Nelostien moottoriliikennetien osuuden valmistuttua Viikistä Vantaan Helsingin maalaiskunnan Kuninkaanmäkeen vuonna 1973 aiheutti Jakomäessä myrskyn. Moottoritieltä poistettiin pysäkit ja jakomäkiset menettivät valtaosan julkisesta liikenteestään.
TVH puolustautui ja esitti kantanaan, että moottoritiesuunnitelmat ovat olleet olemassa vuodesta 1965 saakka ja niissä ei bussipysäkkejä esiinny. Viraston näkemyksen mukaan Jakomäestä asuntoja ostaneita oli johdettu harhaan.
TVH tässä asiassa näyttäisi olleen oikeassa. Esimerkiksi vuonna 1970 Suur-Helsingin Osuuspankki julkaisi Helsingin Sanomissa ison ilmoituksen, jossa muun muassa kehuttiin moottoritien vieläpä parantavan kulkuyhteyksiä. Tällaisesta markkinoinnista pääsisi nykyään kuluttaja-asiamiehen hampaisiin tai raastuvan penkille.
Jakomäkeläiset toki ymmärsivät, että aivan joka kylän kohdalla ei ole mahdollista olla liittymää moottoritielle. Närkästys on kuitenkin ymmärrettävää, koska pääsy moottoritielle oli varsin monimutkainen projekti.
7,7 kilometriä kunnes päästään vieressä kulkevalle moottoritielle
TVH:n asenne tuohon aikaa oli kuntia ja hallintoalamaisia kohtaan varsin yliolkainen. Pääjohtajat olivat Kekkosen kavereita, ja selusta oli siten hyvin turvattu. Nelostie eli Lahden moottoritie Helsingissä oli aika outolintu, koska siinä ei Helsingin kaupungin alueella ollut ainoatakaan varsinaisesti paikallisen liikenteen liittymää. Kivistön liittymän kautta syntyi kulkemaan Kehä ykkönen ja liittymistä toinen, Tattariharju jo mainittiinkin. Tämä on sillä tavoin yllättävää, että Lahdentietä rakennettiin samoihin aikoihin, kun selvästi kaupunkimoottoritieksi rakennettu Länsiväylä valmistui. Länsiväylälle jo ensi vaiheessa tuli yhdeksän liittymää Lauttasaaren ja Kivenlahden välille.
Vuonna 1975 Helsingin kaupunki käänsi korvansa jakomäkisten vaatimuksille. Jakomäen kohdalle ryhdyttiin suunnittelemaan liittymää Helsingin suuntaan. Ei kuitenkaan nelostielle vaan seiskatielle, Porvoonväylälle. Kaupunki pääsi TVH:n kanssa sopimukseen, että TVH rakentaa ja kaupunki ottaa hoitaakseen. Uusi liittymä avattiin 4.12.1979 ja kuuden vuoden motti oli auennut.
Pihlajamäen ja Viikin suunnassa käytiin samanlaisesta asiasta debattia. Myös siellä oli TVH haistattanut paikalliselle liikenteelle pitkät.
Pihlajamäentien kohta 1970-luvulla
Myös Pihlajamäen kohdalle ruvettiin suunnittelemaan liittymää samoihin aikoihin kuin Jakomäkeen. Liittymä avattiin marraskuussa 1980.
6 kommenttia:
Tattariharjun liittymästä taisikin olla valtakunnan ykköslehdessä juttua, seiskatien kulkijat saavat lisäkaistan, että kulku kehäykköselle helpottuu ja sekoilu vähenee.
Hesarin stoori oli kyllä melko yliampuva. Onhan paikka aika ajoin ruuhkainen, mutta muuten en kyllä tunnistanut paikkaa Hesarin tuntomerkeistä.
Tattariharjun-Kivikon kompleksista on viiden vuoden takainen artikkeli Tattarisoppaa
Uusimpienkin moottoriteiden välillä on merkittäviä eroja liittymätiheydessä. Esimerkiksi ykköstiellä Salossa niin moottoritien "leikkaavat" Inkereentie kuin Salaistentie ovat vailla omia liittymiään ja molemmista kiertotietä tulee lähes kymmenen kilometriä. Vastaavasti kasitiellä Maskussa ja Nousiaisissa liittymiä on niin tiheään, että tiellä on kesälläkin vain 100 km/h nopeusrajoitus.
Nykypäivänä tuon alueen yhteydet ovat välillä vähän liiankin hyviä. Jos ajaa vanhaa Lahdentietä kohti etelää, ja jatkaa sinnikkäästi eteenpäin kohdasta missä tie näennäisesti päättyy, huomaa olevansa harhailemassa Vaaralan pientaloalueen sokkeloissa joissa hidastuksia ja kavennuksia on osattu käyttää tehokkaalla tavalla. Henkilöautolla homma vielä menettelee, mutta jos raskaalla kalustolla erehtyy sinne, voi olla että hetkellisesti tulee epätoivoinen olo. Käänteisesti Jakomäki-Vaaralasta on nykyään aika hyvät ramppiyhteydet eri suuntiin kehä III kautta.
Varsin heikosti kylläkin on merkitty hitaan liikenteen reitti pohjoisesta Helsingin keskustaan. Ainut opastus löytyy Lahdentien ja Kyytitien etl:stä, missä hidas liikenne ohjataan Kyytitielle länteen. Kyytitielle käännyttäessä kaikki hitaan liikenteen opastus katoaa täysin. Reittihän olisi Kyytitie-Vanha Porvoontie-Tattarinharjuntie-Pihjalanmäentie-Viikintie-Hämeentie. Ja tuo hitaan liikenteen reitti on merkitty muodossa "ohjaus tielle 140", eikä käyttäen varsinaista keltapohjaista hitaan liikenteen opastetta. Varsin erikoisia nuo katkoviivalla merkityt 140-kilvet, kyllähän 140-tien alku- ja päätepiste on Kehä III:n etl.
Liittymätiheys ei riipu iästä vaan tien tarkoituksesta. Kaupunkimoottoriteillä ja tiheästi asutuilla seuduilla liittymätiheys on aivan toista kuin maaseutua halkovilla.
Lähetä kommentti