Suomen pohjoisimmasta kylästä Utsjoen Nuorgamista lähtee tie kohti eteläkaakkoa Pulmankijärvelle. Tämä on maan pohjoisin yhdystie ja numeroltaan suurin nyt ja jatkossa, ellei numerointikäytäntöä muuteta. Numero on siis komeasti 19999.
Yhdystie 19999
Pulmankijärvi on noin 12 neliökilometrin laajuinen järvi, joka on joskus muinoin kuroutunut järveksi Jäämeren vuonosta. Järvestä on vajaat viidesosa Norjassa ja se laskee Pulmankijokea Tenoon Norjassa noin viiden kilometrin päässä rajasta.
Tie on niitä harvoja Suomen maanteitä, jotka kulkevat puuttomalla tunturiylängöllä. Tunnetumpia tapauksia ovat nelostiellä Kaunispään ylitys Saariselän ja Ivalon välillä sekä Petsikon seutu Kaamasen ja Utsjoen välillä.
Pulmankijärven tiellä on pituutta 20 kilometriä ja siitä noin puolet kuljetaan paljakalla. Korkeuserot ovat varsin suuret: Tien lähtökorkeus Nuorgamissa on noin 20 metriä merenpinnan yläpuolella ja siitä se nousee Isonkivenvaaralle 220 metrin korkeuteen ja lopuksi laskeutuu takaisin suunnilleen Pulmankijärven korkeuteen, joka on 13 metriä.
Nousu Isonkivenvaaralle
Alue on Kaldoaivin erämaan koilliskolkka. Ylempänä on silkkaa paljakkaa ja alempana tunturikoivikkoa. Maisemassa ovat selvästi näkyvissä mustuvat pystyyn kuolleet ja hiljalleen lahoavat tunturikoivikot: 1960-luvulla koko Päälaen erämaa-alueen valtasivat tunturimittarin toukat ja niiden jäljiltä puuston toipuminen on joko mahdotonta tai tuskallisen hidasta. Kesällä 2005–2007 vierailivat hallamittarit ja kun puut olo syöty, syötiin varvikko.
Tunturimittarin käsittelemää tunturikoivikkoa
Tie nousee varsin nopeasti ylängölle Nuorgamin yläpuolella. Porojen pitämiseksi tunturissa rinteessä on poroaita ja sen risteyskohdassa Suomessa varsin harvinainen laitos: Pororistikko. Se yli pääsee ajamaan, mutta sitä ei poro kykene ylittämään. Laitos koostuu vaakasuorista pyöreistä putkista ja niiden väliin jäävistä aukoista. Vaikka poro ei edustakaan eläinkunnan penaalin terävimpiä kyniä, on sillä riittämiin älliä päässä olla astumatta moiseen. Norjassa noita on paljon; eritoten lampaita varten. Norjalaiset käyttävät niistä nimitystä Ferist.
Nousu Nuorgamista
Pororistikko
Paljakalla kulkeva tien alkupää on päällystetty. Pulmankijärven rantaan saavuttua tie muuttuu soratieksi. Koska se kulkee alempana, tietä reunustavat tunturikoivut.
Avointa tunturimaisemaa
Jääräjoen silta
Pulmankijärven rannan soratieosuutta
Tien loppupäässä on Pulmankijärven-Sevettijärven vaellusreitin pohjoispää ja pieni pysäköintipaikka. Autolla saapuvat vaeltajat joutuvat miettimään kulkupeliensä noutamisen: Itse vaellusreitin pituus on noin 70 km, mutta tietä pitkin päätepisteiden välillä on Suomen tieverkon kautta 250 kilometriä ja Norjan kautta 180 km.
Pulmankijärven rannalla ylitetään leveyspiiri 70°N.
9 kommenttia:
Vuoden 2002 topografikartassa tämän tien numero onkin 50052.
http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/
Oli polkutie 50025, viralliselta nimeltään Polmakjärven polkutie. Tunnettiin myös nimellä Nuorgam-Niemelä-Polmakjärvi.
Polkuteistä Matti onkin kirjoittanut vastikään... 2008?
Kuhmon ja Suomussalmen rajalla olen ylittänyt jalan tuollaisen pororistikon. Tosin siellä se on poro-ja peuraristikko. En yhtään ihmettele porojen haluttomuutta ylittää pororistikkoa.
Kuhmo Suomussalmi tiellä on tuollainen ristikko mutta onkohan muillakin poronhoitoalueen ja peura-alueen rajoilla? Varmaan on. Ei autollakaan kovin kovaa haluta ylittää.
Ja tuossa Pulmankijärvessä on kampelaa juuri siksi kun on entinen jäämeren vuono.
Väylävirasto ja sen edeltäjät lienevät päässeet kokonaan eroon polkutie-tieluokasta. Ei ole enää teitä numeroltaan 50000-50999. Käytännössä polkutiet ovat muuttuneet "oikeiksi" maanteiksi.
Merkittävä osa Lapin tieverkosta on ollut aiemmin polkuteitä; niitä oli parhaimmillaan yli 1600 kilometriä. Tämähän se oli pohjoisimman nelostienkin kehityspolku: Ensin Utsjoen postipolku, sitten 1950-luvun kapea maantie, joka sai numeron 970 ja nykyinen maantie, josta 1990-luvulla tehtiin nelostie.
Väyläviraston hoidossa on vielä neljä polkua, numeroltaan 62003, 62004, 62007 ja 62017; yhteispituudeltaan alle 12 kilometriä. Osaa poluista on jossain vaiheessa tarjottu Metsähallituksen ylläpidettäviksi, mutta tämä on kieltäytynyt kunniasta.
Itse ajoin kesälomareissulla varta vasten tien numero 55555 päästä päähän läpi. (Pohjoispää Viitasaarella Otramäentien risteyksessä, eteläpää Keiteleellä Riita-ahon talon tienhaarassa jatkuen tienä 16011.)
Iso-Britanniassahan ristikoita riittää nimellä cattle grid. Jalankulkijoille on yleensä tarjolla stile eli askelmat tai tikkaat, joilla kiivetään aidan yli.
Poikkesin Nuorgamissa tervehtimässä Suomen ja EU:n pohjoisinta pistettä, ja samalla reissulla nousin tuolle Isonkivenvaaralle. Vahva suositus. Näköalat ovat upeat, ja ympäristö, no, se on tundraa se.
Lähetä kommentti