29.4.2024

Kettingin työntämistä

Palataanpa vielä näihin Paraisten tieasioihin.

Kohta 40 vuotta sitten Paraisilla käytiin isompaa tiesotaa, joka koski seutukaavan laatimista, ja Paraisten–Kemiön uuden tien siihen merkitsemistä.

Seutukaavat ja myöhemmät maakuntakaavat ovat siitä vekkuleita juttuja, että sinne voi piirrellä tieviivoja "varauksiksi" ilman, että karttaan merkityn tien toteutumisesta olisi minkäänlaista suunnitelmaa. Maakuntakaavojen laatijathan eivät itse näitä teitä maksa. Kaava kuitenkin ohjaa maankäyttöä kymmeniksi vuosiksi.

Turun seudun saaristoseudut ovat sellaisia, että useisiin saarten ketjuihin on kyllä kelvolliset tieyhteydet, mutta ei saariketjujen välillä. Paraisten ja Kemiön väliä kuljetaan Kaarinan ja Sauvon kautta. Saaret ovat lähellä toisiaan ja siksi kiusaus karttaharjoituksiin saattaa käydä ylivoimaiseksi.

Vuonna 1984 laadittiin Paraisten-Sauvon tieverkkosuunnitelma, joka perustui vanhaan ajatukseen Karunatiestä eli Paraisilta Karunan niemen kautta kulkevaan tiehen. Tässä yhteydessä luodattiin koko joukko vaihtoehtoja. Osa niistä perustui Paimionlahden tai Peimarin merialueen ylittämiseen sillalla, osa lautalla. Lauttayhteydet olivat verrattain pitkiä.

Paraisten kaupunginvaltuusto päätyi äänin 24–8 suosittamaan suoraan kaupungista alkavaa ja Lemlahdensaaren halkaisevaan yhteyttä, joka ylittäisi Peimarin siltaa ja jatkuisi Rantolansuntin lahden ylitse Paimion-Kemiön maantielle.


1980-luvulla tutkitut vaihtoehdot

Suunnitelmaa vastaan kerättiin nimilistoja. Tielinja olisi kulkenut historiallisen Qvidjan eli Kuitian kartanon aluetta hipoen ja kartanon silloinen isäntä ilmoittikin tekevänsä kaikkensa tiehankkeen kaatamiseksi.

Hankkeen perustelut olivat mielenkiintoiset. Valtavien liikennemäärien sijaan vedottiin aivan toisenlaiseen asiaan. Seutukaavaliitto totesi tiehankkeen pääperusteen olevan, että se auttaisi ruotsinkielisen saaristoalueen yhteistoimintamahdollisuuksia, joita nykyisen kiertoreitin takia ole paljon. Qvidjan isäntä tuhahti siihen, että kyllähän tie lyhentäisi Paraisten ja Kemiön välistä matkaa parikymmentä minuuttia, mutta se ei vielä mitenkään ratkaisevasti auttaisi ruotsin kielen säilymistä, kun matkaa jäisi vielä toinen mokoma.

Asiaan palattiin vuonna 2014, kun maakuntakaavojen päivityksen yhteydessä selvitettiin myös tieyhteyden tarvetta.  Selvityksen tilaajina olivat Varsinais-Suomen ELY-keskus, Varsinais-Suomen liitto, Paraisten kaupunki sekä Kemiönsaaren kunta. Sauvon kunta ei kaiketi nähnyt tarvetta käyttää varoja moiseen.

Vuoden 2014 selvitys päätyi kolmeen päävaihtoehtoon, josta kaksi perustuu siltaan. Päävaihtoehdoista yksi veisi tien Kemiön suunnan sijaan Sauvon suuntaan.


Vuoden 2014 selvityksessä valitut kolme päävaihtoehtoa

Vuoden 2014 selvitykseen sisältyi tiedot vuonna 2010 tehdystä työmatkatutkimuksesta. Työmatkaliikenteen tarve Kemiön ja Paraisten välillä osoittautui jokseenkin vaatimattomaksi: Paraislaisten työmatkoista 0,4 prosenttia suuntautui Kemiönsaareen ja 0,1 prosenttia Sauvoon. Sauvolaisten työmatkoista 1,2 prosenttia suuntautui Paraisille ja 2,3 prosenttia Kemiönsaareen. Kemiönsaarelaisten työmatkoista suuntautui Paraisille 1,4 prosenttia ja 0,4 prosenttia Sauvoon. Absoluuttisina lukuina tämä tarkoitti noin 100 edestakaista työmatkaa uutta tietä pitkin vuorokaudessa, jos kaikki työmatkaliikenne siirtyisi sille.

Vuoden 2014 selvityksen lossivaihtoehdosta mainittakoon, että se on Paraisten suunnasta tultaessa Vånon lossin takana, eli vaihtoehtoon kuuluisi kaksi lossiretkeä.


Vånon lossi

Asiasta on puhuttu vielä ainakin vuonna 2017, kun Perniönseudun Lehti uutisoi vaihemaakuntakaavaehdotuksen olevan esillä kunnissa.

Tiehanketta voidaan tarkastella myös huoltovarmuuden näkövinkkelistä. Kirjalansalmen sillan rapautuessa on käyty keskustelua myös vaihtoehtoisten yhteyksien rakentamisesta. Maksajia näille ei ole ilmoittautunut. Pitkään listoilla on ollut siltayhteys Turun Kakskerran kautta. Se tuskin toteutuu, koska tie jatkuisi Hirvensalon lävitse ja siellä on sen verran paljon isokenkäisten asutusta, että sementtiliikenteen väylä tuskin toteutuu.


Mahdollisia vaihtoehtoyhteyksiä

Tällä hetkellä Finferries pitää yllä valmiutta erikoiskuljetuksiin lautoilla Naantalin ja Paraisten Lillmälön satamien välillä. Raskaat erikoiskuljetukset Kirjalansalmen sillalla ovat olleet pitkään no-no. Vaihtoehtoireittinä Sauvon suunta olisi hyvinkin looginen, koska osa liikenteestä kuitenkin suuntautuu Helsinkiin päin. Kemiön–Paraisten tien ja ykköstien liittymässä ei ole ramppeja itään, mutta nehän nyt eivät mahdottomia maksa. Isompi kysymys on, onko ratkaisu käypä: Heti liittymän jälkeen lähdetään nousemaan jyrkkään Paimionmäkeen. Mutta voisihan tietä jatkaa Hajalan liittymään saakka. Tosin sielläkin ollaan laaksossa.

25.4.2024

Kunnan varastolla käyty?

Varsinais-Suomen retkellä tuli sitten tällainenkin vastaan.


Hakkenpäänraitti, Taivassalo

Onkohan käyty kunnan varastolla hakemassa merkki, mutta aivan sopivaa ei ole löytynyt. Laitettu sitten tuollainen, kun ei vähään aikaan ole laitettu. Yhdistelmänä sinänsä tasa-arvoinen risteys ja kärkikolmio ovat aika vekkuli. Olisikohan tuota ruksia kuitenkin yritetty peittää, mutta raikas meri-ilma olisi tehnyt pikku tepposet.

Kilpi on ennen vuotta 1994 voimassa ollutta mallia. Niitä sai käyttää vuoden 2008 loppuun saakka.

Lisäkilpikin on aikojen saatossa kadonnut. Liikennemerkki ei ole risteyksessä, vaan se on ennakkomerkki. 

21.4.2024

Parainen järjestyksen kourissa

Seututiellä 180 eli Turunmaan saaristotiellä on menossa lyhyellä matkalla Kaarinan ja Paraisten välillä kolme merkittävää siltatyötä.

Ykkössyy siltatöihin on, että Kirjalansalmen riippusillan annettiin liian kauan ränsistyä. Uuden sillan rakentamiseen ryhdyttiin vasta aivan pakon edessä, kun silta oli jo hajoamassa kuormansa alle.


Samalla kun Kirjalansalmen silta päätettiin ruveta uudelleenrakentamaan, todettiin myös Hessundin komea kaarisilta sellaiseksi, että erityissuurten kuorma-ajoneuvojen pääsy Paraisille vaarantuu.

Ei kahta kolmannetta. Myös Kuusistonsalmen silta nähtiin tutkimuksissa huonokuntoiseksi. Nyt sitten uusitaan kaikki kolme laakista.

Ensimmäinen silta mantereelta lukien on Kuusistonsalmessa. Vuonna 1958 valmistunut vanha silta on purettu ja sen paikalle rakennetaan uusi. Pituutta sillalle tulee 105 metriä. Liikenne työmaan ohitse kulkee työmaan ajaksi rakennettua varasiltaa.


Kuusistonsalmen varasilta tulevan sillan itäpuolella

Kirjalansalmen riippusilta on valmistunut vuonna 1963 liikennemäärien ollessa aivan toista kuin nykyisin. Sillalle on jouduttu asettamaan rajoituksia muun muassa raskaan liikenteen nopeuksien ja välimatkojen suhteen. Kuljettajat ja kuljetusfirmat eivät katsoneet tarpeelliseksi noudattaa hyödykseen asetettuja rajoituksia ja nyt on rakennettu järjestelmä, jossa yli 20 tonnin yhdistelmät ohjataan säännöstelyalueelle odottamaan ylityslupaa.

Järjestelystä kertova opaste herätti aluksi suurta hämmennystä, kun sillä ohjattiin vain ajoneuvoyhdistelmiä. Porukat olivat ajelleet osapuilleen miten sattuu, kun kukaan ei ollut kertomassa, kuinka henkilöautolla ajetaan.


Eihän tuo selkein mahdollinen todellakaan ole. Tievaltio sitten nöyrtyi ja lisäsi opasteita. Sen verran ilmeisesti kirvelsi virkamiestä, että lisäopasteet ovat vasta kaistojen haarautumiskohdassa eli aivan liian myöhään.


Uudesta sillasta tulee noin 650 metrin mittainen, eli noin kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Vinoköysisillan jänneväliksi tulee 265 eli 15 metriä enemmän kuin Raippaluodon sillan, 1960-luvulla muotia ollut pengertieosuus puretaan pois.

Siltatyömaa on varsin näyttävä, koska siihen liittyy koko joukko muita liikennejärjestelyjä sillan kumpaankin päähän. Sillan kansi tulee olemaan selvästi korkeammalla kuin nykyinen pengertie.


Työmaa näkyy kauas


Vanha Rouva odottaa viimeisiä aikojaan


Siltojen korkeusasema on varsin erilainen


Paraisten puolen tulosillan laudoitusta

Hessundin silta on alun pitäen valmistunut vuonna 1937. Ajan tapaan se tehtiin yksikaistaiseksi. Vuonna 1967 valmistui uusimistyö, joka levitti sillan kaksinkertaiseksi.


Myös Hessundin uusi silta tulee nykyisen itäpuolelle. Hessundin pohjoisrannalle tulee eritasoliittymä paikallista liikennettä varten ja siksi sielläkin möyritään enemmän kuin varsinaisen siltatyömaan kohdalla.


Työmaan kohdalla on otettu käyttöön työn ajaksi 1960-luvun tienoikaisussa sivuun jäänyt tielinja.


Kalakoulun risteyssillan pilarit ovat ruvenneet itämään.

Hessundin uusi silta on noin 200 metriä pitkä. Veteen ei rakenneta pilareita, vaan nykyisen kaarisillan tapaan se rakennetaan maatukien varaan.


Myös Hessundin uuden sillan kansi on korkeammalla kuin vanhan

Kuusistonsalmen ja Hessundin sillat on määrä ottaa liikenteelle vuonna 2024, Kirjalansalmen vuonna 2025. Vanhojen siltojen purku Kirjalansalmessa ja Hessundissa alkaa, kun uudet on otettu liikenteelle.



17.4.2024

Kaupungin valot

Uudessakaupungissa, joka on vanha suomalainen kaupunki, on havainnoitavissa mielenkiintoinen liikennevalototeemi. Rinnakkain kaksi kolmiaukkoista opastinta, jossa kummassakin pyöreä punainen valo.


On hienoa, että kaupungininsinööri on tuottanut vieraspaikkakuntalaiselle hieman ohjelmaa. Jännää odotella, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ja sitten tapahtuu. Toinen opastimista näyttää punakeltaista, toinen punaista.


Sitten rupeavat asiat selviämään. Samalla hetkellä, kun vasen opastin vaihtuu vihreäksi, oikeanpuoleiseen syttyy keltainen nuolivalo.


Ja lopuksi oikeanpuoleinen vaihtuu vihreäksi nuolivaloksi.


Mutta onkos tällainen sitten sallittua? Tieliikennelaissa on erilaisia kuvia mutta ei sellaista kuvaa, jossa olisi sekaisin ei-nuolivaloja ja nuolivaloja. Mutta lakihan vain kertoo, miten erilaisiin valoihin pitää reagoida, ei sitä miten niitä rakennetaan.

Vanhan tieliikennelain nojalla oli voimassa Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista. Sen 10 § kuului seuraavasti:

Valoaukon on oltava pyöreä. Vihreän valon aukko voi kuitenkin olla tieliikenneasetuksen 22 §:n mukaisen nuolen muotoinen.

Opastimessa, jossa vihreän valon aukko on nuolen muotoinen, toistetaan punaisen ja keltaisen valon aukoissa vihreän nuolen suuntaan osoittava nuoli mustin ääriviivoin tieliikenneasetuksen 22 §:n mukaisesti.

Vanhan lain nojalla annetun asetuksen mukaan Uudenkaupungin viritys ei olisi lainmukainen.

Uusi tieliikennelaki oli melko reikäinen voimaan tullessaan ja se tarvitsi ison korjaussarjan välittömästi. Harakanpesästä Liikenne- ja viestintäministeriöstä tullut korjaussarjakin oli laadultaan sellainen, että sitä korjailtiin eduskunnan valiokunnissa reilusti enemmän kuin tapana on. Tieliikennelain voimaantuloa odoteltaessa hämmästeltiin tienpitäjille osoitettujen ohjeiden puuttumista. Valtioneuvoston asetus liikenteenohjauslaitteiden käytöstä julkaistiin aivan viime tingassa viikkoa ennen lain voimaan tuloa.

Asetuksen kanssa taisi tulla pikku kiire. Ilmeisesti copypastatessa vanhasta uuteen joitakin asioita lipsahti pois uudesta asetuksesta. Vanhan asetuksen mukaista säädöstä siitä, että jos on vihreä nuoli, niin keltaisen ja punaisenkin pitää olla nuolia, ei uudessa asetuksessa ole.

Jotta tilanne olisi mahdollisimman sekava, Väyläviraston ohjeessa 17/2022 asia esitetään kuin vanhan asetuksen säädös olisi voimassa.

13.4.2024

Helsinki

Ruotsin kuningatar Kristiina allekirjoitti vuonna 1636 valtakunnan ensimmäisen postijärjestyksen. Tällöin virallistui Tukholman ja Turun välinen postireitti, jota pidettiin Euroopan vaarallisimpana. Suuri Postitie, kuten jälkipolvet asiaa kutsuvat, kulki Tukholmasta Grisslehamniin, josta meren ylitse Ahvenanmaan Eckeröhön, Ahvenanmantereen poikki ja Sundista Vårdön, Kumlingen ja Brändön saariston halki Kustaviin. Kustavista reitti nousi takaisin mantereelle Helsingissä ja kulki Vehmaan, Mynämäen ja Raision kautta Turkuun.


Postireitti karkeasti Kustavin ja Turun välillä

Postin kulusta olivat vastuussa talonpojat ja riskit olivat suuret. Meri otti omansa. Järjestely oli voimassa 1800-luvulle saakka.

Vielä sotien jälkeen Kustavi oli aivan saaristokunta. Ainoa tieyhteys mantereelta kulki Taivassalon Helsingin ja Kustavin Rahin välisellä lossilla ja lossimatkaa kertyi kolmisen kilometriä. Nykyinen pengertie valmistui vuonna 1948 ja siinä oli vuoteen 1982 Kaitaisten lossi.


Rahin-Helsingin lossireitti


Herrasväen kulkupelejä saapumassa Rahiin. Viron presidentti Päts kävi valtiovierailulla vuonna 1935 ja tasavallan presidentti Svinhufvud vei hänet tutustumaan Kustaviin. Autot vietiin etukäteen vieraita vastaan. Kustavin Museo.

Helsinki oli merkittävän meritaistelun näyttämönä Suomen sodassa. Uusmaalaisen pikkukaupungin Helsingin edustalla ollut merilinnoitus Viapori oli aiemmin vuonna 1808 antautunut sen enemmittä taisteluitta. Syyskuussa 1808 kuningas Kustaa IV Aadolf yritti maihinnousua 8000 miehellä Turkuun, mutta vaikeiden sääolosuhteiden takia joutui vetäytymään. Everstiluutnantti Gustav Olof Lagerbring teki 3400 miehellä maihinnousun Helsinkiin 26.9.1808, mutta joutui vastarinnan edetessä vetäytymään epäjärjestyksessä jo 28.9. 


Helsinginrannan laituri nykyasussa

Ei aivan tusinalaituri, vaan kivetty luiska

Nykyisin Helsinki on sivussa liikenteen valtavirroista. Posti ei enää ole valtion virkamiestoimintaa eikä sitä enää kuljeteta oman henkensä uhalla.


Saavutaan Helsinkiin. Aurauskeppi on merkkinä siitä, että toisin kuin Uudenmaan Helsingissä, tarkoitus on huolehtia lumitöistä.

Helsinkiin matkustettaessa maisemassa kiinnittyy huomio kiven louhintaan ja valtaviin hukkakivikasoihin. Taivassalon graniitti on suosittua kivirakentamisessa ja sitä menee kaupaksi ulkomaita myöden muun muassa nimikkeellä Balmoral Red. Joku voisi ihmetellä, miksi hukkakiveä ei murskata maanrakennusaineeksi; mene ja tiedä. Toisaalta hukkakivikasa voi ollakin luonnon monimuotoisuudelle hyväksi: On havaintoja, että ilves mielellään pesii hukkakivikasoissa.

Hukkakiveä jokunen kuutiometri

9.4.2024

Kunnaninsinööri suunnittelee – Nurmijärvi

Kunnaninsinöörien aivoitukset jäävät joskus täysin hämärän peittoon. Kuvamme on Nurmijärven Aleksis Kiven tieltä, kirkon kupeesta.

Mitähän ihmettä kunnaninsinööri haluaa tällä viestiä?

5.4.2024

Pellingin tieskisma

Kun nyt on päästy aprillipäivän ja ruusukaaliliittymien ylitse, siirrytään itäisen Uudenmaan rannikolle, Pellingin saaristoon. Pellinki, ruotsiksi Pellinge, sijaitsee Porvoossa, vajaan 30 kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Perinteisesti seudulla on kuljettu veneellä ja vanhat elinkeinot liittyivät kalastukseen ja merenkulkuun. Mutta onpa lähettyvillä muutakin bisnestä tehty lähemmäs 200 vuotta: Pellingin naapurisaaren Vessölandetin ulompi osa on valtava hiekkasärkkä, josta on kuljetettu valtavat määrät hiekkaa Helsingin rakentamiseen. Lähettyvillä on Voolahden, Vålax, suojainen merialue ja Voolahdessa valmistettiin suuri määrä Helsinkiin maa-aineksia tuoneista hiekkajaaloista.


Suomen tiekartta 3, 1963. Tiestö on kovin vaatimatonta ellei olematonta


Vuoden 1963 tiestöä

Saarten tiestö oli kärrypolkutasoa yhteydet mantereelle veneiden varassa. Laivaliikenne oli takavuosina runsasta. Vielä 1950-luvulla m/s Pellinge ajoi Helsingin Kauppatorin ja Pellingin välillä kolme edestakaista vuoroa viikossa.

Vuonna 1964 ruvettiin Suur-Pellingin Sandvikenin ja mantereella sijaitsevan Tirmon välillä liikennöimään yksityisellä lautalla, jonka kapasiteetti oli noin kahdeksan henkilöautoa. Lautta teki puolentusinaa edestakaista matkaa vuorokaudessa.


Sandvikenin reitti (keltainen katkoviiva) ja myöhempi Sandholmenin reitti

Sittemmin rakennettiin tie Sandholmeniin ja saaren puoleinen lauttaranta siirtyi sinne. Lauttamatka lyheni noin 1,5 kilometriin


Fennia-kartasto 1979. Kantavuudeltaan 8 tonnin lautta. Nykyisen kantavuus on 70 tonnia.

1970-luvun alussa Suur-Pellingin alueen yritykset rupesivat ajamaan kunnollisen tien rakentamista mantereelle. Tie olisi vedetty Vähä-Pellingin ja pienempien saarten kautta Sunisundetin rantaan Tirmon vastarannalle. Tämä olisi lyhentänyt vesistön ylitysmatkan murto-osaan.

Suunnitelma ei herättänyt riemunkiljahduksia Vähä-Pellingin saaressa. Helsingin Sanomien vuonna 1971 raportoimat rintamalinjat olivat tiukat ja sanan säilä heilui puolin ja toisin.


Helsingin Sanomat 1971

Yhteiseen pöytään oli kuitenkin istuttu. Jo vuonna 1972 oli syntynyt yhteinen näkemys siitä, mitä haluttaisiin. 


Helsingin Sanomat 1972

Ja niin sitten kävikin, että valtion tie ulotettiin saaristoon ja osa tiestä rakennettiin peräti pikitienä. Tie valmistui vuonna 1993.


GT-Tiekartta 3, 1984. Valtion tietä on sittemmin jatkettu.

Yhden suunnitelmavaihtoehdon mukaista siltaa Sunisundetin yli ei rakennettu, vaan vajaan 300 metrin vesistö ylitetään lossilla. Koska tie oli valtion, myös lossi on ja lossausmaksut lopetettiin.

Pellinkiläiset eivät loppujen lopuksi tainneetkaan haluta siltaa, koska se herkemmin tuo muukalaisia saareen.

Lossilla on ollut jonkin verran vaikeuksia. Vuonna 2013 liikenne keskeytyi kolmeksi päiväksi, kun lossi karahti väylällä olleeseen kiveen meren pinnan oltua poikkeuksellisen matalalla. 

Myös lossin kapasiteettipulmista on raportoitu. Saareen on paljon kesäliikennettä. Kemiönsaaren Kasnäsin tielle valmistui vuonna 2011 Lövön silta ja salmessa ollut lossi siirrettiin telakoinnin jälkeen Pellinkiin. Aiemmin käytössä ollut lossi siirtyi Inkoon Barösundiin.


Nykyinen lossi


1.4.2024

Valkohäntäpeuroilta suojautuminen

Lounaisessa Suomessa räjähdysmäisesti lisääntynyt valkohäntäpeurojen määrä on aiheuttanut huolta liikenneturvallisuuden suhteen. Eläinkolarien määrä on lisääntynyt jyrkästi. Perinteinen ratkaisumalli asiaan on riista-aita, mutta tiheään asutuilla seuduilla, joissa teiden liittymiä on paljon, riista-aita ei ole kovin tehokas ratkaisu kustannuksiinsa nähden.

Ongelmaan on haettu innovatiivisia keinoja, joita on tarkoitus pilotoida valtatien 8 moottoritien jatko-osuudella Nousiainen-Laitila, jonka yleissuunnitelman laatiminen on menossa Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa.


Moottoritien suunniteltu linjaus

Keskeinen innovaatio ratkaisumallissa on kotimaista perua. Se on haettu Lapista, jossa vuosikymmenten aikana on syntynyt kokemusperäinen toimintamalli ajaa keskellä tietä. Keskellä tietä ajamisen idea perustuu siihen, että poron rynnätessä tielle siihen ei törmätä välittömästi, vaan useimmiten jää aikaa reagoida.


Poro (etualalla).

Tähän ajatteluun perustuu Nousiainen-Laitila-moottoritien innovatiivinen ratkaisu käänteinen lateraalisen paradigman konstruktio. Oleellinen osa tässä turvallisuusstrategian neitseellisessä inkarnaatiossa on keskellä ajaminen. Se toteutetaan siten, että moottoritiellä on oikeanpuoleinen liikenne, mutta vasemmanpuoleinen ajoratojen sijoittelu. Vastaan tuleva liikenne on itsestä katsoen oikealla. Tällöin varsinaisilla ajokaistoilla ajavat ovat lähinnä moottoritien keskialuetta ja siten eniten turvassa aggressiivisilta peuroilta.

Käänteinen lateraalinen paradigma johtaa uudentyyppisiin eritasoliittymäratkaisuihin silloin, kun risteävän tien paradigma on tsaarinaikaisen perinteinen. Merkittävänä etuna näissä ratkaisuissa on se, että liittymärampit voidaan pääosin sijoittaa ajoratojen väliin, millä seikalla on drastinen merkitys tilankäyttöön maassa, jossa vallitsee kestämätön tonttipula. 

On huomattava, että paradigma ei riko perinteistä sääntöä, jonka mukaan moottoritiellä voi olla vain oikealle erkanevia liittymäramppeja.

Tavanomaisin liittymätyyppi on rombiton rombinen liittymä, joka muistuttaa perinteistä rombista salmiakkiliittymää, mutta jossa rampit sijaitsevat peilikuvina moottoritien ajoratojen keskilinjaan nähden. Ajoratojen ei tarvitse olla kovinkaan etäällä toisistaan. Lisäetuna on, että risteävällä tiellä vasemmalle kääntyvän liikenteen ajokaistojen ei tarvitse olla kohdakkain, mikä vähentää tilantarvetta leveyssuunnassa.


Rombiton rombinen liittymä

T-risteyksissä ei tarvita trumpettiliittymän laajoja ramppeja eikä myöskään pitkää risteyssiltaa. Lyhyt alikulku on riittävä.


Trumpettiliittymän oleellisesti yksinkertaisempi vastine

Moottoritien yleissuunnitelma ulottuu Raision ja Maskun liittymien väliselle alueelle, johon toteutetaan ajoratojen puolen vaihto. Maskussa nykyisin oleva liikenneympyrätyyppinen liittymä tullaan uudelleenkanavoimaan uuden paradigman toteuttamiseksi. Liikenneympyrän kiertosuunta vaihtuu, eli siinä liikenteen massat soljuvat myötäpäivään. Tässäkin mallissa moottoritien rampit sijaitsevat ajoratojen välissä.


Maskun liittymän geometria

Uusi tie tulee kulkemaan Laitilan länsipuolta. Kantatie 43:n nelikaistaistamiseen ei-käänteisen lateraalisen paradigman mukaisesti varaudutaan ja teiden risteykseen tulee uudentyyppinen liittymä.


Uusi geometria ei näyttäydy poikkeuksena perinteisessä viitoituksessa

Tässä ruusukaaliliittymässä keskeisenä visuaalisena elementtinä toimii omalla tasollaan teiden staattisen dynamiikan toisiinsa sitova jännitetty ympyrä, jossa Maskun liittymän tapaan liikennevirta kulkee myötäpäivään. Erityisesti on huomattava, että kaikki rampit kaartavat oikealle. Tämän nerokkaan ratkaisun takia varsinkin tiheään rakennetuilla seuduilla tyypillisiä epämiellyttäviä keskipakovoiman gradientin äkillisiä suunnanmuutoksia ei synny.


Ruusukaaliliittymä

Apulais-yli-insinööri, tekniikan lisensiaatti Gunnar Gumsehufvud, Liikenne- ja viestintäviraston kaksiajorataisten teiden strategiatukiosaston oikeanpuoleisten ajoratojen tulosyksikön toimistopäällikkö, kommentoi hanketta seuraavasti:

Uudenlainen haaste on, että relevanttien insentiivien muotoilu ja vallitsevien disinsentiivien poistaminen johtaa pakkotilanteeseen kriittisesti tarkastella pitkän tähtäimen ratkaisua. Monivuotiset kokemukset alalta osoittavat, että maantieliikenneinfrastruktuurin jälkeenjääneisyys tietyissä Länsi-Euroopan maissa takaa sen, että suurin osa työvoimasta on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa tehtäviemme priorisointia. Kilpailijoiden toimenpiteet ja lisääntyneet toimitusvaikeudet sekä vallitseva yleinen passiivisuus antaa eväät valmistella kohtuuttomaksi kiristynyttä kilpailutilannetta.

Vastakkain kulkevien liikennevirtojen aiheuttaminen pimeällä on esitetyssä paradigmassa merkittävä haaste. Se tullaan ratkaisemaan soveltamalla monessa maailman valtiossa käytössä olevia häikäisysuojia.

Häikäisysuojarivistö

Häikäisysuojat kuitenkaan eivät ole samanlaisia kuin muualla maailmassa. Lumen kinostumisen estämiseksi suojat varustetaan sähkömoottoreilla, jotka toimivat periaatteessa kuin vertikaalinen Savonius-tyyppinen tuuliturbiini. Ne kuitenkin lumisateella kytketään pyörimään ja hajottamaan lumimyräkkä ennen kuin se pääsee kinostumaan keskialueelle. Lumen poistaminen kaistoilta on verrattoman paljon helpompaa kuin paikallaan pysyvien häikäisysuojien lapojen välistä. Se olisi ikään kuin hammaskiven poistaminen mutta makromittakaavassa.

Yksinkertainen Savonius-tyyppinen tuuliturbiini. Kyllä lähtee!