27.6.2021

Vuokatin parturointi

Suurta kainuulaista tiesotaa käytiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Sotkamossa. Kyse oli tuolloisen valtatien 18, nykyisen kuutostien oikaisusta Vuokatin vaarajonon matalampien huippujen välistä.

Sortavalan-Joensuun-Kajaanin välinen valtatie kulki vielä 1960-luvun alkupuolelle Sotkamon Vuokatin kautta ja edelleen Nuasjärven pohjoispuolta ja yhtyi viitostiehen Kuluntalahdessa Kajaanin koillispuolella.


Maanteiden yleiskartta 1952

1970-luvun tuotoksia oli uusi valtatiereitti Nuasjärven eteläpuolta suoraan Kajaaniin. 


Tilanne uuden tien valmistuttua

Uutta reittiä kun kartasta katsotaan, terävä mutka Vuokatin kautta kiinnittää huomiota. Niinpä jo 1974 valmistui ensimmäinen suunnitelma oikotien rakentamiseksi vaarajonon eteläosan poikki Eevalan ja Juurikkalahden välillä.

Suunnitelma ei aluksi herättänyt suuria tunteita, mutta kun sen toteutuminen rupesi näyttämään todennäköiseltä, tilanne muuttui.

Kekkosen ajoista lähtien Kainuussa vallitsi ajattelutapa, että vastaan tulevat työllisyyteen ja muuhun liittyvät ongelmat oikaistaan rakentamalla uusi tie jonnekin. Noihin aikoihin sikäläinen tiepiiri ajoi Oulujärven ylitystietä kuin käärmettä pyssyyn ja Vuokatin oikaisutie nähtiin salaliittoaskeleena kohti Oulujärven tietä.

Tielinja kulkee harvaan asutussa maastossa, mutta se ei estänyt paikallisia kyläläisiä nousemaan tiehanketta vastaan. Tekipä eräskin omille mailleen kaivosvaltauksen tietöiden estämiseksi.

Isommat laineet syntyivät siitä, että Vuokatin vaarajonon nähtiin tuhoutuvan. Vaarajono koostuu 13 vaarasta, joista pohjoisin, Iso-Pölly, varsinaisesti tunnetaan Vuokattina. Julkisessa keskustelussa Helsingin Sanomat valitsi puolensa varhain ja lehden otsikoinnin ja todellisuuden väliin jäi varsin suuri aukko. 

Lehden artikkeleista saa käsityksen, että kansallismaisemaa oltaisiin merkittävällä tavalla tuhoamassa. Turun yliopiston väkikin sai palstakaupalla tilaa yleisönosastolla väitteellään Vuokatin parturoinnista.

Kartasta käy kuitenkin ilmi, että tie kulkee vaarajonon juurella ja kohta, jossa jono ylitetään, on loiva laakso, joka jää 60–100 metriä viereisten vaaranhuippujen alapuolella. Laaksossa kulki parikin paikallistietä.


Rinnevarjostuksella vahvistettua karttaa visualisoimassa korkeussuhteita

Asiasta kehkeytyi varsin suuri skisma muutama vuosi aiemmin perustetun ympäristöministeriön ja TVH:n välillä. Tielinjasta teetettiin ympäristöselvitys, joka ei nostanut esiin kovin innokkaasti suuria ongelmia. Selvitystä osapuolet sitten tulkitsivat varsin eri tavoin niin, että ulkopuolinen saattoi jäädä epätietoisuuteen siitä, keskustellaanko samasta asiakirjasta.

Hallitus sitten keväällä 1994 äänin ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen vastaan kaikki muut päätti tien rakentamisesta.

Hyväksymispäätöksestä alkoikin sitten ikimuistoinen sirkus.

Kansanedustajaksi hakeutunut Oulun yliopiston eläintieteen professori ja luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Erkki Pulliainen, "Susi-Pulliainen", sai ahaa-elämyksen, että tielinjalta oli pari vuotta aiemmin löydetty merkkejä vesikosta, Suomesta kadonneeksi katsotusta näätäeläimestä. Asiaa käsiteltiin eduskunnassa ja sitten alkoi suuri vesikkojahti.


Vesikko

Paikalle tuotiin kymmeniä vesikkoloukkuja ja niitä sitten viriteltiin ja käytiin kokemassa samaan aikaan, kun tiemiehet pystyttelivät keppejään. Raivoisasta jahdista huolimatta vesikon vesikkoa ei löytynyt, vain minkkejä. Vesikonmerkitkin sittemmin paljastuivat minkinpapanoiksi.

Vesikkoloukut vietiin pois, tietyöt alkoivat loppuvuodesta 1994, korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset eikä nähnyt paikallista luonnonsuojeluryhmää asianosaiseksi, ja Susi-Pulliainen oli harmissaan.

Tieosuuden pituus on noin 12 kilometriä ja se tuo Kajaanin 8,2 kilometriä lähemmäs Joensuuta. Osuus avattiin syyskuussa 1996 tien 18 jo muututtua tieksi 6.


Tien korkeinta kohtaa parturoidussa vaaramaisemassa

Sotkamolaisilla tuntuu olevan sijaa vinolle huumorintajulle. Koska kaikilla teillä pitää olla nimi, oikotie sai viralliseksi nimekseen Vesikkotie.

18 kommenttia:

Elyas kirjoitti...

Taisi jokin suomalainen tv-sarjakin saada juonentynkää tästä tieoikaisusta...

tienkäyttäjä kirjoitti...

Oliko tämä viimeinen iso koukkaus valtateillä? Mieleen ei ainakaan tule enää vastaavia. Lempäälässä ja Pirkkalassa suunnitellaan kolmostielle ns. Puskiaisten oikaisua, joka lyhentäisi Helsingin ja Vaasan väliä reilulla viidellä kilometrillä, joten sekään ei ole enää vastaavassa mittaluokassa kuin tämä.

Tietysti sitten isommassa mittakaavassa läheskään kaikki valtatiet eivät mene suorinta reittiä päätepisteidensä välillä, mutta niitä teitä ei olekaan tarkoitettu palvelemaan päätepisteidensä välistä liikennettä.

Matti Grönroos kirjoitti...

Nyt mennään vähän sille tontille, että mikä ylipäätään on koukkaus.

Sellaiseksi voitaisiin laskea ainakin Vt22 Paltamon kautta, eli juuri se mitä Kainuun tiepiiri vuosikaudet halusi oikaista Oulujärven ylitystiellä. Vähän vastaava mutta pienempi on Vt9 Kuopijjon pohjoispuolella. Vaajasalon sillalle vain ei oikein tunnu löytyvän maksajaa.

Myös nelostien oikaisussuunnitelma Vaajakoskella voidaan ajatella koukkauksen poistoksi. Matkan lyheneminen kilometreissä ei ole merkittävä, mutta sujuvuudessa kylläkin.

Sitten on pari paikkaa, joita voitaisiin ajatella koukkauksiksi: Pitkähkö reitti kaupungin keskustan kautta tai ympäri lyhyen ohitustien sijaan: Hyvinkäällä välillä Vt3 pohjoinen ja Vt25 itä. Hyvinkäällä on jopa olemassa pohjoisen ohikulkutien pätkä, mutta se loppuu kesken. Toinen on Jyväskylässä teiden Vt18/23 länsi ja Vt4/13 pohjoinen Ruokkeen ja Palokan välillä. Siellä onh tehtykin karttaharjoituksia läntisestä ohitustiestä, jossa rakentamalla 7 km uutta tietä saavutettaisiin noin 11 km:n oikaisu.

Sitten on tietysti Turun-Hangon saaristotie: Saarten kautta pomppimalla Bromarvin, Kemiönsaaren, Karunan ja Kaarinan kautta olisi rakennettavissa tie, joka lyhentäisi Turun ja Hangon välistä matkaa runsaalla kolmanneksella noin 50 kilometriä!

Antti kirjoitti...

En ainakaan muista, että Vuokatin ohituksen jälkeen olisi päätieverkolle isompia oikaisuja valmistunut. Ykköstie Lohjan kohdalla ja Kolmostie Akaan/Valkeakosken kohdalla kulkevat toki nykyisin melko kaukana 1990-luvun linjauksistaan, mutta kumpikaan ei taida varsinaisesti olla oikaisu; moottoritie vain on rakennettu olennaisesti eri paikkaan kuin vanha tie.

Suunnitelluista hankkeista mieleen tulevat tässäkin blogissa monen kertaan mainitut Multia–Myllymäki valtatie 18:lla ja Oulujärven ylitystie valtatie 22:lla. Ensiksi mainitusta aiotaan tehdä hankearviointi tämän vuoden aikana, mutta jatkosuunnittelun aikataulusta ei ilmeisesti kukaan tiedä mitään. (Ja kun kyseessä on hankearviointi, niin sen lopputulos kai saattaisi olla myös hankkeen kuoppaaminen jonnekin todella syvälle.) Oulujärven ylitystien osalta olen pudonnut kärryltä, ajaako joku vielä vakavissaan sen rakentamista. Joka tapauksessa en pidättäisi hengitystä kummankaan valmistumista odotellessa.

Ja jos karttaa katsoo, aika vaikea minun on sieltä löytää merkittäviä puutteita päätieyhteyksissä. Lapissa päätieverkko on toki harva, mutta niin on asutuskin, ja toisaalta jäljellä olevat erämaa-alueet on varmaan ihan syytäkin jättää pirstomatta uusilla teillä. Ehkä paukut kannattaa siksi käyttää olemassa olevan tieverkon ylläpitoon ja mahdollisuuksien mukaan kehittämiseen.

Tarina muuten kertoo, että Oulun yliopiston väki olisi aikanaan äänestänyt Susi-Pulliaista ihan vain päästäkseen hänestä eroon taas neljäksi vuodeksi. Tarinan todenperäisyydestä en sano mitään. ;-)

Matti Grönroos kirjoitti...

Oulujärven ylitystie on vähän kuin Väyrynen: Aina, kun ne nuijitaan maan rakoon, se pomppaa jostain muualta esiin.

Kainuun seutukaavaväki on tien osalta saanut köniin KHO:lta vuonna 1991 ja maan hallitukselta vuonna 2009. Eiköhän tuo jossain muodossa nouse taas kerran esiin vuoden 2030 tienoilla.

Vt18:n oikaisusuunnitelmia on pakko pitää käynnissä, koska kasvot eivät kestä sen myöntämistä, että rännin nimeäminen valtatieksi 1990-luvulla oli moka.

Väylän liepeiltä kirjoitti...

Jos haluatte Vesikkotien tunnelmiin, niin Rönkön levähdyspaikan ilmoitustaululla on (edelleen) kutsu Valtatie 6 Eevala-Juurikkalahden tieosuuden vihkiäisiin 9.9.1996 klo 14:00 Kutsun allekirjoittajana tiejohtaja Esa Vuolteenaho.

Ohjelmassa kaksi kuoroa, valtuusto-pj:n (kepu) puhe, pääjohtaja Loikkasen (kepu) puhe ja maaherra Siuruaisen (kepu) toimittama avaus.

Luvattu kahvitarjoilu on jo päässyt loppumaan, mutta levähdyspaikan yhteydessä olevalla laavulla voi nauttia nokipannukahvit avec, jos omasta repusta aineet löytyy.

Olli H. kirjoitti...

Mitenkäs nelostien oikaisu Olhavalta kohti Rovanniemeä? Monesti olen hahmotellut kyseistä yhteyttä, siinä taitaa olla jotain luonnonpuistoja joiden ohi pitäisi tie pujottaa...(lyhyempiä vaihtoehtoja löytyy jos vetää tielinjan Rovanniemen eteläpuolelle Kemijoen yli nykyiselle nelostielle)

tienkäyttäjä kirjoitti...

Koukkauksen määritelmä on hyvä kysymys. Heitänpä ilmoille sellaisen määritelmän, että kyseessä on koukkaus, jos tietä ajetaan useampi kilometri suuntaan, joka viekin linnuntietä pitkin kauemmaksi määränpäästä. Tässä yhteydessä määränpään määrittelyssä ei voida käyttää suoraan tien päätepisteitä, koska kuten aiemmin kirjoitin, kaikkia teitä ei ole tarkoitettu päästä päähän ajettaviksi, vaan moni pidempi tie olisi jaettava lyhyempiin osuuksiin.

Mainitut Kajaanista Ouluun Oulujärven kiertäminen ja Kuopiosta Joensuuhun Kallaveden kiertäminen täyttävät tuon määritelmän kirkkaasti.

On sitten sellaisia isompia kaupunkeja, joissa tie koukkaa kaupungin kautta (ei tosin välttämättä yllä olevan määritelmän mukaisesti), mutta se on usein ihan perusteltuakin silloin kun kaupungin ohittavaa liikennettä on vähäisesti. Vaikka toi kolmostien kulkeminen Tampereen keskustan läheltä on sellainen. Muita esimerkkejä voisi olla nelostie Jyväskylässä ja kasitie Vaasassa.

Antti kirjoitti...

Olli H.: Kyllähän Nelostie tekee selvän mutkan Kemiin: Googlen mukaan matka Olhavasta Koivuun on nykyisin 119 kilometriä, kun linnuntietä matka on noin 80 kilometriä. Koska tiet eivät koskaan ole viivasuoria, oikaisu olisi tietysti vähemmän kuin 40 kilometriä varsinkin, kun matkalla tosiaan on suojelualueita.

Maastokartassa reitin paikannimistö on suurelta osin suo- ja aapa-loppuista, joten maasto ei todennäköisesti ole helpointa mahdollista. Tarvittaisiin myös pitkähkö silta Kemijoen yli, koskanykyinen Ossauskosken silta näyttää sen verran kapoiselta, että se tuskin sellaisenaan päätielle riittäisi. Näistä lähtökohdista tie tuskin siis olisi aivan halpa. (Siltaongelma koskee suunnilleen kaikkia Kemijoen ylittäviä siltoja Kemin ja Rovaniemen välillä. Tilanne ei siis muuttuisi, vaikka tie linjattaisiinkin Koivun sijasta vaikkapa Valajaskoskelle. Matka vain olisi entistä pitempi ja tie siten kalliimpi. Jätkänkynttilän sillan käyttäminen Kemijoen ylitykseen taas veisi liikenteen Rovaniemen katuverkolle, mikä sekään ei ole optimiratkaisu.)

Toisaalta Kemin ja Rovaniemen välisen Nelostien liikennemäärä (tiedot vuodelta 2019, siis ajalta ennen koronapandemiaa) on noin 3500 ajoneuvoa vuorokaudessa (eli vähän alle 2,5 ajoneuvoa minuutissa). Osa tästä on tietysti sellaista liikennettä, joka ei uudelle tielle siirtyisi; Kemin ja Rovaniemen välisen liikenteen lisäksi osa Oulun suunnankin liikenteestä saattaisi pysyä vanhalla reitillä, koska siellä on tarjolla moottoritietä, ohituskaistoja sekä ihmisten ja autojen tankkausmahdollisuuksia. Uuden tielinjan varsi on myös jokseenkin asumaton, joten mitään paikallista tarvetta tielle tuskin olisi. Vaikka jonkin verran liikennettä uudelle tielle siirtyisi myös Oulu–Pudasjärvi–Rovaniemi-reitiltä, arvelisin, että uuden tien liikennemäärä jäisi aivan maksimissaan 2000 ajoneuvoon vuorokaudessa, todennäköisesti huomattavasti tätä pienemmäksi.

Lisäksi tien rakentamista vastustaisivat todennäköisesti ainakin luontoväki ja kemiläiset, toki eri syistä. Kemiläisten todennäköinen vastustus on sikäli olennaista, että sen vuoksi lappilaiset poliitikot tuskin tiestä innostuisivat. Ja jos oman maakunnan poliitikot eivät tietä kannata, ei sitä varmasti tee kukaan muukaan.

Onko joku joskus edes ehdottanut tuollaisen tien rakentamista? Minä en muista nähneeni.

Taas ollaan aika kaukana alkuperäisestä aiheesta. Minua se ei toki haittaa.

Matti Grönroos kirjoitti...

Päätieverkko noudattaa helminauhaperiaatetta, eli tiet on rakennettu palvelemaan riittävän isoa joukkoa tien varren taajamia. Tarkoitus ei siis ole löytää lyhyintä reittiä paikasta A paikkaan B. Nelostien vieminen kaukaa Simon, Kemin, Keminmaan ja Tervolan ohitse rikkoisi tätä periaatetta. Ei ole sattumaa, että vaikkapa Vt9 Turun ja Tampereen välillä kulkee siitä, missä se kulkee.

Suoran linjauksen rakentaminen sekä nelos- että viitostielle Heinolan ja Sodankylän välille olisikin hieno ratkaisu!

tienkäyttäjä kirjoitti...

Helminauhaperiaate on pääosin johtanut minusta hyviin ratkaisuihin. Ratkaisut ovat kuitenkin aikansa lapsia ja osasta ehkä aika on ajanut ohi. Esim. kasitiellä Turun ja Porin välissä Rauman kautta kulkeminen tekee aikamoisen mutkan (jonka seurauksena vaihtoehtoinen reitti Harjavallan kautta on ihan kilpailukykyinen), mutta Rauma on sen kokoinen kaupunki että sen kautta kulkeminen on ihan järkevää. Matkalle tulee kuitenkin vielä lisämutkaa Eurajoen kautta menemisen vuoksi ja nykyvalossa se ei olekaan enää niin hyvin perusteltua, koska kyseessä on aika pieni kylä. Isompi Pietarsaari on uskallettu jättää sivuun kasitieltä. Tosin ihan viivasuoraan Porin ja Rauman väliä ei kuitenkaan voisi mennä välissä olevan Eurajoensalmen vuoksi.

Kale kirjoitti...

Täysin teoreettinen mutta mahdollisesti hauska tai mielenkiintoinen ajatus: Miksi Lahden ja Turun välillä ei ole "suoraa" tieyhteyttä? Aikoinaan tuli ajettua Itä-Hämeestä Forssaan melko monta kertaa ja aina välillä sitä mietti, että mitä kiertotietä sillä kertaa käyttäisi. Minua hieman helpotti valinta välillä, kun pystyin käyttämään hyödyksi Pulkkilanharju-Lammi-HML -yhteyttä, joka matkaa lyhensi jonkin verran vaikka ajallisesti ei niinkään. Kartasta katsottunahan tuo väli on miten päin vain ajaessa aina kiertotie (Forssa-Lahti -väli).

Vaajakoski on kyllä se oikeasti tärkeä oikaisu, vaikka matkaa sillä ei saakaan lyhennettyä. Aikaa ehkä jonkun verran mutta yleistä sujuvuutta erityisesti, jos se joskus saataisiin tälle vuosituhannelle. Mitä lie viimeisimmille tunneliehdotuksille kuuluu?

Antti kirjoitti...

Kale: Kun bloginpitäjä mainitsi helminauhaperiaatteen, veikkaanpa sitä syyksi tähänkin: suora tie Forssasta Lahteen kiertäisi molemmat alueen isommat kaupungit, Hämeenlinnan ja Riihimäen. Lisäksi maastokarttaa ainakin maallikon silmin nopeasti katsomalla suora reitti näyttäisi olevan mäkisempää kuin nykyisten pääteiden (10, 12, 54) reitit.

Niin kuin jo edellä kirjoitin, minusta Suomen päätieverkko noin verkostomielessä alkaa olla rakennettu: ts. varsinaisia täysin uusia päätieyhteyksiä ei enää tarvita. (Jos bloginpitäjä on tästä eri mieltä, kyseessä voisi olla oman postauksensa arvoinen aihe.)

Vaajakosken kohdan tiesuunnitelman laatiminen on ilmeisestikin aika loppusuoralla. Kun tiesuunnitelma on valmis, kyse on kaiketi "enää" rahasta ja mahdollisten valitusten käsittelystä eri oikeusasteissa. Yleissuunnitelman mukaan paikalle on tulossa silta. Tunnelivaihtoehto on hylätty jo aiemmin.

Elyas kirjoitti...

Vaasassa olisi mahdollista oikaista oikein kunnolla lentokentältä Vassoriin.kasitien pitkänmatkanliikenne hyötyisi, ja kolmostie hoitaisi Vaasan liikenteen. Samalla päästäisiin ärsyttävästä Korsholmin läpiajosta.

Matti Grönroos kirjoitti...

Korsholmassa on vuosikausia ollut ohikulkutie. Sille pitäisi siis rakentaa ohikulkutie?

tienkäyttäjä kirjoitti...

Onhan noita ohitustien ohitusteitä tehty ennenkin. Tampereen seudulle suunniteltu kolmostien oikaisukin olisi sellainen. Vaasan kehätie on ruuhkainen ja kaipaa nelikaistaistamista - tosin ulompi kehätie tuskin vähentäisi liikennettä siltä kovin paljoa.

Suomen johtava tiesivusto ei muuten kasitietä käsittelevällä sivullaan tunne vielä Sepänkylän ohitustietä :)

tienkäyttäjä kirjoitti...

Hämeenlinnan ja Lahden välikin kiertää ihan kohtuullisesti menemällä Tuuloksen kautta. Vt 10:n uudesta linjauksesta Hämeenlinnasta idemmäksi vt 12:lle on tehty runsaasti karttaharjoituksia, mutta ne ovat jääneet sille asteelle.

Matti Grönroos kirjoitti...

Juuri siksi, että se kiertää kohtuullisesti eikä kohtuuttomasti, tilannetta on katsottu voitavan sietää.

Siitä kohdasta, jossa vt10 ylittää Vanajaveden, kohtaan jossa Soramäen liittymän P-L-ramppi yhtyy Tusinatiehen, on linnuntietä 53,6 km ja valtateitä 64,7 km. Vaikka kartalla ero näyttää lähes drastiselta, se ei ole sen suurempi kuin 11 km. Ajassa ero on vajaat kahdeksan minuuttia keskinopeudella 85 km/h.

Syy, miksi tietä ei ole rakennettu viivasuoraan, käy ilmi maastokartasta. Janakkalan-Lammin-Hämeenkosken metsäalue on maaston muodoiltaan todella haastavaa ja maaston linjat ovat poikittain potentiaaliseen tielinjaan verrattuna.

Vastaavista syistä nelostietä ei Lahden ja Jyväskylän välille ole rakennettu lyhyintä reittiä, vaan noin 30 km pidempää.