Turusta Ouluun

Heinäkuussa tehdyn tutkimusmatkan raportti on sitten julkaistu. Matka oli kolmas osa sarjasta, jossa seurataan vanhojen pitkien valtateiden reittiä, pohjana alkuperäinen vuoden 1938 linjaus.

Tällä kerralla kohteena oli valtatie 8 Turusta Ouluun. Mutkien ja kiemuroiden koluamiseen kului neljä varsin pitkää päivää.

Toisin kuin aiemmat nelostieprojekti ja kolmostieprojekti, tämä kasitieprojekti oli vanhojen karttojen tulkinnan osalta paikoin haastavaa. Vanha tielinja on pääosin ollut nykyisen valtatien pohjana ja hyvin monessa paikassa kadonnut. Niinpä aika monen mutkan kohdalla oli vastassa pohtiminen, onko tämä vanhaa valtatietä vain jotain muuta.

Lukuun ottamatta Raahen ja Limingan väliä vanha tie ei kovin kaukana nykyisestä kulje. Mutkilla se on ollut. Kuten tekstistä käy ilmi, tienoikaisulla on Vaasan ja Oulun väli lyhentynyt peräti noin 75 kilometriä. 

Vaasan ja Porin välillä rakennettiin 1700-luvun lopulla valtiovallan komennosta uutta rantatietä kiemuraisen Ahlaisten–Merikarvian–Siipyyn reitin tilanne. Se tehtiin niin suoraksi, että siitä on kovin vähän jäänyt ylitse vuonna 2024 dokumentoitavaksi.

https://tiet.mattigronroos.fi/Kasitie2024

Ohikulkuteiden vuosikymmenet

Kun 1960-luvun lopulle tultaessa oli keskeisin maantieverkon kattavuus saatu jonkinlaiseen kuntoon sotien jälkeisten valtavien tietöiden jälkeen, rupesi syntymään painetta sujuvuuden parantamiseksi. 1970- ja 1980-lukuja voidaankin aiheellisesti kutsua ohikulkuteiden vuosikymmeniksi. Tuolloin usean kaupungin keskusta-alueet rauhoittuvat läpikulkuliikenteestä.

Ohitustie on siinä mielessä mielenkiintoinen juttu, että useimmat sellaiset haluavat, kukaan ei sitä halua takapihalleen ja sitä on helppo vastustaa maan ja taivaan väliin asettuvin argumentein.

Vanhoista lehtikirjoituksista päätellen osapuilleen jokainen ohitustie on johtanut jonkinmoiseen riitaan linjauksensa osalta. Vaikka mitä uhkakuvia on maalailtu, mutta yleensä ei taivas ole pudonnut niskaan, eivätkä heinäsirkat ole vallanneet edes kunnantaloa.

Katsellaanpa kaikkiaan kymmentä 1970-1980-lukujen tapausta. Tapaukset eivät ole missään erityisessä järjestyksessä. Kartoissa ohitustiet on piirretty karkeasti.

Salossa ehdotettiin jopa tunnelia keskusta-alueen ja Uskelan kirkon alle. Vääräleuat muistuttivat, että tunnelin pitää olla syvällä sairaalan kellareiden alapuolella. Lopulta ohitustie rakennettiin aivan taajaman reunaan ja niinhän siinä kävi, että se jäi muutamassa vuodessa kasvavan kaupunkialueen sisään. Helsingin–Turun moottoritie korvasi ohikulkutien pitkän matkan liikenteessä. Salossa on siis ohitustielle rakennettu ohitustie!

Ennen ohitustien rakentamista poliisi pysäytti Saloran tehtaiden nurkalla varttuneemman kuljettajan.

– Kuulkaapa hyvä rouva, te olette ajanut koko Salon kaupungin halki vilkku päällä.
– Aivanko totta, voi hyvänen aika sentään! En ole tiennytkään, että Salo on jo kaupunki.

Salon itä-länsisuuntaiset ohitukset, moottoritie pohjoisempana

Porissa valtatien 8 liikenne ohjattiin kaupungin länsipuolelta Kokemäenjoen suiston luotojen kautta. Myös tämä linjaus johti keskusteluihin jo siksi, että joitakin kesämökkejä lunastettiin Huvilajuopan rannalta. Myös keskustan eteläpuolella sijaitsevan Porin metsä -nimisen ulkoilualueen kohtalosta kannettiin huolta. Koko ohitustien tarvekin tavanomaiseen tapaan kyseenalaistettiin.

Joensuussa Pielisjoen sillat olivat pullonkaula ja katuverkonkin kapasiteetti rajallinen. Ohitustie linjattiin kaupungin itäpuolelta. Valmistuminen viivästyi, koska Pielisjoen ylittävä silta sortui töiden kestäessä.

Tampereen ohikulkutietä tehtiin useassa vaiheessa. 1970-luvulla rakennettiin moottoriliikennetie kaupungin eteläiseltä laidalta Lakalaivasta Pirkkalan ohitse ja Pyhäjärven ylitse Nokian lähettyville. Tie sai numeron 45, joka sittemmin muuttui numeroksi 60. Moottoriliikennetie rakennettiin myöhemmin moottoritieksi ja sitä jatkettiin länteen valtatielle 3 ja itään valtatielle 9. Länsiosan numero on nykyisin 3 ja itäosan 9.

Ensimmäinen osuus punaisella, myöhemmin rakennetut sinisellä     

Loviisassa ajettiin pitkään kohti kirkon seinää, kunnes kaupunki ohitettiin lyhyellä ohitustiellä. Tien itäinen osa on suljettu moottoritien valmistuttua.

Ohitustie punaisella, myöhemmin valmistuneet moottoritieosuudet sinisellä

Porvoossakin keskusteltiin pitkään ohitustien paikasta ja niinhän siinä kävi, että tie tehtiin sinne, minne TVH sitä alun pitäenkin oli suunnitellut. Itäpää katkesi muutamaksi vuodeksi vanhaan valtatiehen. Tienkäyttäjät nostivat metelin siitä, että itäpäässä tie päättyi silmukkaramppiin. Ramppi tehtiin, jotta T-risteyksessä moottoriliikennetieltä tuleva liikenne ei joudu kääntymään vasemmalle.

Kouvolassa tehtiin lehtikirjoituksia, joiden mukaan on hävytöntä, että metsää jää tien alle, ja erityisen hävytöntä, että tiellä voi ajaa nopeasti.

Lahti oli pitkään melko toivoton ruuhkapaikka. Ohitustie rakennettiin useassa vaiheessa ottaen huomioon tulevan moottoritien suunnitellut linjaukset. Siksi ensimmäisessä versiossa oli oudon oloisia mutkia, jotka myöhemmin tulivat olemaan liittymien osia.

Kajaanissakin käytiin kaksikymmenvuotista sisällissotaa korkeimman hallinto-oikeuden avustuksella. Jossain vaiheessa oli jo "varma päätös" viitostien vetämisestä keskustaan, mutta radanvierustaa seuraamaan tie loppujen lopuksi rakennettiin.

Sokerit pohjalla. Mäntsälän jokaviikkoiset ruuhkat olivat sen verran legendaariset, että niiden perusteella vieläkin soitetaan laulu- ja soitinyhtye Kake Singersin kappaletta "Mäntsälä mielessäin". Erillinen ohitustie jäi kohtalaisen lyhytaikaiseksi ilmiöksi: 1980-luvun lopulla valmistui Järvenpään–Mäntsälän moottoriliikennetie, jonka jatkeeksi ohikulkutie liitettiin.

Paljon saatiin aikaiseksi, mutta paljon jäi vielä työlistalle. Esimerkiksi Heinolan, Imatran, Jyväskylän, Iisalmen ja Seinäjoen pullonkaulat avattiin myöhemmin.

Ruotsin ja Venäjän rajalla

Ruotsin suurvalta-asema kuivui kokoon vuonna 1721, kun se suuren Pohjan sodan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa menetti Venäjälle pohjoisen Baltian, Inkerinmaan ja Suomen kaakkoisosan. Ruotsi yritti hattujen sodassa vuosina 1741–1743 revanssia, mutta se päättyi mahalaskuun ja suurempiin aluemenetyksiin. Rajanveto ei ollut kovin älykkäästi tehty: Raja mutkitteli niin, että Puumalansalmi oli Ruotsin ja Savonlinnan salmet Venäjän. Kumpikaan ei siten kyennyt hyödyntämään Saimaan väylästöä, koska se katkesi rajaan useita kertoja. 

Tätä tilannetta kesti vuosina 1743–1809. Venäläiset yrittivät ratkaista Lappeenrannan linnoituksen ja Olavinlinnan välisen liikenteen rakentamalla omalle puolelleen kannasten läpi neljä kanavaa. Nämä Suvorovin kanaviksi kutsutut olivat lähinnä veneille mitoitettuja.

Raja kulki Sulkavan Vekaransalmessa, jossa Saimaan väylä kulkee. 

Vekaransalmi

Sulkavan ja Imatran välisellä maantiellä, nykyisellä seututiellä 438 oli vielä 1960-luvun puoleen väliin saakka kaksi lossiyhteyttä. Vekaransalmen lisäksi oli lossi Pajasalmessa Säviönsaaren luoteispäässä, kun Vekaransalmen lossi oli kaakkoispäässä. Vekaransalmeen oli saatu moottorilossi vuonna 1936. Pajasalmeen syntyi puolikilometrinen pengertie ja ajan tavan mukaisesti minimalistinen silta, kahdeksan metriä, mutta Vekaransalmen kautta kulkee Saimaan syväväylä, jota ei pengertiellä katkaistakaan. Silloilla pitää olla alikulkukorkeutta 24,5 metriä.

Kiinteä yhteys valmistui vasta vuonna 2019, kun Vekaransalmen silta valmistui. Se on hieman eri kaliiperia kuin Pajasalmen kahdeksanmetrinen: Pituutta on 639 metriä ja alikulkukorkeutta vaaditut 24,5 metriä.

Pitkä on

Sillalle ei sovi pysäköidä, mutta pohjoispäässä on pieni pysäköintialue siltabongareille

Silta on kaarella


Alikulkukorkeus on asianmukainen

Sillalle noustaessa ei toista päätä näe


Vanha lossirantaan päättyvä tie

Kameroille kenkää

Vejdirektorat, Tanskan tiehallinto on päättänyt luopua 170 kiinalaisesta Hikvision-merkkisestä liikennevalvontakamerasta. Tanskanmaalla on ruvettu pelkäämään, että kameroissa on takaportteja, joiden kautta lähtee Kiinaan asioita, joita ei soisi sinne lähetettävän.

Muun muassa Yhdysvallat kielsi kamerat vuonna 2021 ja moni muu maa on seurannut esimerkkiä. Yhdysvaltalaisissa valtion virastoissa kuitenkin kuuleman mukaan on tuhansia kiinalaisia valvontakameroita.

Vallitsevassa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä ei ratkaisu ole mitenkään yllätyksellinen. Sen sijaan tanskalaista päätöksentekoa asiassa on ihmetelty. Kamerat nimittäin hankittiin loppuvuodesta 2022. Hankintasopimuksen hintalappu oli viisi miljoonaa Tanskan kruunua, noin 670 000 euroa. 

Tiehallintoa oli vuonna 2022 usea taho varoittanut hankinnasta, mutta varoitukset olivat kaikuneet kuuroille korville. Olisikin hauska tietää, mitä tiehallinnon neukkarissa on puhuttu, kun mieli on nyt noin muuttunut.

Taitaapa käydä niin, että investoinnin takaisinmaksuaika jäi vajaaksi. 

Löllöä, paljon

Runsas viikko sitten myrsky iski Itävallan Alpeille Vorarlbergin alueelle. Myrskyn mukanaan tuomat rankkasateet aiheutti suuren maanvyöryn, joka iski ennen kaikkea St. Anton am Arlbergin hiihtokeskuskaupunkiin. Ainelliset vahingot ovat suuria, mutta henkilövahinkoja ei ole raportoitu.

Vorarlberg

Tiestölle tilanne aiheutti pulmia. Alue oli useita päiviä eristettynä muusta Itävallan tieverkosta. Vyöryt katkaisivat Innsbruckin suuntaan vievän B197-tien. Epäonneksi Arlbergin tunnelitie S16 on suljettuna remontin takia. Remontti on sellaisessa vaiheessa, että tunneleita ei voitu avata.

Armeija tuli avuksi ja paikkoja on saatu tehokkaasti siivotuksi. B167 saatiin avatuksi yksikaistaisena 23.8. Penkereen uudelleen rakentamiseen menee aikansa.

Bussi pikku pinteessä

Maamassoja riittää

B197 kaventuneena

Kumisaappaat on parempi vaihtoehto kuin sipsuttelukengät

Autonraatoa siivotaan joesta. Pientä laittoa tiedossa.

Myös naapurilaaksossa tapahtui. Silvettan tie katkesi jo aiemmin kesällä maamassoihin. Nyt uusi vyöry sai kiinni siivoustöissä olleet kaivinkoneet.

Silvrettan tiellä

Tahtoo päästä Viikkiin!

Helsinki, tuo maailman toimivin kaupunki, Itämeren tytär, Pohjolan valkea kaupunki. Sä loputtomien sekopäisten työmaiden näyttely.

Ajetaanpa Itäväylää kohti koillista. Tarkoitus olisi kääntyä Viikintien liittymästä (jossa on vasemmalle haarautuva ramppi) Viikin suuntaan ja taas kohti uusia seikkailuja.

On hienoa, että tällainen hieman poikkeuksellinen liittymä on hyvin merkitty ennakolta, jotta osataan valita ajolinjat ajoissa.

On hyvä, että puolen kilometrin päässä on toinen ennakkoviitta.

Tien molemmin puolin on vaatimaton tekstillinen kilpi, jossa lukee "Silta suljettu". Mitähän siltaa mahdetaan tarkoittaa? Seudulla on tusinoittain siltoja.

No niin, kohta haaraudutaan, erkanemiskaista alkaa.

No mutta hyvänen aika, ramppi onkin tukittu. Kyse varmaankin oli siis tästä ramppisillasta.

Siis aikuisen oikeasti.

Helsingin kaupunki tilaa sillankorjausurakan paimiolaiselta firmalta, jolla ei näy olevan vähäistäkään kykyä hoitaa tietyön opastusta kunnolla. Yhtä ainutta ennakkomerkkiä tietyöstä eikä rampin sulkemisesta ei ole, ellei nyt lasketa mukaan sitä koomista Silta suljettu -kylttiä. Viitotus ohjaa suljetulle rampille vielä muutaman kymmenen metrin päässä ennen sulkua. 

Työmaa alkoi jo keväällä 2023. Reitti oli välillä avoinna, mutta nyt taas suljettuna lopputöiden takia. Mitään kiertotieviitoitusta ei ole. Maailman toimivimman kaupungin verkkosivuilla on kiertotien kartta työmaasta, jonka piti valmistus lokakuussa 2023. Kiertotielle haaraudutaan ennen tätä sulkupistettä, mutta mitään vihjettä sellaisesta seikasta ei tienkäyttäjälle anneta. Päätiellä on 80 km/h rajoitus ja sinne laitetaan pikku yllätyksiä. 

Yksiajorataisen moottoritien eritasoliittymän numero

Kolmostiellä Hämeenlinnassa, kantatien 57 liittymässä, on bongattavissa mielenkiintoinen liikennemerkki: Yksiajorataisen tien eritasoliittymä.

Kolmostie toki tuolla kohdalla on kaksiajoratainen.

Merkin voitaisiin ajatella olevan kuluneen tai vahingon. Tarkoituksella se siinä kuitenkin näyttää olevan. Samanlainen merkki nimittäin on vastassa myös etelän suuntaan ajettaessa. Ja on ollut siinä ainakin 15 vuotta; Googlen kamera-autojen ensimmäiset kuvat paikalta ovat vuodelta 2009.

Viereiset liittymät on merkitty asianmukaisesti.

Myös liittymän 26 suunnistustaulu on kunnollinen.

Jäljelle jää vain pari kysymystä: Miksi mokoma merkki on tullut käyttöön ja miksi kukaan ei katso tarpeelliseksi korjata tilannetta.

Eritasoliittymän merkki oli jonkinlaisessa epämääräisen statuksen testikäytössä parikymmentä vuotta. Merkillä oli liikenne- ja viestintäministeriön poikkeuslupa 827/70/2.5.2001. Ensimmäinen numerointi tehtiin vuonna 2001, mutta missään vaiheessa merkki ei uinut tieliikenneasetukseen; liikennemerkkipiirustuksiin kylläkin.

Vanha merkki oli joskus hieman hupaisan näköinen, koska sallittuja kokoja oli vain yksi: moottoriteiden suunnistustaulun tekstikoon mukainen. Iisalmen ohitustien merkki osoittaa pientä epäsuhtaa muiden viittojen kanssa.

Vuonna 2020 voimaan tulleessa tieliikennelaissa merkki on virallistettu numerolla F34. Nytkin ohjeet ovat hieman pintapuoliset, mutta yksiajorataisen tien merkki on piirustuksissa variattina F34_3. Merkki on erilainen kuin tieliikenneasetukseen perustuvissa piirustuksissa.

F34_3

Ei mahdu eikä surise

1980-ja 1990-lukujen vaihteessa rakennettiin Keski-Suomessa Päijänne-Keitele-kanavaa. Sen rahoitus tapahtui Suomen ja Neuvostoliiton bilateraalikaupan tasapainottamiseksi. Selkosuomella ilmaisten venäläiset lyhensivät velkaansa rakentamalla kanavan ja joukon siltoja sen ylitse.

Yksi silloista oli Pörrinsalmen silta kantatiellä 69. Vanha luonnonuoman ylittävä silta oli kapea, matala ja lyhyt. Venäläiset rakensivat paikalle 120 metriä pitkän langerpalkkisillan, joka ulkomuodoltaan muistuttaa entistä mutta on isompi. Silta valmistui vuonna 1993.

Nyt tämä silta on tullut 30 vuoden ikäisenä peruskorjausikään. Ilmeisesti neuvostoliittolainen teräs, jossa on kymmenen prosenttia mikrofoneja ei ole selvinnyt suomalaisesta ilmastosta. Paikallinen ELY-keskus on vuonna 2022 tehnyt sillalle peruskorjaussuunnitelman, jonka hintalappu päätyy peräti 4,3 miljoonaan euroon. Koko Keski-Suomen ELYn vuotuinen sillankorjausbudjetti on 3,5 miljoonaa. Pientä säätämistä on siis tiedossa.

Korjausta edistänee muutaman päivän takainen vahinko. Sillan liikuntasaumalaite hajosi ja siitä nousi tien pinnan yläpuolelle kivan näköinen terästanko, joka vaurioitti yli ajaneen raskaan ajoneuvon. Taitaa päästä tapaus vakuutusyhtiön merkillisten tapausten kansioon.

Sillan toinen kaista on suljettuna ja ELY-keskus on luvannut ryhtyä toimenpiteisiin pikaisesti, mitä tarkoittaneekin. Liikennemäärät ovat kohdassa maltilliset, keskivuorokausiliikenne on vajaat 2500 ajoneuvoa. Valtavia ruuhkia ei liene odotettavissa.

Tason 84 sillat

Kokemäenjoen vesistön Längelmäveden ja Hauhon reitit haarautuvat Valkeakoskella kohta sen jälkeen, kun Valkeakosken kanavassa on vesistön pinta noussut tasolle 84 metriä merenpinnan yläpuolelle. Reitit pysyvät tasolla 84 metriä aina Längelmäen Länkipohjaan ja Hauhon Vihavuoteen saakka. Tätä allasta sanotaan myös Suur-Längelmävedeksi ja jos se katsottaisiin yhdeksi järveksi, se olisi Suomen yhdeksänneksi suurin.

Suur-Längelmävesi

Reitti on pitkä: Vesitse matkaa Länkipohjasta Vihavuoteen on runsaat 120 kilometriä. Vesistö halkoo kohtalaisen tiuhaan asuttuja seutuja ja monia maanteitä. Siksi on hieman yllättävää, että pääväylän ylittää ainoastaan kymmenen siltapaikkaa.

Pelisalmea lukuun ottamatta siltapaikat ovat hyvin vanhoja. Niissä on ollut historian saatossa useita siltoja, joita on aika ajoin uusittu. Nykyiset sillat ovat lähes poikkeuksetta teräsbetonisia 1960- ja 1970-luvun palkkisiltoja ja vanhat sillat ovat pääosin kadonneet.

Katsellaanpa siltoja. Lähdetään Hauholta ja edetään Valkeakosken kautta kohti koillista.

Hauholla Ison-Roineen ja Pyhäjärven yhdistää lyhyt Lehdesmäen joki. Lehdesmäessä oli ennen puinen silta.

Lehdesmäen silta 1918

Uusi silta valmistui vuonna 1969 lähelle Pyhäjärven rantaa joen itäiseen päähän. Vanha silta olisi haluttu säästää, mutta Hauhon kunta kieltäytyi ylläpitämästä sitä uuden valmistuttua. 

Silta on Hauhon ja Luopioisten välisellä reitillä, tiellä 3223. Vuoden 1969 silta tuli 2020-luvulle tultaessa purkukuntoon, mutta koska kiertotie olisi ollut pitkä, siltaa päätettiin tekohengittää jännittämällä se uudelleen. Teillä ja Turuilla kertoo asiasta artikkelissa Jännitystä peliin.

Valtatie 12 ylittää vesistön ensimmäisen kerran Hauhon Vitsiälän Vuolteen kohdalla. Kyseessä on vanha uittoreitti, jonka yli kulki vielä sata vuotta sitten pienehkö puusilta.

Vitsiälän Vuolteen puusilta

Aivan 1930-luvun lopulla puusillan eteläpuolelle tehtiin komea kaarisilta.

Vitsiälän Vuolteen kaarisilta

Tämä betonisilta kesti monet melskeet ja jopa valtatien kokonaan uusitun version. Mutta sekin tuli vanhaksi ja korvattiin 2010-luvulla tusinasillalla. Tästä episodista kertoi Teillä ja Turuilla artikkelissa Kaunottaren lähtö vuonna 2016.

Alvettulan vanha silta Hämeenlinnan ja Hauhon välisellä maantiellä on vuodelta 1916. Se on ikuistettu erinäiseenkin postikorttiin. Sillan suojelusta on useaan otteeseen väännetty kättä ja Väyläviraston edeltäjien kahvihuoneissa lienee pihisty kiukusta, kun milloin ministeri, milloin Museovirasto ja milloin ELY-keskus on kävellyt ylitse ja päättänyt suojelusta. Silta on tällä hetkellä huonokuntoinen: suojelu kiinnostaa mutta siitä maksaminen ei. Vanhasta sillasta tarkemmin artikkelissa Alvettulan vanha silta 100 vuotta. Uusi silta on 1970-luvulta ja se on kertaalleen peruskorjattu.

Alvettulan uusi ja vanha silta

Kolmostie kulki 1960-luvulle asti Hämeenlinnasta Tampereelle Pälkäneen ja Kangasalan kautta. Seudun todella hieno nähtävyys Kyllönjoki ylitettiin Pälkäneen Kyllössä. Puinen tukiansassilta on edelleenkin jäljellä. Kolmostien uuden linjauksen jälkeen Hämeenlinnan–Pälkäneen tie rakennettiin kokonaan uudelleen valtatietasoiseksi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Tietä varten tehtiin uusi Kyllönjoen silta noin 400 metrin päähän alavirtaan.

Kantatien 57 silta etualalla ilta-auringossa. Vanha silta taempana.

Kyllönjoen vanha silta. Ensimmäinen versio on vuodelta 1890. Se paloi vuonna 1917 ja rakennettiin saman tien uudelleen. Uuden vien valmistuttua vuonna 1967 vanha silta peruskorjattiin vanhan mallin mukaiseksi.

Pälkäneen Harhalassa Mallasveden ja Pinteleen välisen Harhalansalmen sillan uusinta tuli ajankohtaiseksi, kun nykyinen seututie 307 Valkeakoskelta Pälkäneelle rakennettiin. Uusi silta valmistui 1968 ja vanha purettiin hajottamalla se veteen.

Harhalan vanha silta. Uusi rakenteilla.

Uusi silta avattu ja vanha romutettu

Hauhon reitistä haarautuu reitti Kostianvirtaa Pälkänevedelle. Kostianvirta on tullut tunnetuksi sekä Längelmäveden laskujokena vuosina 1604–1830 että Suuren Pohjan Sodan ratkaisutaistelusta vuonna 1713. Kostianvirran yli kulki ennen matala puusilta, mutta se korvattiin vuonna 1915 rakennetulla betonikaarisillalla. Silta on edelleen paikallisen liikenteen käytössä. Valtatien 12 uudelleenrakentamisen yhteydessä rakennettiin 1970-luvun alussa uusi silta taajaman laidoille runsaat 600 metriä ylävirtaan.

Kostianvirran vanha silta

Valkeakoskella vanha kaksikammioinen ja mutkikas vanha kanava uusittiin 1950-luvulla silloisen ajattelun mukaiseksi suureksi uittosuluksi. Kosken ja kanavan ylitse kulkivat Isosilta ja Pikkusilta. Sillat korvattiin 1930-luvun lopulla uudella Isosillalla. Tämän sillan pilareille rakennettiin nykyinen Isosilta vuonna 1976. Se on ainoa katusilta, joka kaupungin keskustassa ylittää vesistön. 

Isosiltaa tunnetumpia ovat kevyen liikenteen käyttöön rakennetut riippusillat.

Valkeakosken Putaansilta

Toisen kerran vesistön ylittää valtatie 12 Kangasalan Kaivannossa, Vehoniemenharjun pohjoispäässä. Paikalla oli aiemmin teräsristikkosilta. Sen mataluuden takia isommat alukset eivät päässeet Roineelta Längelmävedelle. Silta uusittiin vuonna 1963. Vanhan viereen rakennettiin tilapäinen pioneerisilta ja tilanne tehtiin aivan sievä betonisilta.


Kaivannon vanha silta

Kaivannon nykyinen silta.

Kaivannon jälkeen Längelmäveden pääväylän ylitse on vain kaksi siltaa ennen yli 50 kilometrin päässä sijaitsevaa Länkipohjaa.

Pelisalmi on hyvin rikkonainen ja kivikkoinen alue runsaat kuusi kilometriä Kaivannosta koilliseen. Sen ylitse valmistui vuonna 1957 ensimmäinen vaihe Kangasalan ja Kuhmoisten välisestä maantiestä, nykyisestä seututiestä 325. Salmi ylitetään lähes kaksi kilometriä pitkää saarelta toiselle hyppivää pengertietä, jossa pääväylän kohdalla on silta.

Pelisalmi

Eräjärven entisestä pitäjästä olivat tieyhteydet ennen kaikkea pohjoiseen Oriveden suuntaan. Längelmävesi ylitettiin kapeassa Rönninsalmessa. Salmessa ollut lossi korvattiin vuonna 1927 ristikkosillalla, jonka ulottumat ja kantavuus vuosikymmenten kuluessa jäivät jälkeen tarpeesta. Kuten artikkeli Sillan uusi elämä meitä valistaa, silta myytiin vuonna 1981 yksityistien sillaksi Kurikkaan ja paikalle rakennettiin uusi palkkisilta.

Rönnin vanha silta

Pääväylän kymmenen siltapaikan rinnalle on aiheellista nostaa yhdestoista. 

Oriveden-Rönnin-Eräjärven tietä, nykyistä yhdystietä 3260, jatkettiin 1960 luvulla siten, että tie oikaistiin Längelmäveden Enonselän ylitse Maljastensalmessa. Sinne valmistui näyttävä kaarisilta vuonna 1964. Uusi tie lyhensi matkaa Eräjärveltä Sahalahden ja Tampereen suuntaan lähes 15 kilometriä.

Maljastensalmen silta