Teillä ja turuilla
9.7.2026
Akaa
5.7.2026
Kunnon aurauskepit
Norjalaisilla tunturinylitysteillä usein kiinnittää huomiota asia, joka on eri tavoin kuin Suomessa: jättimäiset aurauskepit.
Esimerkkimme on Hardangerviddan ylitystieltä, numeroltaan 7. Tie kulkee noin 50 kilometrin matkan avotunturissa ja nousee korkeimmillaan 1250 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Kepit ovat norjalaisittainkin poikkeuksellisen pitkät ja tukevat. Pituutta on viitisen metriä ja ylikin.
Ajatus on, että tie varmasti löytyy isommankin myräkän jälkeen.

Kevyttä lumipyryä Hardangerviddalla
Tie on valmistunut vuonna 1928. Sitä saksalaiset pitivät sodan aikaan auki talvisin, mutta rauhan tultua talvisulku jatkui. Vasta talvena 2000–2001 tie avattiin ympärivuotiseen käyttöön. Jatkuvan aurauksen ansiosta tuonne riittävät tuollaiset vaatimattomat viiden metrin kepit.
Koska tietä pidetään auki säännöllisesti, sellaisia kymmenmetrisiä lumimuureja, joita tavataan joillain muilla talvisuljetuilla teillä, ei pääse syntymään.
Kun talvisuljetulle tielle keväällä tullaan lumilinkojen ja kauhakuormaajien kanssa, ensimmäinen homma on etsiä tie. Sitten voidaankin ruveta valokuvaamaan tätä näkyä.
1.7.2026
Hailuodon pengertie avattu
27.6.2026
Vankka innovaatio
23.6.2026
Teillä ja Turuilla koeajaa – Ryfast
Teillä ja Turuilla on muutamaan otteeseen kirjoittanut norjalaisten Ryfast-projektista, artikkeleissa Ryfast (2013), Louhetta, paljon louhetta (2019) ja Koronaviive (2020). Kyse on Stavangerin itäpuoleisen vuonon alittamisesta, kun se ennen ylitettiin Stavangerin ja Taun välisellä lautalla.
Tieyhteys kostuu kahdesta merenalaisesta tunnelista: 6,2 kilometriä pitkästä Hundvågtunnelista ja 14,4 km pitkästä Ryfylketunnelista. Ryfylketunneli on tätä nykyä maailman pisin merenalainen tietunneli ja maailman syvimmällä käyvä tunneli. Tunneli on syvimmillään 292 metriä merenpinnan alapuolella.
Tunneleiden välissä tie kulkee Hundvågin saarella muutaman sata metriä maanpinnan yläpuolella. Aukossa on liikenneympyrä, jossa voi poistua Hundvågiin.
Nyt kun tunnelitie on vakiinnuttanut asemansa, on aika koeajon.
Tunnelijärjestelmässä on kolmaskin tunneli: Stavangerin keskustan alittava Eiganestunneli. Hundvågtunneli haarautuu siitä maan alla.Tunnelijärjestelmän viitoitus on osin toteutettu näytöillä.

18.6.2026
Tiukka ramppi
Liikenneympäristön turvallisuus lähtee usein pienistä teoista, ei pelkästään suurista investoinneista.
Ruotsissa liikennekuolleisuus per liikennesuorite on selvästi alhaisempi kuin Suomessa. Isoja rahoja on laitettu pääteiden muuttamiseksi keskikaiteella varustetuiksi ohituskaistateiksi ja tämä on merkittävin yksittäinen tekijä. Mutta vaikutusta on myös sillä, että ruotsalainen liikennekulttuuri on Suomeen verrattuna varsin rento ja hampaat irvessä omista ns. oikeuksista kiinni pitäminen on hieman harvinaisempaa.
Mutta myös pikku jutuilla saadaan tuloksia aikaan. Esimerkki on teiden 44 ja E45 risteyksestä läheisten naapurusten Vänersborgin ja Trollhättanin välimaastosta. Tiet ovat 2+1-kaistaisia moottoriliikenneteitä. Risteys on trumpettimallinen eritasoliittymä. Uddevallan suunnasta saavuttaessa 44-tietä pohjoiseen Vänersborgiin vievä silmukkaramppi on geometrialtaan jossain määrin haastava. Vaikeusastetta lisää risteyksen tuleminen eteen hieman yllättäen, eikä vähiten siksi, että ennakkoviitoissa vihjaistaan tien jatkuvan eteenpäin.
Siksi rampissa on nopeusrajoitus ja rautalangasta väännettynä nopeusrajoituksen syy: tiukka ramppi.
Asiana pieni, mutta kun rajoitus on alhainen ja syy kerrottu vähintään selvästi, merkin vaikutus on vahva. Ja onhan varovaisuuteen aihettakin. Näkyvyys ramppiin on huono, eikä ole helppoa ennakoida, että kaarre tiukkenee edessäpäin.
Toki Suomessakin tiukoissa rampeissa saattaa olla varoituksia, mutta enempi satunnaisesti.
Esimerkkimme on Kehä III:n ja ykköstien liittymästä, jossa tiet risteävät sen verran pienessä kulmassa, että puolisuorakin ramppi tekee yli 180 asteen kaarroksen ja on paikkaa tuntemattomalle hieman yllättävä. Merkki sinänsä on aivan asiallinen. Se on kuitenkin geneerinen, eikä tarjoa niin täsmällistä tietoa kuin ruotsalainen.
14.6.2026
Salamitaktiikkaa ja ohjeistusta
Espoon keskus on epäjärjestyksen kourissa. Paikkaseudulla on menossa Espoon kaupunkiradan rakentaminen ja mikään muulle liikenteelle aiheutettu haitta ei tunnu olevan liian suuri. Samaan aikaan rakennetaan "pääkadun" Siltakadun toiselle puolelle Prismaa ja toiselle puolelle Citymarketia. Lisäksi lähistöllä tehdään kaukolämpötöitä.
Maaliskuun lopussa Prisman työmaan kohdalla sattui jokin haveri, jonka takia puoli katua piti sulkea. Mitään meriselitystä ei ole annettu, mitä siellä oikein tapahtui.
Kadun sulkeminen laittoi bussireitit uusiksi siten, että osa Espoon aseman syöttöliikenteestä ei kulje Espoon asemalle. Porukka suhtautui asiaan kohtalaisen neutraalisti, kun poikkeustilan ilmoitettiin kestävän "vain" huhtikuun loppuun asti.
Salamitaktiikaksi kutsutaan toimintatapaa, jossa edetään kohti päämäärää pienin askelin, samaan tapaan kuin salamitankoa leikataan ohuiksi viipaleiksi. Esimerkkinä salamitaktiikasta on tiemäärärahojen pienet vuosittaiset leikkaukset. 2 % ei merkitse paljonkaan yhdessä vuodessa, mutta 34 vuodessa on rahoituksesta kadonnut puolet.
Siltakadun salamitaktiikkaa on, että katu ei auennutkaan luvatun mukaisesti 30.4. Se ei myöskään auennut 31.5., kuten seuraavaksi ilmoitettiin. Nyt ilmoitetaan, että valmista olisi 14.8. Runsaan neljän viikon katkos on siis salamitaktiikalla muuttunut runsaaksi 4,5 kuukaudeksi. Jos jossain muualla pääkatu sortuisi, sitä ehkä saatettaisiin korjata hieman korkeammalle prioriteetilla.
Liikenteenohjaus on sitten oman keskustelunsa arvoinen.

Merkkiä paikkailtu uusilla päivämäärillä
Jotta tilanteesta on mahdollista selvitä, pitää olla varsin hyvä paikallistuntemus katujen nimistä. Nykyisen tavan mukaan jonkinlaisen selkeän karttapiirroksen laatiminen olisi ilmeisesti syvästi häpeällistä.
Niin, ja missä kuvan merkki sijaitseekaan?
Karttaan on piirretty normaalireitti etelän suunnasta sinisellä ja kiertotie punaisella. Kiertotie on jopa vähän lyhyempi, eli ei siinä sinänsä mitään vikaa ole. Korttelin matkalla on kuitenkin liikennevalo-ohjattu kaukolämpötyömaa, joka pudottaa reitin kapasiteetin murto-osaansa.
Mutta mikä onkaan punaisen nuolen merkitys kartassa? Se on kohta, jossa etelästä tuleva kohtaa yllä olevan liikennemerkin. Merkki, joka kehottaa kulkemaan Hösmärintien kautta, on toista kilometriä sen risteyksen jälkeen, josta olisi pitänyt kääntyä.
Aasinhattuja jaossa.
Työnjohtaja miettimässä, millä innovatiivisilla tavoilla saisi väkeä johdetuksi harhaan.10.6.2026
Nouseva porrastus
Seututiellä 130, eli kolmostien rinnakkaistiellä Vantaan Kivistöstä lähdettäessä on havaittavissa monenlaista nopeusrajoitusta.
Ajetaan 40:n alueella kunnes se päättyy ja rajoitus vaihtuu 50:ksi. Parin sadan metrin päässä päättyy taajama ja rajoitukseksi tulee 60. Ajetaan sata metriä ja lopuksi rajoitus on 80.
Häh?
Väylävirastolla on varsin tarkat ohjeet nopeusrajoitusmuutoksista. Niiden mukaan laskeva nopeusrajoitus tehdään pääsääntöisesti 20 km/h portain. Kuitenkin ei-moottoritiellä muutos 80:sta 50:een on sallittu. Isompikin kertamuutos sallitaan, jos tien laatu ilmiselvästi muuttuu.
Mutta ohje ei edellytä, että porrastus tehtäisiin, kun nopeusrajoitus nousee. Eli jos esimerkiksi hankalan risteyksen takia on nopeusrajoitus porrastettu 100–80–60, satasen rajoitus voidaan palauttaa heti risteyksen jälkeen.
Ohje on varustettu myös kuvilla, eli Aku Ankasta työnsä opetelleen virkamiehenkin pitäisi kyetä oppimaan pelisäännöt.
Uudenmaan elinvoimakeskus (elinvoimakeskus, ruhahahahahaaa!) vastaa tiestä myös Kanta-Hämeessä. Elinvoimakeskuksessa ei liene luetun ymmärtämisen yksikköä: 130-tien pistenopeusrajoitukset on säännönmukaisesti toteutettu ohjeen vastaisesti. Tien nopeusrajoitus palautetaan risteyksen tms. jälkeen vasta samassa kohdassa kuin vastakkaisen suunnan porrastus alkaa.
Malliesimerkki on Nurmijärvellä Ruduksen murskaamon kohdalla. Murskaamolta tulevan tien risteyksessä on 60 km/h rajoitus, joka puhtaasta kiusanteosta päättyy vasta puolisen kilometriä risteyksen jälkeen.
Aika harva vakituisesti tietä käyttävä viitsii nostaa jalkaa kaasulta ja turvallisuutta ajatellen tehty rajoitus menettää merkityksensä.
Ylemmässä kuvassa Kivistöstä 60:n ja 80:n kilpi ovat aivan turhia. Nouseva porrastus on tarpeeton.
6.6.2026
Fysiikkaa, liikeyhtälöitä
Nopeusrajoitus 30 km/h päättyy. Ei olla taajamassa, nopeusrajoitus on siis 80 km/h. Sitten alkaakin nopeusrajoitus 30 km/h.
Mitähän tuo jäisi väliä, olisiko noin 10 metriä.
Mielenkiintoista on, mikä olisi tarvittava kiihtyvyys, jolla tuolla välillä pääsisi nopeuteen 80 km/h ja hidastetuksi takaisin nopeusrajoituksen lukemiin. Nopeuteen pitää siis päästä viiden metrin matkalla.
Sovellamme liikefysiikan peruskaavoja ja päädymme kiihtyvyyteen 42,4 m/s2, eli noin 4,3 G.
Tavoite on haastava. Tekniikan maailma syyskuussa 2023 kertoi sähköautojen kiihtyyvyysmaailmanennätyksestä 2,96 G. Aivan perus-skodasta ei ollut kyse, vaan 140 kilogramman laitoksesta, jossa oli neljä moottoria, yhteisteholtaan 240 kilowattia.2.6.2026
Leppävirran strada

Toukokuun 2026 viiden päivän harjoitus Jokioisten varalaskupaikalla kakkostiellä Vorsan luoteispuolella. Valtatien liikenne ohjataan Jokioisten keskustan läpi.














































