Teillä ja turuilla
3.2.2026
Uutta eritasoliittymää pukkaa
30.1.2026
Liikennemerkki vai nettisivu?
Raideliikennettä rakentavilla näyttäsi olevan vaikeuksia ymmärtää työnsä aiheuttamien poikkeusjärjestelyjen edellyttävän järjellistä kumipyöräliikenteen ohjaamista. Ajattelutapa tuntuu välillä olevan, että kun asiasta on kerrottu nettisivulla, homma on massiivisessa kondiksessa.
Tottahan toki ratin takana koko ajan selaillaan, josko jostain päin nettiä kerrottaisiin, että edessä on jotain huomionarvoista. Sillä tavoin asiat tietenkin ovat menneet eteenpäin, että perinteiseen virkamiesajatteluun on aiemmin kuulunut, että kun asia on kuukauden verran ollut esillä kunnanviraston ilmoitustaululla, se on mennyt kaikkien kaaliin.
Aloitetaan Espoosta, jossa tehdään ns. kaupunkirataa. Järjestelyt ovat aika ajoin olleet villejä ja yhden pääkadun sillan sulku on pikkuisen venähtänyt viidestä kuukaudesta näillä näkymin 11:een. Marraskuun alussa rakentajaorganisaatio Facebook-sivuillaan kertoi, että Kamreerintie on palautettu entiselleen ja poikkeusjärjestelyt ovat päättyneet.
Mutta mitä näemme tammikuun lopulla 2026. Poikkeusjärjestelyä koskeva opaste on edelleen paikallaan. Kukaan ei ole jaksanut käydä ottamassa sitä pois, asiahan on Facebookissa kerrottu, hyvänen aika!
Menemme Vantaalle, jossa rakennetaan patikkaratikkaa. Sillä, jonka piti tuoda lentokentälle kulkevana maannaa ja vaurautta kaupunkiin, ja joka ei kulje lentokentälle.
Vanha Porvoontie on varsin suosittu ja vilkas kokoojakatu. Se on noin kolmeksi viikoksi katkaistu. Ratikkaa rakentava organisaatio Facebook-sivuillaan valittaa, että huolimatta liikennemerkeistä hämmentynyttä porukkaa ajautuu asuntokaduille. Kommenteissa perinteiseen tyyliin annetaan sokeille idiooteille huutia ja vaaditaan ajokortteja pois.
Katsotaanpa. Sellainen hyvä lähtökohta, että tällaisen sekoilun perussyy on lähes aina liikenteen ohjauksessa.
Hieman ennen kriittistä risteystä pohjoisesta tultaessa avautuu seuraavanlainen näkymä. Kaikki merkit muutaman kymmenen metrin matkalla luettaviksi ja omaksuttaviksi:
Tietyö-kilven teksti "Läpiajo suljettu Vanha Porvoontieltä Kyytitielle" sen lisäksi, että se on sekä käsittämätön että kielenhuollon ohjeiden vastainen, sen on suorastaan virheellinen. Siitä saa käsityksen, että Vanhalta Porvoontieltä ei pääsisi ajamaan Kyytitielle. Todellisuus kuitenkin on, että Vanha Porvoontie on poikki ennen Kyytitietä.

Paikkaseutu. Kiertotie Kanervantien kautta. Kuvan liikennemerkit ympyröillä kohdalla.
Taempana olevat Kehä III:lle ohjaavat kilvet auttavat, mutta niissä yksi vika: Ne eivät osoita sinne, minne tie on menossa. Vanha Porvoontie jatkuu Heikinlaaksoon Helsinkiin, mikä käy ilmi tien vakituisista viitoista Kyytitien risteyksessä.
Vantaan Ratikka on luvannut lisätä verkkosivustolleen lisäohjeita. Se tullee halvemmaksi kuin liikennemerkkien korjaaminen tolkullisiksi. On tainnut jäädä komiteaan, kun ainakin vielä sivusto näyttää olevan NATO-moodin jäljiltä: No Action, Talk Only.
Tolkullinen viitoitus olisi myös edellyttänyt tilanteesta kertovia opasteita tien pohjoispäähän, jotta siihen olisi voinut varautua esimerkiksi valitsemalla Lahdentien, ja siten välttyä epämääräiseltä kiertotieltä.
Tähän upeaan kokonaisuuteen liittyvät vielä tienristeyksen jälkeen laitetut ajoneuvolla ajo kielletty ‑merkit tarvittavin lisäkilvin, ja ne niiden perään päättyvän tien merkki, jonka mukaan pyörätie kyllä jatkuu.
Laitetaan nyt tohon tollanenkin merkki, kun ei vähään aikaan ole laitettukaan.
Jostain merkillisestä syystä maahan on levinnyt ihmeellinen fetissi tehdä kiertotieopasteet tekstikilviksi, jossa tykitetään paikallisia kadun nimiä. Kun sellainen tulee eteen, tilanne yleensä on sellainen, että kadunnimikarttaa ei pysty kaivamaan esille. Miksi ihmeessä kiertotieopastus-merkki ei kelpaa: Ei tarvita sanan sanaa, syy kiertotiehen käy helposti ilmi ja merkki on selkeä kuin mikä? Ehkä juuri siksi.
25.1.2026
Konhonvuolle


21.1.2026
Pitkiä metrejä
Seututiellä 170 Sipoon ja Porvoon rajamailla tulee vastaan liikennemerkki, jossa ilmoitetaan korkeusrajoitukseksi 4,4 ja matkaa kyseiseen kohtaan on 200 metriä.
Ratin takana voi tulla kevyenä yllätyksenä se, että 200 metrin päässä ei ole minkäänlaista estettä korkeussuunnassa. Kun aikansa on ajeltu, tulee vastaan Keravalta Kilpilahden jalostamolle vievän radan silta. Matkaa liikennemerkistä siltaan kartan mukaan on 600 metriä. Paikallisen elinvoimakeskuksen metri on siis kolme metriä luonnossa. Päteeköhän sama logiikka nopeusrajoituksiin ja kummin päin?
Googlen kuvamateriaalin mukaan vuonna 2022 on lisäkilvestä puuttunut puolikas. Onkohan tikka katkaissut sen, vain mitä on tapahtunut, mene ja tiedä.
Saman lähteen mukaan vuonna 2021 paikalla on ollut lisäkilpi, jossa etäisyys on ollut oikein! Se on siis korvattu kilvellä, jossa lukema on aivan jotain muuta kuin todellisuudessa on.
Kuvamateriaali toiseen suuntaan paljastaa mahdollisen logiikan. Helsingin suuntaan ajettaessa viimeinen risteys ennen siltaa on lähempänä, noin 200 metrin päässä.
On siis oltu fiksuja ja tilattu samanlainen lisäkilpi kuin toiseen suuntaan ajettaessa, koska kysehän on samasta sillasta.
16.1.2026
Joulukuusia
Vuonna 1927 samassa yhteydessä kun päätettiin valtion maanteiden pituuksien mittaamisesta, julkaistiin myös tienviittojen valtakunnalliset tyyppipiirustukset. Tällä haluttiin selkeyttää siihenastista melko sekavaa tilannetta. Tällöin syntyneet kansan keskuudessa joulukuusiksi nimetyt viitat olivat käytössä vajaat 40 vuotta 1960-luvulle.
Tuossa yhteydessä kullekin valtion maantien (sellaiselle joka merkittiin tiekarttaan punaisella) risteykselle annettiin nimi. Viitoitus kulki risteyksestä toiseen ja joskus tiellä kulkija oli vähän ihmeissään, kun yhtään tunnettua nimeä ei löydy.
Vuonna 1938 ensimmäisen tienumeroinnin yhteydessä järjestelmää muokattiin. Tekstityyppi vaihtui suuraakkosista modernimmaksi pienaakkosiksi ja etäisyydetkin esitettiin 100 metrin tarkkuudella 10 metrin sijaan. Oleellista oli, että nyt luotiin 28 ensimmäisen luokan liikennepistettä. Jos tie vei sellaiseen, se näkyi myös viitoituksessa.
Nämä 28 pistettä olivat Helsinki, Turku, Hämeenlinna, Kouvola, Lahti, Lappeenranta, Viipuri, Sortavala, Savonlinna, Mikkeli, Tampere, Pori, Jyväskylä, Joensuu, Kuopio, Vaasa, Kokkola, Iisalmi, Nurmes, Kajaani, Oulu, Kemi, Tornio, Kuusamo, Rovaniemi, Kemijärvi, Muonio ja Petsamo.
Lisäksi viittoihin tulivat mukaan teiden numerot.
Viitoituksen säätely oli varsin vahvaa ja Sääntö oli tärkeämpi kuin tienkäyttäjän etu. Viittoihin laitettiin numerot vain, jos viitta oli täsmälleen kyseisen tien varrella, jos silloinkaan. Otetaanpa käsittelyyn muutama esimerkki.

Aloitetaan Kangasalta Huutijärven risteyksestä, josta haarautuivat tiet 3 ja 9 ja myöhemmin 1950-luvulla aloitettu tie Kuhmoisiin. Risteyksen kautta kulku myös Tampereen ja Lahden välinen päätie. Mutta Lahtea ei mainita, miksi?


Seuraava esimerkkimme on Lammin kirkonkylältä siltä ajalta, kun nelostie oli reitillä Helsinki-Hyvinkää-Lammi-Padasjoki-Jämsä-Jyväskylä. Tässä viitassa näkyvät Tampere, Hämeenlinnan ja Lahti, mutta ilman numeroa.

Lammin kaltainen tilanne on Mikkelissä. Savonlinnan viitta on ilman numeroa, koska tie 14 alkaa virallisesti vasta Juvalla.
10.1.2026
Düsseldorfin vinoköysisillat
Nordrhein-Westfalenin osavaltion pääkaupunki Düsseldorf on myös vinoköysisiltojen kruunaamaton kuningas. Kaupunki sijaitsee mutkittelevan Reinin rannalla. Joen ylitse kaupungin kohdalla kulkee viisi näyttävää vinoköysisiltaa.
Saksan ensimmäiseksi vinoköysisillaksi mainitaan vuosina 1954–1957 rakennettu Nordbrücke. Nykyisen nimensä Theodor-Heuss-Brücke se sai vuonna 1964. Theodor Heuss (1884–1963) oli Länsi-Saksan ensimmäinen liittopresidentti. Hänen mukaansa on nimetty useita saksalaisia siltoja.
Sillan pyloni- ja vinoköysirakenne on varsin siro. Düsseldorfilaiset kaiketi tykästyivät sillan rakenteeseen ja sittemmin on rakennettu neljä ideaa mukailevaa siltaa.
Toinen "Düsseldorfin siltaperheen" silta on vuonna 1969 valmistunut Rheinkniebrücke. Sillalla on pituutta 1,5 km ja sen suurin jänneväli on 319 metriä. Tämä silta esiintyy usein kaupunkia kuvaavissa valokuvissa Rheinturm taustallaan. Rheinturm on paikallinen Näsinneula, korkeampi vain: 240 metriä.
Oberkasselin silta avattiin vuonna 1976. Sen rakentaminen oli huima näytös. Silta rakennettiin vanhan sillan viereen, koska sen liikennettä ei haluttu häiritä. Huhtikuussa 1976 silta tunkattiin vajaan 50 metrin matka paikoilleen pyloneineen päivineen. Sillassa on vain yksi pyloni, mutta siitä huolimatta se luetaan kolmanneksi perheenjäseneksi.
Fleher Brücke yläjuoksulla valmistui vuonna 1979. Sitä pitkin kulkee moottoritie A46. Pyloni on näyttävä: liikenne kulkee se läpi ja vinoköydet kannattelevat siltaa keskeltä.
Vuonna 2002 valmistui moottoritien A44 silta, joka sai nimekseen Flughafenbrücke lähettyvillä sijaitsevan Düsseldorfin lentokentän mukaan. Sen pylonien konstruktio on enemmän futuristinen kuin perinteinen.
Teillä ja Turuilla on aiemminkin raportoinut saksalaisten siltaongelmista. Sodanjälkeisin normein rakennetut sillat rupeavat olemaan käyttöikänsä päässä liikenteen moninkertaistuttua ja raskaan liikenteen massojen noustua.
Theodor-Heuss-Brücken painorajoitus on jo vuosia ollut 30 tonnia ja helmikuun alusta sillalle sallitaan vain enintään 3,5 tonnin ajoneuvot. Silta on suojelukohde. Uutta siltaa suunnitellaan, mutta saksalaiseen tapaan päätöksentekoon ja rakentamiseen kuluu erinäinen vuosi.
Fleher Brücken kohtalo tulee olemaan kehnompi. Vuonna 2003 havaittiin korroosiota vinoköysissä ja osa niistä vaihdettiin vuosina 2006–2010. Pyloniremontti alkoi vuonna 2016. Isoista korjauksista huolimatta siltaa ei saada järjellisin kustannuksin kuntoon, vaan se tullaan korvaamaan uudella joskus 2030-luvulla.
6.1.2026
Kallista saneerausta

22.12.2025
Suora, suora, suora
18.12.2025
Läntisen Uudenmaan autometsät
Siuntion ja Inkoon seuduilla lienee paljon aktiivisia autoharrastajia. Seudulla kun on parikin autometsää, oikein virallisin tienviitoin varustettuina.
Karskog sijaitsee Siuntiossa, Billskog Inkoossa. Billskogin teollisuusalue kuitenkin on Siuntiossa.
Kunta- ja kielirajallakin autometsiä mainostetaan. Kunnat eivät näy päässeen yksimielisyyteen tien ruotsinkielisestä kirjoitusasusta.

14.12.2025
Puusiltakilpailu
Viitostien linjaus Heinolasta Mikkelin kautta Juvalle seuraa karkeasti muinaisen Suuren Savontien reittiä. Seutu on vesistöjen rikkomaa ja maastokin on paikoin haastavaa. Siksi vanha linjaus on aikanaan kierrellyt jotakuinkin reippaasti etsien paikan, josta veden ylitys on ollut helpoin. 1840-luvulla vakiintui reitti Pertunmaan kautta ja siitä tuli vuonna 1938 valtatie 5. Mutkainen ja mäkinen soraränni ei kuitenkaan vastannut uuden maailman tarpeita ja sotien jälkeen uuden viitostien rakentaminen oli prioriteeteissä varsin korkealla.

Yleiskartta 1958. Viitostie reitillä Pertunmaa–Toivola–Tiilikkala. Uusi tie rakenteilla,
Hankala paikka uudella tiellä oli Mäntyharjun seutu, jonka järvet ovat suurelta osin poikittain tielinjaan nähden. Uusi viitostie linjattiin Lahnaveden ylitse Vihantasalmelle.
Merkittävä tienoikaisu avattiin syksyllä 1959, jolloin otettiin käyttöön myös Vihantasalmen kaarisilta.
Aika kului, liikenteen määrä kasvoi moninkertaiseksi ja raskaan liikenteen massat kävivät aina vain suuremmiksi. Professori Ossian Hanneliuksen suunnitteleman sillan kunto rupesi 1990-luvulla käymään huolen aiheeksi. Hannelius oli Teknillisen korkeakoulun sillanrakennuksen ja rakennusstatiikan professorina yli 30 vuotta vuosina 1924–1956 ja hänen kädenjälkiään ovat useat näyttävät sillat.
1990-luvulla puhuttiin paljon puurakenteista, mutta tekoja oli vähemmän. Tielaitos yhdessä Kaakkois-Suomen tiepiirin EU:n, TEKESin ja Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa järjestivät kutsukilpailun puurakenteisen sillan suunnittelemiseksi Vihantasalmeen. Kilpaan ilmoittautui 31 tahoa, joista jatkoon valittiin viisi. Kunkin kilpailijan tuli lähettää vähintään kaksi ehdotusta.
Ehdotuksia saapui kaikkiaan 11 kappaletta. Kaikki ne olivat palkintolautakunnan mielestä asianmukaisia ja hyväksyttäviä. Kilpailussa edellytettiin, että puurakenteita on käytettävä pääkannattimien oleellisena osana. Suunnittelulähtökohtana oli myös muun muassa sadan vuoden käyttöikä. Vain yhdessä nämä olivat siltakannen alapuolella. Muut ehdotukset olivat muunnelmia kaarisilloista tai ristikkosilloista ja olipa mukana yksi riippusiltakin.
Kilpailun voitti Insinööritoimisto Rantakokko & Co Oy:n laatima ehdotus Honkahimmeli, joka perusratkaisultaan on riippuansassilta.
Riippuansassilta on hyvin perinteinen siltatyyppi, mutta ei Vihantasalmen mitoissa. Ratkaisun eduiksi mainittiin muun muassa se, että suorien liimapalkkien valmistus on oleellisesti edullisempaa kuin kaarien. Siltakansi on terästangoilla jäykistetty betonilaatan ja liimapuupalkkien liittorakenne.
Silta rakennettiin voittaneen ehdotuksen pohjalta ja se avattiin syksyllä 1999, melko tarkasti 40 vuotta vanhan sillan valmistumisen jälkeen. Vanha silta oli se verran huonossa kunnossa, että se meni romuraudaksi.
Muita tämän mittakaavan puusiltoja ei sittemmin ole rakennettu Suomeen.


















































