Kaaosta odotellessa

Helsingin kaupunki aikoo laittaa uusiksi paikan, jossa moni ulkopaikkakuntalainen on kokenut kauhun väristyksiä: Haagan liikenneympyrän. Enää ei puhuta liikenneympyrästä, vaan kyseessä on uusi eufemismi: Länsi-Haagan aukio. Sitä reunustavat itäpuolella Vihdintie ja länsipuolella Länsiympyrä.

Keskeinen idea on, että ympyrässä leikkaavat kaksi ratikkarataa: nyt käytössä oleva jokerirata ja uusi pohjois-eteläsuuntainen Huopalahdentietä ja Vihdintietä kulkeva. Näille sitten on ympyrän sisällä vaihtopysäkit.

Haagan ympyrä oli aikoinaan melkoinen murheenkryyni ruuhkautumisensa takia. Se muutettiin 1980-luvun lopulla nykyisenlaiseksi, jossa liikennevalot säännöstelevät sisäänpääsyä ja jossa haarojen poikki kulkeva jalankulku vietiin suurelta osin alikulkuihin.

Tämä aiotaan nyt tuhota.

Helsingin katusuunnitelman mukaan nykyinen ympyrä katoaa kokonaan ja sen paikalle tulee hieman suurempi ympyrän kaltainen ei-ympyrä. 

Vihdintietä pohjoiseen kulkeva liikenne siis tulee kulkemaan suoraan ja etelään kulkeva koukkaa Länsiympyrä-nimisen kadun kautta. 

Ratikkapysäkit ovat ympyrässä ja ympyrän tulee jatkossa katkaisemaan kahdeksan (8) suojatietä, kun lukumäärä on nyt nolla. Lisäksi jokaisen haaran poikki kulkee suojatie. 

Pari detaljia kiinnittää huomiota.

Huopalahdentieltä saapuva liikenne saapuu itse risteykseen valo-ohjaamatonta haaraa pitkin. Pääasiallinen liikennevirta kulkee Vihdintielle pohjoiseen ja tälle virralle ei ole suoraa reittiä, vaan se joutuu vaihtamaan kaistaa sekoittumisalueella, jonka pituus on vain 70 metriä ja jonka reunassa vieläpä on bussipysäkki.

Liikennevirtoihin nähden liian ahtaat sekoittumisalueet kaikki ammattitaitoiset liikennesuunnittelijat tunnistavat korkean onnettomuusriskin alueiksi.

Pitäjänmäentielle kääntyville kaupunki on keksinyt laittaa pullonkaulan. Kääntyviä kaistoja on nykyisen kahden sijaan yksi. Pitäjänmäentiellä heti risteyksen jälkeen avautuu toinen kaista, eli puhtaasta kiusanteostahan on kyse. 

Tästä kaikesta syntyvän kaaoksen määrää voidaan vain arvailla. Mutta niiden, joiden työpaikka vielä on Pitäjänmäellä, kannattaa ruveta miettimään pakosuunnitelmaa.

Also sprach das Pi

Kuten Teillä ja Turuilla on useaan otteeseen kertonut, Saksan moottoriteillä on valtava korjausvelka etenkin siltojen osalta. Erityisen ongelmallinen on ollut vaikeaan maastoon rakennettu Dortmundin ja Frankfurt am Mainin välinen reitti A45. Reitillä on paljon suuria laaksosiltoja, jotka on 1960-luvulla suunniteltu 25 000 ajoneuvon vuorokausiliikennettä ja 32 tonnin ajoneuvomassoja silmällä pitäen. Liikennemäärät ovat kuitenkin luokkaa 60 000–80 000 ja massatkin ovat nousseet 44 tonniin.

Aiemmin on artikkelissa Dynamiitti puhuu vuodelta 2020 käsitelty Eisernlaakson sillan purkua. Artikkeli Brücke, noch einmal nosti vuonna 2021 esiin Rahmede-joen laakson sillan tilanteen. Silta oli todettu huonokuntoiseksi ja se oli tarkoitus sulkea raskaalta liikenteeltä.

Rahmedelaakson silta

Rahmedetalissa on sittemmin tapahtunut paljon.

Silta todettiin huonokuntoiseksi jo vuonna 2011 ja korjauksen arveltiin maksavan parikymmentä miljoonaa euroa. Siihen ei kuitenkaan nähty taloudellista syytä, koska korvaava silta oli jo piirustuslaudalla.

Siltaa mittailtiin vuonna 2021 ja vauriot olivat niin suuret, että edes henkilöautoliikennettä ei voitu sallia ja silta suljettiin kokonaan saman tien. Hyvässä muistissa oli Genovan suuri siltasortuma vuonna 2018. Tämä onnettomuus vaati 43 kuolonuhria, eikä sellaisen haluttu toistuvan.

Rahmeden laaksosillan korkeus on runsaat 70 metriä, Stadion tornin verran siis. Vanha silta räjäytettiin toukokuussa 2023 ja uuden periaateratkaisultaan samanlaisen sillan rakentaminen pääsi alkamaan saman vuoden syksyllä.

Räjäytystä suunniteltaessa jouduttiin ottamaan huomioon myös hieman yllättäviä seikkoja: Sillan rakenteissa pesi useita muuttohaukkapareja ja tuhatkunta lepakkoa. Niille sitten järjestettiin pesimäpaikkoja muualta ja jopa haukanpoikasia kannettiin uuteen pesään. Puolisen minuuttia ennen varsinaista räjähdystä ammuttiin paukkupatruunoilla, jotta sillan rakenteissa vielä mahdollisesti olevat linnut lentäisivät pois räjähdyksen tieltä.

Saksalainen tietyömaa on kuuluisa hitaudestaan, mutta joskus saksalainenkin pääsee yllättämään. Uusikin silta on kaksiosainen. Läntinen puolisko eli etelän suuntaista liikennettä välittävä avattiin juuri joulun alla 2025 kaksisuuntaisena. Siihen mahtuu neljä kapeahkoa kaistaa., kaksi kumpaankin suuntaan. Toisen sillan valmistuminen on luvassa kuluvan vuoden syksyllä. 

Uuden sillan länsipuolisko valmistumassa

Siltatyön alkuperäinen kustannusarvio oli noin 80 miljoonaa euroa. Tässä vaiheessa, kun projektia on vielä puolisen vuotta jäljellä, hintalapuksi veikkaillaan 270 miljoonaa. Aika lähellä ollaan siis maagista suhdelukua pii, hieman yli sen. Viitataan siis Suomessakin niin yleiseen käytäntöön, jossa lopullinen kustannus on pii kertaa se summa, jolla hanke myydään poliitikoille.

Silta dominoi alapuolellaan olevan kylän maisemaa

Läheisen Lüdenscheidin kaupungin väki hengähtää helpotuksesta, kun neljän vuoden painajainen on ohitse.

Moottoritien liikenne nimittäin ohjattiin kulkemaan Lüdenscheidin keskustan kautta. Vaikka osa liikenteestä hakeutuikin muille reiteille, tämän 70 000 asukkaan kaupunkiin riitti liikennettä toivottoman oloiseksi ruuhkaksi saakka. 

Oslovuono

Norjaan valmistui vuonna 2000 Oslon eteläpuolelle Oslovuonon alittava tunneli. Siitä kaavailtiin merkittävää vaihtoehtoista päätiereittiä Oslon ohitse itä-länsisuunnassa. Toiveet eivät kuitenkaan ole täyttyneet: Tunnelin keskivuorokausiliikenne on noin 12000 ajoneuvoa, kun E18-tiellä Oslon kohdalla puolestaan lukemat ovat yli kuusinkertaiset, lähes 80000.

Tunneli on osoittautunut hämmästyttävän onnettomuusherkäksi. Se on ollut onnettomuuksien jälkeen aika ajoin pitkäänkin suljettuna. Arvioidaan, että se on 25 toimintavuotensa aikana ollut suljettuna kymmenkunta prosenttia ajasta. Tunnelin nousu on 7 %, mikä saattaa tuottaa vaikeuksia raskaimmille ajoneuvoille.

Toinen syy on, että norjalaisilta jäi aikoinaan projekti kesken. Tieosuus E18-tieltä Drammenista vuonon länsipuolelta E6-tielle Vassumiin itärannalle on pituudeltaan noin 40 kilometriä. Läntinen osuus on jätetty tasoltaan vaatimattomaksi, eikä tie siksi kiehdo kaikkia vaikka reitti on 20 kilometriä lyhyempi kuin Oslon kautta. 

Keinoksi on kokeiltu myös suomalaista Valtatie 18 ‑temppua eli tien luokan nostamista parempien kehittämisrahojen toivossa. Tien numero 23 on muutettu E134:ksi, mutta Suuren Kurpitsan ilmestymisen tuomat suuret rahasummat ovat jääneet enemmän tai vähemmän haaveeksi.

Tunnelin kunnosta on myös oltu huolissaan. Suolapitoinen pohjavesi painaa tunnelin tiiviydestä huolehtivaa betonia. Pohjaveden mukana on tullut tuntemattoman bakteerin massaa, joka syö betonia selvästi tavallisia bakteereja nopeammin. Asiaa tutkitaan göteborgilaisen Chalmersin yliopiston kanssa.

Betoniseinämien biofilmiä

Norjan tiehallinto nyt tehnyt urakkasopimuksen norjalaisen urakoitsijan Veidekke entreprenør AS kanssa noin 14 kilometrin mittaisesta tieosuuden uusimisesta nelikaistaiseksi ja toisen tunneliputken rakentamisesta. Urakkasumma on 5,4 miljardia kruunua, eli puolisen miljardia euroa. Tästä valtion rahoitusta on kolmannes ja kaksi kolmannesta kerätään tiemaksuilla.

Muun muassa kuljetusalan järjestöt ovat luonnehtineet ratkaisua erilaisin jännin sanoin, kuten "skandaali". Urakka kun kattaa vain tien itäpään ja surullinen länsipää jää entiselleen.

Lapiot isketään maahan heti kun hallinnolliset kuviot ovat loksahtaneet kohdalleen. Valmista arvioidaan olevan vuonna 2033.

Paraisten pyörätiet

Tällä kertaa Teillä ja Turuilla vierailee Paraisilla, i Pargas. Teemanamme on tutustua muutaman tapauksen kautta siihen, kuinka tässä lounaisen Suomen saaristokaupungissa merkitään kevyen liikenteen väyliä.

Aloitamme uuden Hessundin sillan eteläiseltä laidalta. Sillalle on tehty Saaristotien 180 varteen leveä kevyen liikenteen väylä. Sillalta puolen kilometrin päässä on Valoniementien risteys, joka näyttää tältä:

Vähän on epäselvä, suurennetaan.

Valoniementien varressa on hoitamaton kevyen liikenteen väylä, joka risteää Saaristotien väylän suorassa kulmassa. Väylien välinen kulma huomioon ottaen lisäkilven nuolivalinta on vähintään omintakeinen. Jotain tälläkin lienee ajettu takaa, ehkä.

Sekin seikka vielä pitää ottaa huomioon, että Paraisten suunnasta risteykseen saapuva kaksisuuntainen pyörätie muuttuu kuvan liikennemerkillä yksisuuntaiseksi. Se jää tällä kertaa salaisuudeksi, millainen liikennemerkki sillan toisessa päässä pyörätielle on.

Seuraavaksi ällistelemme tapausta Paraisten keskustan tuntumassa sijaitsevan kauppakeskuksen nurkalla. Merkki on pysäköintialueen poistumistiellä, joka liittyy T-risteyksessä toiseen samanlaiseen ajoväylään.

Tässäkin tarvittaisiin Pythian, Delfoin oraakkelin neuvoa siihen kysymykseen, mitä ihmettä merkillä halutaan ilmaista.

Hieman haastavampi tapaus on liikennemerkkien F50 ja F52 yhdistelmä, "tietylle ajoneuvolle tarkoitettu reitti" ja "jalankulkijoille tarkoitettu reitti". Tieliikennelaki ei juuri anna osviittaa siitä, mikä merkin käyttötarkoitus loppujen lopuksi on. Salaisuutta ei paljasta myöskään käyttöasetus. Teillä ja Turuilla on ollut siinä uskossa, että merkin tarkoitus on se, jollaisena sen esittää Kuntaliiton ohje liikennemerkkien käyttö kadulla: opastus kevyen liikenteen väylälle sen alussa tai esimerkiksi epäjatkuvuuskohdassa, jossa väylä siirtyy ajoradan vastakkaiselle puolelle.

Paraisten kaupungin näkemys asiasta on kuitenkin toinen. Paraisilla merkki tarkoittaa kevyen liikenteen väylän päättymistä hetken päästä nuolen suunnassa ja kulkijoiden ohjaamista ajoradalle.

Mistään yksittäisestä lapsuksesta ei ole kyse. Aiemmin mainittu Valoniementien hoitamaton kevyen liikenteen väylä päättyy samanlaiseen toteemiin.

Raportti Paraisilta päättyy tähän. Jossain vaiheessa palaamme naapurikunnan asioihin; sen joka ei ole Suorina eikä Käyrinä.

Aminin kaimoja, Oottien sukua

Onkin sitten pikkuhiljaa alkamassa tietyökausi. Mielenkiintoista nähdä, millaisia liikennejärjestelyjen mielettömyyksiä urakoitsijat tällä kaudella keksivätkään.

Varsin vankka aloitus oli sillä, joka muutama päivä sitten kolmostiellä puuhasti jotain Hyvinkään ja Riihimäen rajamailla Jukurttiliittymän kohdalla.

Ensin pudotetaan nopeuteen 80.

Ajetaan 200 metriä ja nyt on nopeusrajoitus 50.

Tässäpä itse työmaa:

Ja tietyön nopeusrajoituksia ei tietenkään päätetä, vaan odotetaan että vakinaiset liikennemerkit tulevat vastaan.

Jostain merkillisestä syystä 30 kilometriä pohjoisempana sijaitseva Moreenin uuden liittymän rakennustyö on osattu kyltittää mallikkaasti. Ei valtavan pitkiä hidastuksia ja rajoitusmerkit osataan peittää silloin, kun rajoitusta edellyttäviä töitä ei tehdä.

Kuten kuvasta näkyy, Jukurttiliittymän sillan jälkeen rekat olivat jo kadonneet melkein horisonttiin rajoituksille jalkaa nostaen. Kyllä tuonne yhden tutkapartion olisi voinut laittaa, niin olisi saatu taas lehtiin verenkarvaisia juttuja mielettömistä ylinopeuksista.

Ramsaynrannan kautta

Saapuessamme helmikuisena päivänä lännestä Helsinkiin, tuohon Maailman Toimivimpaan Kaupunkiin, ajelemme Paciuksenkatua. Takanamme on risteysviritys, jossa Munkkiniemen puistotie, Huopalahdentie ja Ramsaynranta kanavoituvat Paciuksenkaduksi.

Parin korttelin päässä silmäkulmamme soluihin iskostuu jotain keltaista. Tilapäinen viitta.

Kun lähemmäs päästään, tulevat taas kerran mieleen Pythioiden, noiden Delfoin kuuluisien oraakkelien antamat vastaukset. Ne, jotka aiheuttivat "mitä ihmettä" ‑kysymyksiä.

Kilven vastakkaisella puolella lukee Seurasaari, och samma på svenska: Fölisön. Valkoisella pohjalla. Tämä keltainen viitta on yksikielinen. Pitääkin ottaa selvää, joko Hufvudstadsbladet on tehnyt tästä räikeästä väärinkäytöksestä kahden aukeaman jutun.

Itse kyltti vain on melko käsittämätön. Minne Ramsaynrannan kautta, kun Ramsaynranta on takanamme ja miksi? Muutenkin viitan semantiikka on jossain määrin omintakeinen: Mene tuohon suuntaan, mutta älä mene tuohon suuntaan, vaan toista kautta.

Delfoin temppelin Maailman Napa ‑kivi. Jäljennös. Alkuperäinen Helsingin pormestarin virkahuoneessa.

Pikkulintu kertoo, että kyltti saattaisi liittyä Seurasaaren joululiikenteen järjestelyihin. Jää vain kysymys, menneen joulun vai tulevan.

Ei jukolauta kuulu mulle!

Mulloinkaan ei virkamieskunnian kruunu hohda niin häikäisevän kirkkaana kuin silloin, kun virkamies pääsee siirtämään vastuun sille tunnetulle taholle, Jollekin Muulle.

Oulunsalon ja Hailuodon välisellä jääalueella tapahtui traaginen onnettomuus maaliskuun lopulla 2025. Ulkopaikkakuntalainen mies oli myöhästynyt viimeisestä Hailuodon lautasta ja yrittänyt epävirallista jäätietä pitkin, eksynyt ja ajanut laivaväylään. Tuoreeltaan jäältä tehdyt etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Auto löytyi toukokuussa lauttaväylän lähettyviltä ja sukeltajat saivat tuolloin nostetuksi vainajan ylös.

Etsinnöissä käytettiin ilmatyynyalusta

Oulun seudun kuntien asioita käsittelevä Rantalakeus-lehti on ruvennut selvittelemään vielä meren pohjassa olevan auton kohtaloa. Kyseessä onkin soppa, jossa sekä valtion että kunnan viranomaiset kilvan heittelevät palloa toisilleen. Kaikki totta kai ovat sitä mieltä, että auton omistajan vastuulla on hoitaa romunsa pois, mutta vallitsevista syistä se on hankalaa.

Valtion lupa- ja valvontavirasto on sillä kannalla, että asia kuuluu Oulun kaupungin ympäristötoimelle. Auto on Oulun kaupungin alueella.

Oulun kaupungin ympäristötoimi ei suostu tietämään, missä auto on tai edes, että onko se meressä lainkaan. Virasto on sitä mieltä, että tapaukseen tulisi soveltaa lakia ajoneuvon siirtämisestä, joka edellyttää omistajan tai haltijan siirtävän ajoneuvonsa kahden vuorokauden kuluessa. Ympäristötoimi on sitä mieltä, että sen ei tarvitse tehdä mitään, vaan se voi jäädä odottamaan määräystä lupa- ja valvontavirastolta.

Ympäristötoimen pelastava oljenkorsi on, että Oulussa asia ei koske ympäristötointa, koska romuajoneuvot hoitaa Kadut, puistot ja liikenne -yksikkö.

Kadut, puistot ja liikenne -yksikkö pelastautuu sillä havainnolla, että Oulunsalon ja Hailuodon välisen merialueen omistaa pääosin valtio, pieneltä osin paikallinen jakokunta. Ei kuulu meille.

Valtion edustajana Metsähallitus näkee, että on kunnan, Oulun kaupungin siis, ympäristötarkastajan tehtävänä antaa asiasta toimintaohjeet. Ei kuulu meille, auto nyt vain sattui uppoamaan valtion merialueelle. Pelastuslaitos nostakoon ja laskuttakoon omistajaa.

Pelastuslaitos on sitä mieltä, että ei ole kiireellinen asia eikä kuulu meille. Omistaja hoitakoon.

Virkamiehen unelmalaite vaikeisiin tilanteisiin. Pallonheittokone.

Rantalakeuden kertomus päättyy tältä erää tähän. Taitaa syntyä jatkokertomus.