28.6.2013

Rikoksenuusijoita liikkeellä

Helsingissä Mäkitorpantien länsipäässä on tällainen mielenkiintoinen
toteemipaalu:




Kysymys kuuluu: Salliiko liikennemerkki ajon yli 12 metriä pitkällä kaupunkibussilla Käskynhaltijantielle? No ei salli.

Asian tekee mielenkiintoiseksi, että merkin ohittaa kolme bussilinjaa, 64, 64N ja 69, joiden kaikkien reitti jatkuu Käskynhaltijantielle. Syyllistyykö bussinkuljettajan työnantaja rikokseen määrätessään kuljettajat ajamaan liikennemerkkien vastaisesti ja onko tällainen määräys kuljettajan kannalta lieventävä asianhaara arvioitaessa hänen rikkeensä suuruutta?

Vai kävikö niin, että tienpitäjä Helsingin kaupunki tuli sössineeksi?


24.6.2013

Soinilansalmi

Kaakkoisella Saimaalla sijaitsee Ruokolahden kunta, joka on tunnettu muun muassa Albert Edelfeltin maalauksesta "Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä" vuodelta 1887. Lisäksi varsin moni muistaa kesällä 1992 uutisotsikoissa pitkään olleet havainnot Ruokolahdella liikkuneesta leijonasta, jota ei koskaan tavattu.

Ruokolahti on saaristokunta. Saimaassa sijaitseva varsin laaja Härskiänsaari yhdistettiin valtakunnan tieverkkoon vuonna 1994 valmistuneella noin 600 metrin mittaisella pengertiellä, johon kuuluuvat lyhyt silta ja muutama virtausaukko.



Tämä Soinilansalmen pengertie on herättänyt suuria tunteita koko olemassa olonsa ajan, koska sen virtausaukot ovat verraten pienet. Vuonna 2009 pidetyssä katselmuksessa todettiin, että salmen luontainen virtaama on pudonnut luontaisesta arvostaan noin 35 kuutiometriä sekunnissa vajaaseen 10 kuutiometriin. Seurauksena ovat olleet rehevöityminen ja liettyminen.

Juridinen kamppailu alkoi jo aikoinaan vuonna 1984, jolloin Itä-Suomen vesioikeus antoi Ruokolahden kunnalle luvan tien rakentamiseen. Korvauksia lukuun ottamatta Korkein hallinto-oikeus vahvisti päätöksen vuonna 1985. Korvauksista päätti vesiylioikeus vuonna 1987. Sitten tapahtui mielenkiintoisia: Korkein hallinto-oikeus purki vuonna 1994 osan vuonna 1985 tekemistään päätöksistä ja siirsi asian takaisin vesioikeudelle, joka antoi rakennusluvan samana vuonna. Vesioikeus lisäsi rakennuslupaan tarkkailuvelvoitteen, ja KHO jätti antamatta asiaaa koskevan valitusluvan. Itä-Suomen ympäristölupavirasto myöhemmin jatkoi tarkkailuvelvoitteen kestoa vuoteen 2006, jolloin oli määrä esittää ehdotus toimenpideohjelmaksi.

Vuonna 2006 Ruokolahden kunta ilmoitti kantanaan, että se ei enää laita rahaa siltaan, koska asia ei sille enää kuulu, koska tie oli siirtynyt Tiehallinnolle.



Ympäristölupavirasto määräri katselmuksen, jonka toimitusmiesten laatima ehdotus oli veret seisauttava: Tiehen on rakennettava 160 metriä pitkä silta salmen syvimpään kohtaan ja tarkkailuohjelman ulottamista 5-10 vuodeksi sillan valmistumisen jälkeen.

Itä-Suomen aluehallintovirasto päätti vuonna 2010 muuttaa lupaehtoja siten, että paikalle tulee tienpitäjän (ELY-keskus) rakentaa 80 metriä pitkä silta. Maanomistajien korvausvaatimukset se hylkäsi.

Tästä päätöksestä valittivat Vaasan hallinto-oikeuteen sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Ruokolahden kunta että alueen maanomistajat. Hallinto-oikeus päätyi samalla kannalle kuin toimitusmiehet ja päätti, että paikalle pitää rakentaa 160 metriä pitkä silta. Lisäksi 24 maanomistajalle pitää maksaa haittakorvauksia. Hallinto-oikeus näki, että maksumies on tien alkuperäinen rakennuttaja eli Ruokolahden kunta. Kunnanjohtaja on tuoreeltaan luonnehtinut ratkaisua taloudelliseksi katastrofiksi ja ennakoinut, että kunta tulee hakemaan valituslupaa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Jupakka siis jatkuu vielä ainakin yhden näytöksen verran.

20.6.2013

Pum!

Haminan ohikulkutien tuleva linjaus muuttaa Haminan länsipuolella sijaitsevan valtateiden 7 ja 26 Summan liittymää. Seiskatie kääntyy muutaman kilometrin matkalle kohti koillista nykyiselle valtatien 26 linjalle. Tässä yhteydessä  liittymän länsipuolella sijainnut Vierulan silta sai purkutuomion, koska se jää uuden Haminan eritasoliittymän alle.




Tavanomaisesta poiketen työ annettiin armeijalle: reserviupseerikoulun kantahenkilöstölle. Työn takia valtatie 7 suljettiin kahdeksi vuorokaudeksi. Jos sulkuaikaa olisi ollut käytettävissä vaikka viikko, työhön olisi otettu mukaan varusmiehiäkin, mutta nyt siihen ei jäänyt mahdollisuutta.

Työn tilaaja halusi, että silta puretaan siten, että sen kansi laskeutuu levynä tielle kasatulle hiekkapedille, josta se sitten hajoitettaisiin työkoneilla. Näin sitten toimittiin, vaikka armeijalla toki olisi ollut käytettävissään iso paukku, jonka jäljiltä siltaa ei olisi sillaksi tuntenut. Lähistöllä vain oli rakennuksia, joiden takia sordiinolähtökohta oli enemmän kuin paikallaan.


Kuvat: Liikennevirasto/Jetro Matilainen

Räjäytyksen valmistelu meneillään



Hienosti possahtaa



Niin kävi kuin suunniteltiin: Sillan kansi laskeutui hiekkapedille.



17.6.2013

Orange Crush

Los Angelesin kaakkoispuolella kohtaavat kolme tärkeää väylää: Interstate-5 ja Kalifornian tiet SR-22 ja SR-57. Koska eletään taajaan asutulla alueella Ameriikan Ihmemaassa, teissä on kaistoja ja liittymissä komeutta.



Sijaintipaikkansa Orange ja tunnetun juomamerkin mukaan teiden liittymäkompleksi on saanut lempinimen Orange Crush.

Liittymä pääsi Guinnesin ennätysten kirjaan vuonna 2002 maailman monimutkaisimpana liittymänä. Mittarina oli liittymän reittien määrä, joka kaikki katuverkkoreitit ja kimppakyytikaistojen väliset rampit huomioon ottaen on 34. Vertailun vuoksi tavallisessa kahden tien X-liittymässä on 12 reittiä: Kustakin tulosuunnasta tiellä jatkavan reitin lisäksi kaksi haarautuvaa suuntaa.

I-5 kulkee luoteis-kaakko-suuntaisesti, SR-22 itä-länsisuuntaisesti ja SR-57 alkaa liittymästä suunnaten pohjoiseen.

Kaikista 34 suunnastaan huolimalla liittymä ei ole täydellinen: Vain SR-22:lla idän suuntaan on mahdollista haarautua kaikille muille teille. Puuttuvat suunnat hoidetaan lähiseudun liittymien tai katuverkon kautta: liittymätiheys on suuri.





Luoteeseen ajettaessa itään ei ole reittiä.



Kaakkoon ajettaessa pohjoiseen ei ole reittiä.



Itään ajettaessa haarautumissuuntia on kolme.



Länteen ajettaessa ei ole reittiä kaakkoon.



Pohjoisen suunnasta saavuttaessa ei pääse luoteeseen.

10.6.2013

Keskinopeutta, akkurat

Syksyllä 2010 aloitti poliisi Suomessa kokeilun, jossa liikenteen nopeuskamerat mittaavat hetkellisen nopeuden sijaan kahden kottaraispöntön välillä toteutunutta keskinopeutta.

Kokeilun aloitusta rummutettiin suunnilleen jokaisessa mahdollisessa tiedotusvälineessä. Kokeilun päätyttyä kuitenkin asia haudattiin vähin äänin, eikä asiaan ole palattu. Poliisi ei myöskään tunnu olevan halukas kertomaan, mikä asiassa meni pieleen.

Norjan poliisi on kaiketi onnistunut paremmin hankkeessaan. Siellä on keskinopeusmittaus otettu käyttöön 14 tieosuudella ja 4-7 uutta on työn alla. Nyt on Norjassa otettu käyttöön uusi liikennemerkki, jolla mittauksesta tiedotetaan.



Wienin tieliikennesopimuksen liikennemerkkiosio vuotaa. Jäsenmaat tuottavat uusia liikennemerkkejä sinänsä hyvässä tarkoituksessa; nopeampaan tahtiin kuin sopimusta ehditään päivittämään. Tämänkään merkin symboliikka ei ole aivan vedenpitävästi kaikkien ymmärrettävissä.



5.6.2013

Jätettä vai ei

Teillä ja Turuilla on aiemmin kommentoinut artikkelissaan http://teilla.blogspot.fi/2009/01/arseenia-komisario-palmu.html Käsivarren Lappissa sijaitsevan Raittijärven polkutien peruskorjausurakkaa.

Raittijärvelle johtaa virallinen polkutie 52004, jolla on pituutta noin 35 kilometriä. Edellisen vuosikymmenen lopulla silloinen Tiehallinto remontoi tietä mönkijällä ajettavaan kuntoon. Noin neljän kilometrin matkalle rakennettiin uusia pitkospuita, joiden runkomateriaaliksi urakoitsija Destia oli TeliaSoneralta ostanut käytöstä poistettuja puhelinpylväitä.



Karttapohja Maanmittauslaitos yleiskartta 1:4500000 2010

Lapin Luonnonsuojelupiiri ry valitti asiasta ympäristökeskukseen perustellen asiaansa siten, että pylväiden käyttö on jätelain ja ympäristönsuojelulain vastaista maahan liukenevien arseeniyhdisteiden takia.

Lapin ympäristökeskus hylkäsi hallintopakkohakemuksen ja asia siirtyi Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus kumosi ympäristökeskuksen päätöksen ja edellytti ympäristöluvan hankkimista.

Asia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka pyysi lausuntoa EU:n tuomioistuimelta. EU:ssa on tullut voimaan kemikaalien käsittelyä koskeva REACH-asetus, jota ja muuta EU:n lainsäädäntöä vastaan tapausta punnittiin.

KHO on nyt antanut ratkaisunsa, joka perustuu siihen, että uusiokäyttöön otettu puu, joka on myyty juuri tähän tarkoitukseen, ei ole jätettä lainkaan. Edelleen KHO totesi myös EU:n tuomioistuimeen viitaten, että kyllästetyn puun käyttö on sallittua rakentamisessa, kunhan siihen ei synny toistuvaa ihokosketusta. Koska kyse oli pitkospuiden runkomateriaalista, vahingossa tapahtuvan ihokosketuksen vaaraa ei ole.

KHO kumosi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ja jätti Lapin ympäristökeskuksen päätöksen voimaan. Pitkospuiden rakentaminen vanhojen puhelinpylväien varaan oli siis sallittua.

2.6.2013

Karkunvuori

Karkunvuoren tunneli on vajaat 200 metriä pitkä kaksiputkinen tunneli Tampereen itäisellä ohikulkutiellä eli valtatiellä 9. Tunneli on valmistunut parikymmentä vuotta sitten ja se on tänä aikana päässyt huonoon kuntoon. Tunnelin eristeenä käytetty polyuretaani-betoniruiskutus on ruvennut murenemaan. Mahdollisesti putoavat palaset ovat vaarallisia ja mureneva eriste tietysti aiheuttaa myös vesiongelmia.




Tunnelissa on alkanut remontti, joka kestää kaksi kesää. Alkaneena kesänä suljetaan pohjoinen eli länteen liikennettä välittävä tunneliputki ja liikenne ohjataan eteläiseen. Käytössä on kaksi kaistaan itään ja yksi länteen. Remonttia tehdään lokakuun puoleen väliin asti, jolloin tunneli avataan. Töitä jatketaan kesällä 2014, jolloin eteläinen tunneliputki suljetaan touko-syyskuun ajaksi.



Polyuretaanipohjaista materiaalia ei ole Suomessa käytetty tunneleiden eristemateriaalina Karkunvuoren tunnelin valmistumisen jälkeen.

Tunnelien eristemateriaalin valinta on koettu ongelmalliseksi. Norjassa nostettiin kissa pöydälle kahden vakavan tunnelipalon takia ja havattiin, että eristeenä käytetty polyeteenivaahto suorastaan kiihdyttää paloa ja tuottaa suuren palokuorman.

Norjassa sattui vuonna 1989 ihmishengen vaatinut maanvyörymä E136-tiellä Åndalsnesin lähettyvillä. Tieosuus suljettiin ja sillä sijainnut 1,5 kilometriä pitkä varsin uusi Runenhamarin tunneli otettiin tutkimuskäyttöön. Siellä on tehty laajoja palokokeita ja on havaittu, että polypropyleenikuidulla terästetty betoni toimii sekä eristeenä että palosuojamateriaalina.