12.4.2021

Tietöissä

Älä meille viitsi, me ollaan täällä vain töissä.

Kuvamateriaalia kolmelta työmaalta Helsingin seudulta.

Aloitetaanpa Yhäkekkoselta eli Kehäykköseltä Espoossa, jossa Laajalahden kohdalla on menossa komia remontti. Opastuksen vertailukohtana on Keilaniemen kohdan taannoin valmistunut massiivinen työmaa, jossa opastus oli hoidettu viimeisen päälle. Tämän Laajalahden työmaan läpi ajellessa sen sijaan on useammin kuin pari kertaa luukku loksahtanut auki-asentoon "häh mitä" ‑ajatuksin.

Kehän ja Turvesuontien ikiaikainen pullonkaularisteys on muuttumassa eritasoliittymäksi, joka on vielä vähän kesken.

Laajalahden suunnasta tultaessa siniset viitat ovat paikallaan, mutta taaempana häämöttävät keltaiset.


Pohjoiseen eli kehäkielellä "itään" käännyttäessä vasta osa kaistoista on käytössä ja siksi pitää siirtyä hieman vasemmalle. Tämä on kuitenkin ohjeistettu "käänny tästä vasemmalle" ‑kyltillä, joka ohjaa suoraan väärään suuntaan kulkevaan ramppiin. Kirkkaalla päivänvalolla pelin henki on selvä, mutta huonoissa näkemäolosuhteissa täyden improbaturin arvoinen suoritus.


Sitten Vantaalle, jossa surullisenkuuluisan Kivistön kauppakeskuksen (in spe) kohdalla on seututie 130 jälleen katkaistu. Opastuskilvet ovat komeat ja näkyvät. Mutta missä kohdassa tieliikennelakia lukee, että tilapäistä järjestelyä tai kiertotietä osoittavassa keltapohjaisessa merkissä esiintyvien tienumeroidenkin pohjaväri on keltainen. Aivan oikein, ei missään.


Kyse ei ole yhdestä ainoasta kilvestä, vaan työmaan kaikki numeroita sisältävät opasteet ovat virheellisiä. Keltapohjainen numero keltaisella taustalla näkyy muuten yllättävän huonosti. 


Kuvan kilvet ovat lisäksi esimerkki johdonmukaisesta harhaanjohtamisesta. Keskimmäinen kaista ei johda Hämeenlinnaan eikä Keimolanmäelle eikä oikeanpuoleisin Helsinkiin.

Bonuskysymykseemme liittyy valokuvataiteen huippusaavutus Espoosta. Osapuilleen vuosittain tulvivaa Espoonjokea on ryhdytty perkaamaan ja muutenkin parantamaan, pääurakoitsijana Fortum Waste Solutions Oy. Työmaa leikkaa Espoon keskuksen luoteispuolella Espoonväylän ehkä noin 50 metrin matkalla. Nopeusrajoitus 60 pudotetaan 30:een.


Tehtävä on helppo: Arvaa, onko työmaan jälkeen kumpaankaan suuntaan merkkiä, jolla nopeusrajoitus palautetaan entiselleen. Oikein arvanneet saavat käydä ostamassa itselleen jäätelön omilla rahoillaan.

8.4.2021

Kun periaatteet puhuvat

Sipoon kunnan ja Väyläviraston edeltäjän Liikenneviraston edeltäjän Tielaitoksen edeltäjän Tie- ja vesirakennushallituksen TVH:n kesken käytiin 1970-1990-luvuilla mittava 20-vuotinen sota. Sota oli nykyisissä mittapuissa verraten koominen ja koski erästä noin 50-metristä tienpätkää.

Kun periaatteet puhuvat, järki vaikenee.

Helsingistä itään johtavan seiskatien rakentaminen moottoritieksi oli edennyt niin pitkälle, että Massbyn-Boxin välinen osuus Sipoossa valmistui vuonna 1975. Tien varteen Sipoonlahden rantaan rakennettiin palvelualue, johon kaavailtiin motellia ja vaikka mitä. Tavan mukaan palvelualueet korvasivat sivuun jääneiden vanhojen teiden palveluita ja ne sijaitsivat sivussa asutuksesta.

Sipoossa kuitenkin kunta oli ruvennut kaavoittamaan läheistä Söderkullan aluetta kunnan kakkostaajamaksi ja samalla moottoritien eteläpuolella sijaitsevan Eriksnäsin kaavoitusta hahmoiteltiin. Palvelualue sijaitsee lähellä Söderkullaa ja aivan vierestä kulkee Eriksnäsiin kulkeva tie. Kun kävi ilmi, että palvelualueelta ja siihen kuuluvalta eritasoliittymältä ei olekaan kulkua paikalliseen tieverkkoon, skisma oli valmis.


Peruskarta 1977

Erityisesti asiassa kaivoi se, että Eriksnäsintien ja palvelualueen välillä oli huoltotie, jota siis kiellettiin käyttämästä.

Asiassa ei tyydytty puheisiin, vaan puolin ja toisin käytettiin raskaampia keinoja. TVH laittoi puomia, betoniporsasta ja lopuksi suuria kivenlohkareita kulkuesteeksi. Kyläläiset kuskasivat moiset esteet ojaan tai Sipoonlahteen. Jos TVH:lla oli työkoneita, oli sipoolaisillakin.


Kiistelty tienpätkä nykymuodossaan

TVH lähti siitä, että kun tiesuunnitelmassa on palvelualue eikä eritasoliittymä, asialle ei tulla tekemään yhtään mitään. TVH tuohon aikaan oli eräänlainen valtio valtiossa, ja kun pääjohtajakin oli Kekkosen saunakaveri, se saattoi käyttäytyä varsin ylimielisesti.


TVH sai aikaa myöden vastaansa myös Keskon ja Nesteen. Moottoritien valmistumisesta kesti peräti 13 vuotta ennen kuin siihen valmistui Unionin, sittemmin Kesoilin huoltoasema ja ravintola. Union oli tehnyt alueesta vuokrasopimuksen tuntematta tieskismaa ja oletti saavansa asiakkaita sekä moottoritieltä että Sipoosta. Kun tilanne selvisi, jopa vuokrasopimuksen purkua väläyteltiin.

Kipupisteeksi tuli alueen reunaan suunniteltu moottorimotelli. Jo vuonna 1982 uutisoitiin, että sen rakentaminen alkaa kohta. Motellin business case kuitenkin edellytti, että se saa asiakkaita moottoritien lisäksi Sipoon puolelta. Tuohon aikaan anniskeluluvat olivat tiukassa ja motelli todennäköisesti olisi ollut eteläisen Sipoon ainoa oikeudet saava paikka. Olisi ollut erikoista, että kylän ravintolaan ei pääsisi kylästä kuin laajan moottoritiekierroksen tekemällä.


Neste oli valmis tulemaan motelliin mukaan perustamalla siihen koulutuskeskuksensa, mutta edellytti kunnollisia liikenneyhteyksiä.


Jossain vaiheessa TVH yritti pelastaa kasvonsa ehdottamalla uutta Eriksnäsintietä, joka olisi tarjonnut uuden kulkuväylän Eriksnäsin ja Söderkullan väliin Hangelbyn liittymän kautta. Sipoon kunnanjohtaja tykästyi suunnitelmasta, mutta paikalliset raivostuivat ja totesivat että Sipoon peltojen poikki ei kaivata uusia teitä. Aivan, ruotsinkielinen pelto on pyhää.

Uuden Eriksnäsintien karkea linjaus

Viimein Sipoo onnistui vetämään oikeasta narusta. Se liitti TVH:n omistuksessa olevan motellitontin kaavoitusohjelmaansa, mistä TVH raivostui. TVH kuitenkin tunnusti kunnan aseman asiassa ja viimein suostui asettautumaan neuvottelupöytään. Kivenmurikat vietiin pois ja paikalle tuotiin ajokieltomerkki, jota kukaan ei vaivautunut valvomaan. Päätös uuden eritasoliittymän toteuttamisesta ja yhdystien avaamisesta tehtiin vuonna 1995. Uusi liittymä avattiin virallisesti vuonna 1996 isommitta seremonioitta.


No mitenkäs moottorimotellille kävi? Aika ajoi konseptin ohitse, eikä sitä ole edelleenkään rakennettu.

4.4.2021

Kriisiaikojen lainsäädäntötyötä

Itsenäisen Suomen alkumetrit eivät olleet kovin lupaavat. Vihanpito ja sisällissota aiheuttivat arpia, jotka eivät ole täysin parantuneet vieläkään. Kun asioihin palattiin sadan vuoden kuluttua vuosina 2017 ja 2018, julkisuudessa esiintyi varsin kärjekkäitä kannanottoja. Tapahtumia kaikki eivät vieläkään kykene näkemään historiana, vaikka aikalaiset ovatkin manan majoille menneet.

Yritetäänpä.

Maa jakautui tammikuussa 1918 punaisten hallitsemaan eteläiseen Suomeen ja muu osa maata oli valkoisten hallussa. Kumpikin pystytti oman hallituksensa, ja niin syntyivät Vaasan senaatti ja aluksi Helsingissä toiminut Suomen Kansanvaltuuskunta. Punaisella alueella toimi myös eduskuntaa vastannut Työväen Pääneuvosto

Mutta kuinka tämä liittyy tiestöön ja liikenteeseen?

Ainakin aluksi Kansanvaltuuskunta haki idealistisesti hallittua tietä yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Tämän jälkiä on se, että valtuuskunnassa saatiin aikaan ehdotus maanteitä koskevaksi laiksi. On melko yllättävää, että keskellä sotatilaa on kyetty pohtimaan tällaista siviiliasiaa. Lakiehdotus on jokseenkin järkiperäisesti kirjoitettu ja se selvästi tuo esiin tavoitteen hoitaa asioita yhteiskuntajärjestyksen puitteissa.

Kuten tunnettua on, punakaartien kävi kehnosti ja Suomen Kansanvaltuuskunta eli kolmisen kuukautta: tammikuun lopulta huhtikuun lopulle vuonna 1918. Toimipaikka siirtyi Viipuriin ja sieltä jäsenet pakenivat Pietariin. Osa eli maanpaossa loppuelämänsä ja palanneet tuomittiin vankeuteen vuosiksi.

Tielaki nähtiin kuitenkin tärkeäksi kehitysaskeleeksi myös rintamalinjojen tuolla puolen. Laki hyväksyttiin heinäkuussa 1918 ja se astui voimaan vuoden 1921. Se oli ensimmäinen askel tiereformien ketjussa, ja siirsi osan maanteistä valtion vastuulle.