojelualuetta. Tieverkko on kovin vaatimaton.

Miksi siis Teillä ja Turuilla on kiinnostunut Joulusaaresta? Koska siellä on rapuja.

Joulusaaren punarapu. Kilven halkaisija runsaat 11 cm.

Saarella elää arviolta runsaat 40 miljoonaa punarapua, joka elävät maalla mutta munivat veteen. Vuosittain loka-marraskuussa ravut vaeltavat rannalle ensin parittelemaan ja sitten munimaan ja lopuksi takaisin maalle. Koiraat vaeltavat ensin, jotta ne ovat hyvissä asemissa naaraiden saapuessa.

Rannat punaisenaan rapuja

Matkalla

Rapujen määrä on massiivinen ja ne ovat saaren nähtävyys. Siksi ravuilla on etuajo-oikeus ja vaellussesonkina merkittävä osa tieverkosta suljetaan rapujen suojelemiseksi.

Rapuja varten on rakennettu jopa ylikulkusilta, jota ravut ovat oppineet käyttämään.

Pitävätkö joulusaarelaiset rapujuhlia hassu hattu päässään hoilaten helan går? Eivät kuulemma. Rapujen vesipitoisuus on korkea ja ne maistuvat pahalta.

Sökö

Espoon Soukassa, alkuperäiseltä nimeltään Sökössä, sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kaikkien sananmuunnosten harrastajien lempikadusta Soukan Rantatiestä lyhyehkö katu Soukankaari. Lyhyys ei tarkoita sitä, että sen varteen ei mahtuisi liikennemerkkejä, joita sopii ihmetellä.

Kadun eteläreunassa on asianmukaisesti rakennettu pysäköintipaikka, johon saa pysäköidä henkilöautolla ja pakettiautolla, mutta ei esimerkiksi mopoautolla eikä koppimönkijällä. Yhteiskäyttöautoilla pysäköinti lienee tarkoitettu sallituksi; lisäkilvellä tarkoitettaneen kertoa, että aikarajoitus ei koske yhteiskäyttöautoja. Pysäköintipaikan päättyminen on kauempana merkitty asianmukaisesti.

Mutta sitten alkaa erikoisuuksien aika. Pysäköintialueen puolenvälin tuntumaan on laitettu pysäköintikieltomerkki rintamasuunnassa poikittain katuun nähden.

Tieliikennelaki kyllä sallii pysäköintipaikan pysäköintikieltoalueella ja kadun ulkopuolisella pysäköintipaikalla voidaan tiemerkinnöin (mutta ei liikennemerkillä!) osoittaa, että koko alue ei ole pysäköintiin sallittua aluetta. Mutta siihen laki ei kyllä taivu, että keskellä merkein osoitettua kadun varren pysäköintialuetta voitaisiin säätää pysäköintikielto, joka vieläpä on kovin epämääräinen mitoiltaan. Merkin sijoitus ei myöskään ole asianmukainen.

Sitten voidaan keskustella siitä, onko ympyrän alapuolella oleva suorakulmio lisäkilpi vai onko se tieliikennelain 75 § 2 momentin mukainen tekstillinen merkki. Jos se on lisäkilpi, siinä säädetään varsinaista merkkiä laajemmasta kiellosta, ei hyvä. Jos se on tekstillinen merkki, sillä yritetään säädellä asioita, joita säädellään aivan muussa laissa: laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta. Ei hyvä. Jos se taas ei ole liikennemerkki lainkaan, ollaan herkästi ristiriidassa ns. käyttöasetuksen 3 § 3 momentin kanssa. Ei hyvä. Valtioneuvoston asetuksen liikenteenohjauslaitteiden käytöstä siis:

Liikenteenohjauslaitteeseen tai sen kannattajaan ei saa kiinnittää mitään, mikä ei vastaa laitteen tarkoitusta tai mikä vaikeuttaa liikenteenohjausta.

Seuraavaksi voimme keskustella siitä, mikä tai kuka on liikennemerkin kannattaja. Jos esimerkiksi bloginpitäjä on sitä mieltä, että Länsiväylän merkitseminen moottoritieksi liikennemerkillä on kannatettavaa, eikö tällöin bloginpitäjä ole liikennemerkin kannattaja? Onko nyt kiellettyä käyttää esimerkiksi paitaa, jonka selässä lukee vaikkapa Batman tai Teräsmies?

Salzbachtalbrücke Wiesbaden

Teillä ja Turuilla on silloin tällöin raportoinut saksalaisten vaikeuksista pitää siltoja kunnossa. Pari vuotta sitten artikkelien Donnerwetter, Pelastus ja Rojua aiheena on ollut Wiesbadenin keskustan eteläpuolella kulkevan A66-autobaanan silta, Salzbachtalbrücke.

Sillalle oli jo vuonna 2015 uusimissuunnitelma, mutta homma pitkittyi. Asia ratkesi kuin itsestään, kun sillasta rupesi varisemaan betoninpalasia. Loppujen lopuksi sillan kansi putosi laakereiltaan ja suljettiin saman tien.

Uusi silta rakennetaan teräspalkkisillaksi

Sillan jäänteet räjäytettiin marraskuussa 2021. Nyt ovat saksalaiset ylittämässä itsensä: Sillan eteläinen puolikas on valmistumassa ja se on tarkoitus avata liikenteelle näinä päivinä. Oikeastaan se piti avata jo 18.11, mutta tämä aikataulu ei toteutunut.

Kovin on suljetun oloinen

Kaksi vuotta on kuitenkin huippunopea aika Saksassa.

Toisen puolikkaan luvataan olevan valmiina vuonna 2025. 

Vaikeusastetta nostaa sillan alla olevan jos jonkinlaisen infran määrä

Kustannusten hallinnassa on otettu mallia suomalaisesta julkisesta rakentamisesta. Vuonna 2015 hanke myytiin poliitikoille 35 miljoonan euron hintalapulla. Ensimmäinen urakkasopimus allekirjoitettiin vuonna 2018 ja hinta tuolloin oli 85 miljoonaa. Tämän hetken kustannusarvio on 220 miljoonaa euroa.

Dods brötös

Teillä on Turuilla on äskettäin siteerannut artikkelissa Suomi kutistuu Maaseudun Autonomistajain Liiton vuosikertaa 1936.

Näissä vuosikerroissa on muutakin mielenkiintoista. Vuoden 1932 painoksessa on luettelo siitä, miten eri automerkkien nimiä lausutaan. Ohjeet ovat olleet aivan paikallaan, koska kansakoulun oppimäärään ei tuohon maailman aikaan liiemmin ulkomaankielet kuuluneet, englanti ja ranska varsinkaan.

Melko paljon on automerkkien kirjo muuttunut 90 vuodessa, mutta onpa tuttujakin nimiä seassa.

Eivätkä ääntämisohjeet myöhemminkään hukkaan olisi menneet. Olihan joskus 1960- ja 1970-luvun vaiheessa R-alkuiset autot kovin suosittuja Tonpereen seudulla: Ratsuni, Rotke ja Riisselimersu.

Artisti maksaa vähemmän

Vain nelisen kuukautta sitten Teillä ja Turuilla kirjoitti artikkelissa Artisti maksaa Tromssan kaupungissa vuoden 2023 alussa käyttöön otetusta tiemaksujärjestelmästä, joka voi käydä varomattoman turistin kukkarolle. Kaupunkialue on ripoteltu varsin täyteen maksupisteitä, joista ropo kirstuun kilahtaa joka ainut kerta, on sitten yö tai päivä. Paikalliset pääsevät halvemmalla: Autopass-laitteen haltijat maksavat vain yhden tiemaksun tunnissa.

Tilanne on hieman yllättäen muuttunut. Tiemaksuja keräävät kaupungit ovat saaneet ohjausta ylempää. Kaikkien kaupunkitullien (bomring paikallisella kielellä) alueella otetaan käyttöön kyseinen tunnin sääntö, on autossa Autopass-laite tai ei. Ensimmäisestä tiemaksusta siis alkaa tunnin mittainen jakso, jolloin tilille ei kerry lisää maksuja. Tromssassa uusi käytäntö astui voimaan syyskuun alussa.

Kaupunkien hervotonta turistiveroa on arvosteltu laajemminkin ja painetta muutokseen on ollut. Lisäksi Autopass-laite hankitaan operaattorin kautta ja operaattorit ovat viime aikoina siirtyneet käytäntöön veloittaa aloitusmaksun lisäksi kuukausimaksua. Tämä saattaa tehdä Autopassista vähemmän suositun ja ajatus kahdesta voimakkaasti toisistaan poikkeavasta hinnoittelusta näyttäytyy yhä oudompana.

Muutos koskee vain kaupunkitulleja; ei siis maanteillä toisiaan lähellä olevia maksupisteitä, eikä myöskään maantielauttoja.

Hillsiden kuristaja

Yhdysvalloissa Los Angelesissa tapahtui 1970-luvun lopulla kymmenen nuorten naisten murhaa, joissa tekijäksi pääteltiin samaa henkilöä. Kansan suussa ja sittemmin lehdistössä tekijää kutsuttiin nimityksellä Hillside Strangler, tekotapojen ja -paikkojen mukaan. Aikanaan nimitys jouduttiin muuttamaan monikolliseksi, kun kaksi serkusta tuomittiin teoista elinkautiseen.

Termi jäi kuitenkin elämään. 

Chicagon länsipuolella on pinta-alaltaan ehkä maailman suurin moottoritieliittymä. Interstate-tiet 290 ja 294 liittymät muihin teihin toisissaan kiinni olevien epälukuisten liittymien ketjussa, jolla on pituutta noin 13 kilometriä. Liittymien vievä ala on noin 12 neliökilometriä. Vertailun vuoksi: Suomalaisittain laajan Tampere E ‑liittymän ja siihen liittyvän vanhan kolmostien Lakalaivan liittymän yhteispinta-ala on puolisen neliökilometriä.

I-290 (Dwight D. Eisenhower Expressway muuten) ja I-294 kulkevat osan matkasta rinnastusten. Amerikassa kaikki on isoa: siellä on moottoritien neliapilaliittymälläkin ohikulkutie!

Pyhän Kallen Tielle eli St Charles Roadille pääsee vain I-290:n kautta.

Periamerikkalaista tienäkymää. Kaistoja on paljon, tie on saatettu jakaa useaksi ajoradaksi. Eikä aina niin hyväkuntoista tietä.

Otsikkoon palataksemme. Vähintään kolmeneljäsosavirallisen Hillside Strangler nimityksen sai alueen keskivaiheilla olevan kolmioliittymän itäpuoli. Tie kulkee Hillsiden esikaupungin halki. 

I-88:n, I-290:n ja I-294:n liittymäkompleksi

Hillsiden nähtävyyksiä. Al Caponen hauta.

Kuristaminen tulee puolestaan siitä, että kun I-88:n, I-290:n ja I-294:n Chicagon keskustan suuntaan kulkenut liikenne saapui teiden yhtymäkohtaan yhteensä seitsemää kaistaa, jotka yhtyivät kolmeksi, valtavat ruuhkat olivat jokapäiväisiä.

Aivan 2000-luvulla otettiin härkää sarvista ja simulointien avulla saatiin aikaan ratkaisu, joka jos ei purkanut kuristussilmukkaa niin ainakin löysäsi solmua. Uutta kapasiteettia ei juuri tuotettu, koska sille ei ole tilaa.

I-88:lle tehtiin uusi varsin lyhyt ramppi poistumistieksi Mannheim Roadille, jonka varrella on laaja rahankäyttöalue. Näin osa liikenteestä saatiin ohjatuksi kriittisen pisteen ohitse.

Uusi ramppi pujottelee muiden seassa

Mielenkiintoinen ratkaisu on IL-38-tien lännestä pohjoiseen kulkevan rampin sulkeminen puomeilla ruuhka-ajaksi. Tämä pakottaa varsinkin lähiliikenteen hakemaan uusia reittejä.

Sähköiset sulkupuomit sivuun käännettyinä

Kolmas toimenpide on suojata päätietä ns. plutoonailmiöltä. Sellainen syntyy, kun katuliittymässä liittyvälle rampille päästetään yläpään liikennevaloista iso joukko autoja. Niiden saapuminen päätielle isona rykelmänä aiheuttaa häiriön. Niinpä rampilla on liikennevalot, jotka säännöstelevät liikennettä päästävät yhden auton kerrallaan päätielle.

Järjestely ei vanhalla mantereellakaan ole aivan tuntematon. Muun muassa Tukholman ruuhkaisella Essingeledenillä muutamassa liittymässä säännöstellään samalla tavalla liittyvää liikennettä.

Essingeleden

Remontit eivät jääneet 2000-luvun alkuun. Paraikaa on menossa isot tietyöt, jossa remontoidaan siltoja, lisätään kanavointia sekoittumisen vähentämiseksi ja parannetaan ramppeja. 

Luovien ratkaisujen bongausta

Teillä ja turuilla kun liikkuu, yhtä sun toista mielenkiintoista osuu silmiin. Aika ei voi pysyä vakavana, vaan naurunpyrskähdykset vaanivat.

Paloheinästä bongaamme Helsingin kaupungin suunnitteleman liikennemerkkitoteemin.

Kuvan vasemman reunan ulkopuolelle jää päiväkoti ja sen takapihan portti. Tuntomerkeistä päätellen reitti on merkitty pelastustieksi. Pelastustie sinänsä on pysäköintikielto, mutta maailman toimivin kaupunki pelaa varman päälle ja merkitsee saman alueen pysäköintikieltoalueeksi. Ja kun lisäkilpiä on kaiketi ollut kaupungin varastossa ylen määrin, on sille keksitty paikka. Se, että se ei sovi kyseisen liikennemerkin kanssa käytettäväksi, olkoon pelkkää saivartelua.

Vantaan Vantaanlaaksossa (joka ei ole laakso, vaan Vantaanjoen laakson länsipuolella sijaitseva mäkialue) on pieni kauppakeskus, jonka pysäköintipaikan takana on asunto-osakeyhtiön pysäköintipaikka. Saattaapa hyvinkin olla, että pysäköintitilasta on jossain vaiheessa syntynyt konflikti. Liikennemerkki antaa siihen suuntaan vihjettä.

Ylemmällä lisäkilvellä on jo museaalista arvoa. Siinä vedotaan Vantaan kaupungin järjestyssääntöön. Kuntien järjestyssäännöt kumonnut lakipaketti astui voimaan lokakuussa 2003, eli melko tarkkaan 20 vuotta sitten. Hyvin – tai no – on kilpi säilynyt.

Alempi lisäkilpi, joka vihjaa kielletystä ajosuunnasta on sillä tavoin mielenkiintoinen, että kuvassa näkyvien autojen ajaminen pysäköintipaikalle on tapahtunut kilven määräyksen vastaisesti. Tai sitten ne on työnnetty paikalleen. Pysäköintipaikalle kun ei ole muuta reittiä.

Se, että kyseessä on yksityisalue, käy varmaankin selväksi, kun se kahdesti kerrotaan.