Muun muassa artikkelin Tieverkko 2.0 keskusteluosiossa pohdittiin sitä, mistäs se viitostie taas alkoikaan, Helsingistä vai Heinolasta.
Nämä aika ajoin esille nousevat keskustelut ovat indikaatio siitä, että on eri käsityksiä siitä, mikä on tienumeron fundamentaalinen merkitys. Tästä päästään siihen keskusteluun, viitoitetaanko teitä vai reittejä
Kysymys konkretisoituu silloin, kun kaksi tai useampi tie haarautuu päätepistekaupungin ulkopuolella.
Vuonna 1938 syntyi nykyisen numeroinnin perusta. Sen on pääosin muuttumaton, jos kohta sitä onkin laajennettu alempaan tieverkkoon. Tuolloin tiet numeroitiin kaupungista kaupunkiin. Päällekkäisessä numeroinnissa, multipleksissä, ei nähty ongelmaa. Esimerkiksi tiet 6 ja 7 alkoivat kumpikin Helsingistä ja kulkivat samaa tietä Pernajan Koskenkylään, jossa tiet haarautuivat toinen Sortavalaan ja toinen Viipuriin. 1930-luvun luomus oli siis oikeastaan joukko reittejä.
Rautatientori, Helsinki
Herttoniemi, Helsinki
Valtatiet 4-7 vuonna 1965
Kuvio rupesi muuttumaan 1970-luvulla. Moottoriteiden alkupätkät Helsingistä rupesivat valmistumaan ja maassa ihmeteltiin, että mitenkäs nuo numeroitaisiin, kun nyt ollaan osa Suurta Maailmaa. Nelostien rinnalla kulkenut moottoritie merkittiin vihrein kilvin M4:ksi ja Porvoon suunta M7:ksi. Vanha numerointi säilyi ja sekasotku oli valmis.
M-numeroinnista luovuttiin vähin äänin. Sen sijaan tehtiin keksintö, että päällekkäinen numerointi on saatanasta. Kuutostie katkaistiin Koskenkylään ja viitostie Lahteen ja kaikki vihjeetkin Helsingistä mokomille teille hävitettiin. Samoin kävi viitoitukselle Poriin: Kun kakkostien uusi linjaus valmistui erkanemaan ykköstiestä Vihdin Palojärvellä, mitä tapahtui Helsingissä? Jokainen viitta Poriin poistettiin. Eihän kakkostie enää alkanut Helsingistä, mitä sellaista nyt viitoittamaankaan.
Jossain vaiheessa sitten keksittiin tierekisteri ja tieosoite. Ilmeisesti reikäkorttiajan vaatimaton tietojenkäsittelykapasiteetti johti siihen, että yhdellä tienpätkällä on tasan yksi numero, kuulukoon se kuinka moneen reittiin tahansa. Tästä alkoi käsitteiden "tie" ja "reitti" eriytyminen toisistaan. Vieläkään eivät tienpitäjät ole kyenneet päättämään, viitoittaako teitä vai reittejä. Ja se näkyy,
Puhdasoppisesta teiden viitoittamisesta on palattu reittien viitoittamiseen, mutta periaatteista ei näy olevan yhteistä säveltä, vaan viitoitus on paikoin sattumanvarainen. Jos valtatie haarautuu toisesta jossain kaupungin ulkopuolella, perusmalleja on kolme:
- Erkaneva tie merkitään täydellisesti: viitoissa on niin numero kuin nimikin
- Erkaneva tie merkitään katkoviivareunuksella varustetulla numerolla. Kohteen nimi voi esiintyä tai olla esiintymättä
- Erkanevaa tietä ei merkitä
Näistä on sitten variantteja.
Katsotaanpa muutamaa esimerkkiä.
Turun ja Oulun välinen historiallinen rantatie 8 yhtyy nelostiehen Oulun eteläpuolella Limingan Haaranselässä. Se jossain vaiheessa katkaistiin niin, että numerointi ei jatku Ouluun. Oulun suunnasta tultaessa tuolloin poistettiiin viitoitus kasitielle ja Kokkolaan. Sittemmin sitä on palautettu. Viitoitus ei kuitenkaan ole yhtenäinen: viittoja kasitielle on ja ei ole.
Oulun keskustan kohdalla on viitat Kokkolaan
Tupoksen kohdalla taas ei ole. E8-tie on sentään numeroitu
Kokkolan ja Kajaanin välinen poikittaistie 28 lähtee kummassakin päässä kaupungin ulkopuolelta. Kokkolan päässä se viitoitetaan katkoreunuksin. Kajaanin päässäkin on katkoreunus vallitseva ratkaisu, mutta myös yhtenäistä reunusta käytetään. Eri käytäntöä näkyy jopa samanaikaisesti näkyvissä liikennemerkeissä.
Kokkola
Kajaani, kiinteä reunus
Kajaani, katkoreunus, edellisestä 50 metrin päässä
Retkemme jatkuu toiselle puolelle Kajaania. Kaupungin koillispuolella nimittäin vallitsee eri käytäntö kuin lounaispuolella. Lisäksi pääsemme tutustumaan kantateiden viitoituksen kipukysymyksiin.
Aivan samalla tavoin kuin 28 Kokkolaan, Kajaanin ulkopuolella viitostiestä erkanee valtatie 22 Ouluun. Toisin kuin tie 28, tämä tie viitoitetaan kiintein reunuksin Kajaanista alkaen.
Kajaani
Mutta Kajaanistahan lähtee myös kolmas tärkeä tie kaupungin pohjoispuolelta: Tie 78 Rovaniemelle; se jota Kajaanikin on mainostanut oikotienä Lappiin. (Helsinki-Rovaniemi nelostietä 827 km; viitostietä ja 78-tietä 895 km.) Kas, kun se on kaupungin ulkopuolella haarautuva kantatie, sitä ei ole viitoitettu. Jollain kainuulaisella logiikalla suunniteltu viitoitus 78-tielle alkaa siinä, missä viitostie ja 22-tie erkanevat.
Oikotielle Lappiin on siis viitoitus Rovaniemeltä Kajaaniin, mutta ei Kajaanista Rovaniemelle.
Kakkostien viitoituksessa on puhdasoppisen vaiheen jälkeen palattu ymmärtämään myös tienkäyttäjän tarpeita. Viittoja on nykyisin kakkostielle ja myös Poriin (ja Helsingissä myös viittoja kaupunkiin, jonka nimi on Bjorneborg). Kovin yhtenäinen ei viitoitus ole:
Turku, Pori ja tienumerot
Tienumerot, mutta vain Turku mainittu
Viitoitus vain ykköstielle ja vain Turkuun
No mitenkä sen viitostien laita on?
Nelos- ja viitosteiden historia on pitkä ja monipolvinen. Alun pitäen ne olivat multipleksi Helsingistä Hyrylään. Se purkautui, kun uusi tie Helsingistä Lahteen valmistui 1960-luvun taitteessa ja se sai numeron 5. Suunnitelmat vetää uusi nelostie Hausjärven-Lammin-Padasjoen kautta kuitenkin siirrettiin Ö-mappiin ja vuonna 1963 nelostie vietiin reitille Helsinki-Lahti-Jämsä ja siitä eteenpäin. Nelos-viitos-multipleksi syntyi siis uudestaan!
Kun moottoritie Helsingistä Heinolan Lusiin valmistui, pitkään haviteltu nelostien siirtäminen Päijänteen itäpuolelle toteutui. Viitostie katkaistiin Lusiin ja Lahden-Jämsän välinen osuus muuttui tieksi 24.
Tattariharju, Helsinki
Päijänne-operaatiosta seurasi varsin merkillinen tiedotusoperaatio. Kaikki viittaukset viitostiehen poistettiiin Helsingin ja Lahden välillä ja poissa ovat myös pysyneet. Kakkos- ja kuutosteille on siis Helsingistä katkoviivaopastus, mutta ei viitostielle. Syytä voi arvailla.
Jyväskylässä silloisella Tiehallinnolla oli poliittinen tarve näyttää uusi tie lyhyempänä kuin olikaan ja peräti tiedottaa asiasta fake news ‑tason kilvillä. Lisäksi Jyväskylän ja Jämsän väliltä poistettiin kaikki viittaukset Lahteen. Ysitiellä on edelleen nähtävissä suunnistustauluja, joissa teksti Lahti on peitetty sinisellä teipillä! Opastusta oikein kympin päälle.
Mutta osattiinpa sitä ennenkin pimittää ohjausta valta- ja kantateille. Tässä lopuksi 1950-luvun viitta Jämsän keskustasta ajalta, jolloin vielä kuljettiin nelostietä Lammin kautta.
Tampereelle vei ysitie, mutta se haarautui nelostiestä "vasta" tuossa Seppola I ‑risteyksessä 300 metrin päässä. Mitä sitä nyt mokomaa viitoittamaan punaisella. Lahteen kuljettiin ensin nelostietä Padasjoelle ja sieltä kantatietä 58. Sama juttu: Ei lähde Jämsän torilta, ei kerrota että se on kantatie!
Teillä ja Turuilla -blogi ja sivusto
https://tiet.mattigronroos.fi noudattavat käytäntöä puhua pääsääntöisesti reiteistä. Sen logiikan mukaan muun muassa kakkostie kulkee Helsingistä Poriin, kasitie Turusta Ouluun, 78-tie Kajaanista Rovaniemelle jne. Eikä valtatiessä 23 ole aukkoa Parkanossa eikä Petäjäveden ja Hankasalmen välillä.