Luovaa liittymäsuunnittelua

Eritasoliittymien suunnittelu on yleensä verraten rutiininomaista puuhaa. Perusvariaatioita ei mitenkään mahdotonta määrää ole ja valtaosa liittymistä on näiden soveltamista.

Siellä, missä on tilasta pulaa ja liikenteen määrä suuri, ajaudutaan joskus varsin näyttäviin ja joskus erikoisiinkiin ratkaisuihin.



Tämä I105- ja I-110-teiden liittymä keskellä Los Angelesia, Judge Harry Pregerson Interchange, on eräänlainen ääriesimerkki yhdysvaltalaisesta kaupunkirakenteesta, joka tukeutuu kaupunkikeskustoihin tuotaviin valtaväyliin. Liittymä on viisikerroksinen; ylimmät kaistat nousevat lähes 40 metrin korkeudelle.



Liittymien silmukkarampit ja joskus myös puolisuorat rampit joudutaan joskus piirtämään varsin tiukalle mutkalle, minkä takia niiden välityskyky heikkenee. Tässä alabamalaisessa I-20- ja I-65-teiden liittymässä Birminghamissa on päädytty varsin luovaan ratkaisuun: Moottoriteiden ajoradat laitetaan liittymässä ristiin (oikea vasemmalle ja vasen oikealle). Kaikki rampit ovat suoria joko oikealle tai vasemmalle erkanevia ramppeja.



Samanlaista konstruktiota on käytetty I-95-tien ja Baltimoren kehätien I-695 liittymässä. I-95:ää kuitenkin paraikaa rakennetaan 4+2+2+4-kaistaiseksi maksullisilla pikakaistoilla varustetuksi tieksi ja liittymä jodutaan muuttamaan "tavanomaiseksi".



Tämä esimerkki on Euroopasta, Sumujen Saarelta. Keskienglantilaisessa Birminghamin kaupungissa tiet M6 ja A38 liittyvät alempaan tieverkkoon ja katuihin verraten monimutkaisella spagettiliittymällä. Rakennelman ylimpänä oleva runsaan 180 asteen kaarteen tekevä ramppi on ahtaiden paikkojen spageteissa varsin usein tavattu konstruktio.



Tämä kuva Springfieldistä Massachusettssista kertoo, että kohtuutehokkaan kaupunkiliittymän ei tarvitse olla valtava monikerroksisinen silta- ja ramppipläjäys. Teiden I-91 ja US-5 liittymän on toiminnallisesti täydellinen systeemiliittymä: Siinä eivät kääntyvät liikennevirrat risteä keskenään. Ramppien muotoilu toki edustaa kompromissia tilankäytön ja tehokkuuden kesken.



Tämä erikoinen liittymä on Nottinghamin lounaispuolelta, teiden M1 ja A50 risteys. Varsinaisesti tiet eivät risteä, vaan sivuavat toisiaan. Britithän rakastavat liikenneympyröitä ja tässä keskelle liittymää on rakennettu ympyrä, joka yhdistää päätiet ja paikallisen tieverkon. Liittymä olkoon esimerkki tapauksesta, että väljilläkin seuduilla saatetaan päätyä varsin kummallisiin ratkaisuihin.



Suomessa liittymien suunnittelu on ollut varsin maltillista. Esimerkkinä juhlallisimmista liittymistä olkoon Kehä III:n ja Tuusulanväylän liittymä Vantaalla. Liittymä on pinta-alaltaan varsin suuri. Liittymä on perustyypiltään turbiini, mutta toteutus ei ole puhdasoppinen: pohjois-itä-suunnassa liikennettä palvelee varsin jyrkkä silmukkaramppi.

Kuoppa

Kolmostielle on sitten tullut kuoppa.

Kuoppa sijaitsee keskellä moottoritietä kohta Kehä III:n pohjoispuolella Vantaalla. Kuoppa liittyy Kehä III:n parannustyömaahan ja erityisesti kolmostien ja Kehän liittymään.

Liittymä os puolineliapilatyyppinen, jossa Kehän puolella on liikennevaloilla ohjatut kääntymiset vasemmalle. Liikenteen määrä on aikaa sitten ylittänyt ratkaisun läpäisykyvyn ja Kehä III:n liikenne onkin ruuhka-aikaan toivottoman takkuista usean kilometrin etäisyydelle.

Kuopan kohdalle tulee silta. Silta kuuluu uuteen liikennettä idästä Kehältä etelään kolmostielle välittävään ramppiin. Tämä ramppi on tulevan liittymän vasemmalle ohjaavista rampeista ainoa ns. puolisuora eli loivasti kaartava ramppi. Liittymä on sen verran ahtaassa paikassa, että mitään tehokkaita puolisuoria ramppeja ei kyetä rakentamaan, vaan valmiissa liittymässä on kolme varsin tiukkakaarteista silmukkaramppia. Aika näyttää niiden vetokyvyn.

Itä-etelä-rampinkin konstruktion takana ovat tilankäytölliset syyt. Liittymän luoteissektoriin kun ei mahdu silmukkaramppia. Siellä nimittäin on kalapuikkokoulunakin tunnetuksi tullut oppilaitos, jonka ei haluta jäävän liittymän alle. Koulu on rakennettu 1960-luvun alkupuolella Vantaan Yhteiskouluksi kohtalaisen etäälle silloisista pääteistä eikä tuolloin osattu arvata tulevia maankäytöllisiä pulmia.

Niska & Nyyssönen

Maanrakennusalalla toimiva yhtiö Niska & Nyyssönen Oy on viime aikoina voittanut itselleen useita näyttäviä urakoita Tiehallinnolta. Yritys rakentaa paraikaa nelostietä Vaajakosken ja Toivakan välillä, Leppävaaransolmun liittymää Kehä I:n ja ykköstien risteyksessä ja Kehä III:a Vantaalla.

Tiehallinto ilmoittaa yhtiön voittaneen myös viitostien uusimisurakan Kuopiossa. Tämän päätöksen valitusaika on menossa, eli päätös ei ole lopullinen. Jos tämäkin urakka toteutuu, näiden neljän urakan arvo on yhteensä lähes 200 miljoonaa euroa.

Viitostie ylittää Kuopion pohjoispuolella Kallaveden. Runsaan neljän kilometrin mittainen tieosuus on 1960-luvulla rakennettu "lähes moottoritieksi", eli nelikaistaiseksi väyläksi, jossa kuitenkin hidas ja nopea liikenne kulkevat sekaisin. Ongelmaksi ovat tulleet erityisesti Lappeenrannan-Iisalmen laivaväylän ylittävät avattavat Kallan sillat, joiden koneisto on tullut käyttöikänsä päätepisteeseen. Tieosuuden liikennemäärätkin ovat kuusinkertaistuneet rakentamisen ajoista ja vastaavat nelostien kuormitusta Keravan kohdalla.

Urakassa Kallan sillat muutetaan kiinteiksi. Laivaväylä siirretään hieman pohjoisemmaksi ja sen yli rakennetaan maantiesillat 12 metrin alikulkukorkeudelle ja lisäksi rautatielle avattava silta. Tieosuus muutetaan moottoritieksi, jolle rakennetaan rinnakkaistie. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, valmista on vuonna 2014.

Turku, Åbo

Ykköstie Helsingistä (Helsingfors) Turkuun (Åbo) halkoo kielisuhteiltaan toisistaan poikkeavia kuntia. Tämä aiheuttaa koomisen tunnelman, kun nimi Åbo tuntuisi esiintyvän viitoituksessa enemmän tai vähemmän satunnaisesti.

Peruspelisääntöhän on se, että viitoissa on paikannimet sen mukaisesti, kuin viitan sijaintikunnan kielisuhteet ovat.

Helsingistä lähdettäessä nimi Åbo näkyy vielä ajettaessa Espoon (Esbo) ja Kirkkonummen (Kyrkslätt) halki, mutta katoaa Vihtiin (Vichtis) saavuttaessa. Åbo kuitenkin taas kohta ilmestyy takaisin viittoihin, kun ylitetään Lohjan (Lojo) raja. Tunneliosuudella saavutaan Nummi-Pusulaan ja Åbo katoaa. Jonkin ajan kuluttua saavutaan entiseen Sammatin (samma på svenska) kuntaan, joka on kuluvan vuoden alusta liitetty Lohjaan. Sammatti muuttui siis yhdessä yössä kaksikieliseksi alueeksi ja siksi Åbo palaa viitoitukseen Salon kaupungin rajalle asti. Siitä alkaa pitkä yksikielinen osuus ja Åbo näkyy viitoissa vasta Turun kaupungin rajalla.

(Jospa Lohja-Lahnajärvi-osuuden avaamisen viivästyksen todellinen syy olikin estää tien avaaminen Sammatin alueella vuoden 2008 puolella: Pääperiaatetta tiukasti noudattaen osuudella olisi pitänyt käyttää puolitoista kuukautta yksikielisiä viittoja ja sitten uudenvuodenyönä vaihtaa ne kaksikielisiin.)

Ykköstiellä näkyy myös poikkeus perussäännöstä: Salossa yksikielisellä alueella esiintyy viitta Tammisaareen ja Ekenäsiin. Viitoitus kun on valta-, kanta- tai moottoritiellä ja kohteeseen, joka sijaitsee kunnassa, jonka enemmistö on muunkielisiä kuin viitan sijaintikunta. Jos siis jonain päivänä Raaseporin kunta muuttuu suomenkielisenemmistöiseksi, Salossa käydään teippaamassa Ekenäsit piiloon.

Kielilain periaate siitä, että kunnassa noudatetaan virallisissa asiayhteyksissä kunnan kielisuhteita, on aivan perusteltu. Tienviittoja kielilaki ei koske, vaan niitä koskevat määräykset ovat Liikenneministeriön aivan itsensä kehittämät Ole Norrbackin ministerikaudella. Ajatus siitä, että viittojen teksti määräytyy niiden sijaintikunnan eikä viitoituskohteen mukaan, on kieltämättä luova ja osoittaa keksijältään kykyä absurdiin huumorintajuun.

Satunnaista

Teillä ja Turuilla oli tänään illansuussa liikkeellä ykköstiellä Lohjanharjun ja Kehä III:n välillä. Ukkossadetta tuli kaatamalla, liikennettä oli paljon - ja liikenne moottoritiellä kulki hissun kissun sellaista 75-85 km/h nopeutta.

Etelässäkö siis muka ei kyettäisi noudattamaan olosuhteita vastaavaa tilannenopeutta.

Autoilijoita kummallisemmin toimi liikenteenohjauskeskus. Tieosuudella on vaihtuvat nopeusrajoitukset. Lähes säännönmukaisesti peräkkäisissä kilvissä oli eri nopeusrajoitus, joko 100 tai 120. Ainoastaan Espoossa Histan suoralla olevassa ja sen jälkeisessä kilvessä oli sama 120:n rajoitus.

Ennen moottoritien valmistumista oli vaihtuvien rajoitusten jakso käytössä Someron risteyksen ja Muurlan välillä. Tätäkin osuutta ajaessa oli usein vaikea löytää logiikkaa rajoituksista. Perinteet puhuvat, perinteet puhuvat.

Ruotsi on tehnyt päätöksen!

Vai onko?

Teillä ja Turuilla on pariinkiin otteeseen kommentoinut Tukholman ohitustien tilannetta:

Tukholman kehätie
Vain ruotsalaiset...

Vägverket teki ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä saatujen kommenttien perusteella täsmennyksiä suunnitelmaan ja nyt on käynyt niin, että Ruotsi on kyennyt tekemään asiassa päätöksen: Sikäläinen hallitus on tänään ilmoittanut hyväksyneensä tien rakentamisen.

Päätös ei vielä tarkoita lapioiden esiin ottamista, vaan hankkeen täsmällisen suunnittelun alkamista. Suunnitelmien läpiviennissä taas on monen monta diskuteeraamis- ja päätöksentekopistettä edessä. Arvio on, että tie voisi valmistua vuoteen 2020 mennessä.

Kuollut ja kuopattu

Teillä ja Turuilla on runsas vuosi sitten kommentissa Lisma ja Kuttura käsitellyt Repojoen-Kutturan tiehanketta Lapissa.

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on nyt tehty. Tulokset ovat olleet sen verran kielteisiä, että tiehanke on keskeytetty ja suunnitelmat pantu koipussiin.

Ympäristövaikutusten arviointia usein pidetään pakollisena kuviona, joka enintään viivyttää hanketta. Tässä tapauksessa ei näin ollut, vaan arvioinnilla päädyttiin ratkaisuun, jossa luontoarvojen säilyttäminen katsottiin tärkeämmäksi kuin uuden reitin luominen.

Ammattimies

Hämeenkoskella on valtatiellä 12 peruskorjattu Teuronjoen ylittävää siltaa. Alkuviikosta tapahtui onnettomuus, jossa rekkakuski laittoi työmaan, sillan ja kulkupelinsä päreiksi ja kaatoi 30 tonnia mallasohraa jokeen. Kuski itse ei saanut vakavampia vammoja.

Tapaus on aika hämmästyttävä. Työmaa sijaitsee suoralla tiellä, näkyvyys on hyvä ja työmaa on paremmin kuin hyvin merkitty. Nopeusrajoitukset pudotetaan useassa vaiheessa 30:een ja paikalla on liikennevalot. Jäljistä päätellen työmaata päin on ajettu matkanopeudella sen enempiä väistelemättä.

Työmaa kaiketi tuhoutui varsin täydellisesti. Pelkkä paikan raivaus ja saattaminen auttavaan läpiajokuntoon kesti lähes vuorokauuden, jolloin valtatie oli täysin poikki. Tömähdyksessä menivät muun muassa sillan kaiteet. Tilapäiskaiteiden takia ajorataa on entisestäänkin kavennettu.

Ensiarviot olivat, että työmaan valmistuminen viivästyy kuukauden. Poliisi tutkii asiaa törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantanmisena. Jos lopullinen tuomio vastaa tätä rikosnimikettä, vakuutusyhtiö lähettänee jonkinmoisen laskun rekan omistajalle tai haltijalle.

Ruotsi laskee nopeusrajoituksia

Ruotsi ilmoitti joitakin aikoja sitten, että se säätää nopeusrajoitusjärjestelmäänsä siten, että käyttöön tulevat myös parilliset kymmenet. Tarkoitus on säätää erityisesti maanteiden nopeusrajoituksia täsmäämään tien laatua ja liikennemäärää. Muutosta markkinoitiin sillä, että osalla teistä nopeusrajoitus laskee ja osalla nousee.

Suunnitelmakartat on nyt julkisuudessa. Niiden perusteella on helppoa väittää, että kyse on verraten laajamittaisesta nopeusrajoitusten laskemisesta. Tiekilometreillä mitattuna muuttuvista rajoituksista ehkä 10-20 prosenttia on nousevia, loput laskevia.

Pohjoisessa Ruotsissa muutos merkitsee nopeusrajoituksen 110 km/h lakkaamista kaksikaistaisilla teillä. Jatkossa 110 on sallittu vain moottoriteillä. Osa moottoritieverkosta saa rajoituksen 120 km/h.

Maantieverkolla varsin yleinen tuleva rajoitus on 80. Varsin paljon nykyisiä 90:n teitä saa tämän uudeksi rajoituksekseen; osalla rajoitus nostetaan 100:aan.

Suomen pisin kantatie

Teillä ja Turuilla ajeli tuossa eräänä päivänä noin kaksi kolmannesta lähes 400 kilometriä pitkästä maan pisimmästä kantatiestä 58. Tällä noin 250 kilometrin matkalla Kangasalta Kivijärven pohjoispuolelle näkee aika monenlaatuista tieosuutta.

Viiskasi ei ole minkään varsinaisen suunnittelun lopputulos, vaan se on syntynyt yhdistämällä eritasoisia tieosuuksia tienumerokilvet vaihtamalla. Tämän takia epäyhtenäisyys on ymmärrettävää.

1970-luvulla rakennettu Oriveden ja Keuruun välinen osuus on tien ainoa päätiemäinen osuus ja on valtatietasoinen. Kangasala-Orivesi on hieman ehostettua entistä ysitietä, jonka mutkaisuus ja mäkisyys tekee ymmärrettäväksi, miksi ysitien oikaisuun ryhdyttin jo 1960-luvulla. Keuruun ja Karstulan välinen osuus voisi saada arvosanan "no jaa", mutta Karstulan-Kivijärven väli on enintään "ohhoh"-luokkaa. Kivijärveltä Kinnulan kautta Lestijärvelle ajetaan aivan kelvollista pikitietä. Siitä eteenpäin Kärsämäelle ajetaan pohjalaisia seututietasoisia teitä, jotka eivät valtavia tunteita nostata.

Tien viitoitus on varsin lyhytjänteinen. Etelästä tultaessa Kangasalta viitoitus on vain Orivedelle 35 km:n päähän. Orivedeltä viitat ovat Keuruulle (75 km) ja sieltä Karstlaan (75 km). Karstulassa viitoituskohteeksi vaihtuu Kivijärvi (ja paikoitellen Jyväskylä, jonne tie ei kulje!), jonne on noin 40 km. Kuitenkin ennen Kivijärveä tien 77 risteyksessä viitoituskohteeksi vaihtuu Haapajärvi ja tämä onkin tien ainoa yli 100 kilometrin mittainen viitoitusetappi. Alle 40 km:n osuus Haapajärvi-Kärsämäki on taas oma viitoitusetappinsa.

1990-luvulle tultaessa oli suurten tietöiden jälkeen jo totuttu siihen, että valta- ja kantatieluokitus on jonkinlainen tae tien laadusta. Tuolla vuosikymmenellä numeroitiin valta- ja kantateiksi reittejä, jotka vievät ajatuksia takaisin siihen 1930-luvun suuntaan, että päätien tunnistaa erivärisestä numerokilvestä. Kantatiessä 58 on paikoitellen vahvasti tätä makua.

Triviaratkaisuja

1. Mitkä kaksi valtatietä risteävät kahdesti ja missä?

Kyseessä ovat nelostie ja viitostie, jotka kohtaavat Heinolan Lusissa ja Sodankylässä.

2. Missä kunnassa kulkee numeroltaan kolme peräkkäistä valtatietä?

Nämä ovat Turusta lähtevät valtatiet 8, 9 ja 10.

3. Mikä on asukasluvultaan suurin kunta, jossa ei kulje kantateitä?

Kuntien suuruusjärjestys on Helsinki (kantatiet 45, 50, 51), Espoo (50, 51), Tampere (60, 65), Vantaa (45, 50) ja Turku (40). Seuraavana on Oulu, jonka alueella ei kantatietä kulje.

4. Minkä kunnan alueella kulkee suurin määrä valtateitä?

Suomen valtatiekasa on Jyväskylä, jossa viitoissa esiintyy viisi valtatietä: 4, 9, 13, 18 ja 23.

5. Minkä kahden valtatien risteyksessä näiden valtateiden numeroiden summa on suurin?

Tämä maaginen risteys sijaitsee Nivalassa, jossa valtatiet 27 ja 28 risteävät.

6. Mikä kantatie on koko matkaltaan myös valtatietä?

Kyseessä on kantatie 60, eli Tampereen ohikulkutie.

7. Mikä valtatieosuus on muutettu kantatieksi ja myöhemmin takaisin valtatieksi?

Tämä osuus on Nokian ja Huittisten välinen osuus valtatietä 12. Tie on alun perin rakennettu valtatieksi 9. Kun ysitien linjaus Turun ja Tampereen välillä siirtyi nykyreitilleen, osuus Aura-Huittinen-Nokia muuttui kantatieksi 41 ja Nokia-Tampere valtatieksi 11. Nykyisin Tampere-Huittinen on osa Kouvolan ja Rauman välistä valtatietä 12.

8. Missä on Suomen lyhyin eurooppatie, kun viitoittamatonta E67-tietä ei oteta huomioon?

Lyhin tie on Enontekiön Karesuvannossa valtatieltä 21 Ruotsin rajalle ulottuva tie E45, noin 800 metriä. Tie on 200 metriä lyhyempi kuin E4 Torniossa.

9. Missä sijaitsevat ne kaksi kahden tien risteystä, joissa risteävien teiden numeroiden summa on 100?

Tiet 21 ja 79 risteävät Muoniossa. Tiet 22 ja 78 Paltamossa.

10. Missä sijaitsevat ne kaksi kahden tien risteystä, joissa risteävien teiden numeroiden tulo on 100?

Tiet 4 ja 25 risteävät Mäntsälässä ja tiet 5 ja 20 Kuusamossa.

11. Missä sijaitsevassa kahden kantatien risteyksessä kumpikin tienumero on alkuluku?

Tällaisia risteyksiä on vain yksi: teiden 79 ja 83 risteys Rovaniemen Sinetässä.

12. Mikä kantatie kahdesti ylittää 1900-luvulla käytössä olleen entisen valtakunnanrajan?

Tämä on Helsingin ja Karjaan välinen kantatie 51, joka kulkee entisen Porkkalan vuokra-alueen halki. Porkkala oli muodollisesti vuokra-alue, mutta käytännössä se oli Neuvostoliiton aluetta. Rajoilla oli rajavalvonta ja rajaloukkaukset käsiteltiin rajaloukkauksia koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Triviaa

Keskikesän kunniaksi esitetään asianharrastajille pohdittaviksi tusinan verran hyvin merkittäviä kysymyksiä:

1. Mitkä kaksi valtatietä risteävät kahdesti ja missä?

2. Missä kunnassa kulkee numeroltaan kolme peräkkäistä valtatietä?

3. Mikä on asukasluvultaan suurin kunta, jossa ei kulje kantateitä?

4. Minkä kunnan alueella kulkee suurin määrä valtateitä?

5. Minkä kahden valtatien risteyksessä näiden valtateiden numeroiden summa on suurin?

6. Mikä kantatie on koko matkaltaan myös valtatietä?

7. Mikä valtatieosuus on muutettu kantatieksi ja myöhemmin takaisin valtatieksi?

8. Missä on Suomen lyhyin eurooppatie, kun viitoittamatonta E67-tietä ei oteta huomioon?

9. Missä sijaitsevat ne kaksi kahden tien risteystä, joissa risteävien teiden numeroiden summa on 100?

10. Missä sijaitsevat ne kaksi kahden tien risteystä, joissa risteävien teiden numeroiden tulo on 100?

11. Missä sijaitsevassa kahden kantatien risteyksessä kumpikin tienumero on alkuluku?

12. Mikä kantatie kahdesti ylittää 1900-luvulla käytössä olleen entisen valtakunnanrajan?

Vastauksia on tarjolla joskus.

Toija, Kitula, Länkipohja, Syrjäntaka

Jossain vaiheessa Tiehallinnon ja kaiketi myös kunnat valtasi ajatus, että on pahasta, jos kunnan hallintotaajama on eri niminen kuin kunta itse.

Tästä ajatuksesta on seurannut se, että varsin monet tunnettu paikannimet ovat kadonneet viitoituksesta, koska ne on korvattu kunnan nimillä. Päijät-Hämeessä tämä meni niin pitkälle, että jopa kunnianarvoisa Vääksy yritetiin hävittää Asikkala-nimen alle, mutta Siperia opetti.

Periaate on johtanut jopa miltei sekoiluun. Erimerkiksi Turenkia on viitoitettu sekä Turenkina, Janakkalana että kumpanakin. Viimeksi mainitussa tapauksessa viitoituksesta ei käy ilmi, että kyse on samasta paikasta: Viitat osoittavat sekä Turenkiin että Janakkalaan, joihin on yhtä pitkä matka.

Viime aikojen kuntaliitokset aiheuttavat mielenkiintoista pohdintaa: Mikä arvo viitoituksessa on esimerkiksi sillä tiedolla, että Toijan taajama oli Kisko-nimisen entisen kunnan keskustaajama? Kiskoakin hullumpi on Tuulos-viitoitus: viitoituksen kohde on Syrjäntaan kylä, josta lähes kaikki kunnan palvelut siirtyvät muualle jo ennen kunnan liittymistä Hämeenlinnaan.

Nyt, kun Kiskon, Suomusjärven, Längelmäen ja Tuuloksen kuntia ei enää ole, olisi varmaankin aika pohtia Toijan, Kitulan, Länkipohjan ja Syrjäntaan palauttamista maailmankartalle.

Ennenaikainen kuolinilmoitus

Teillä ja Turuilla kirjoitti muutama kuukausi sitten kommentissaan http://teilla.blogspot.com/2009/03/ohituskaistan-kuolema.html suunnitelmasta poistaa Tuhkamäen ohituskaista valtatieltä 24 Lahden pohjoispuolelta. Kaista on osoittautunut liikenneturvallisuudeltaan ongelmalliseksi.

Suunnitelmat ovat nostattaneet paikallista kiehuntaa enemmän kuin Tiehallinto varmasti osasi odottaakaan. Asiassa on ollut aktiivinen erityisesti asikkalalainen kunnanvaltuutettu Tuomo Riihilahti.

Keskustelussa itse ohituskaista on verraten pieni episodi. Yleisempää närkästystä seudulla nostattaa se, että nelostien siirtyminen Päijänteen itäpuolelle on jättänyt länsipuolen tien lapsipuolen asemaan. Asukkaat näkevät, että tien turvallisuutta ei ole haluttu lisätä tietä parantamalla, vaan rajoituksia ja valvontaa lisäämällä.

Ohituskaistan poistaminen on siirtynyt takaisin suunnittelupöydälle. Päävaihtoehtona on palata juurille ja muuttaa ohituskaistaosuus ryömintäkaistaosuudeksi, jollaiseksi se on alun pitäen rakennettukin

Häpeääkö Helsinki eurooppateitään?

Kansainvälisessä eurooppatiesopimuksessa Helsinki osuu neljän eurooppatien reitille: E12 Mo i Rana-Helsinki, E18 Craigavon-Pietari, E67 Helsinki-Praha ja E75 Vardö-Citia.

Kuitenkin Helsingin kaupungin alueella on havaittavissa viitoitus lähinnä vain teille E12 ja E75.

E18 on linjattu Kehä III:a pitkin kaupunkikeskustan ohitse. Tämän on ilmeisesti katsottu riittävän perusteluksi siihen, että tielle ei ole viitoitusta. Turkuun ja Kotkaan ohjaavassa viitoituksessa ei teiden 1 ja 7 yhteyteen ole liitetty E18-tielle ohjaavia kilpiä.

E67-tien pohjoisin etappi on Tallinnan ja Helsingin välinen lauttareitti. E67 on tunnettu Via Baltica -nimellä. Ehkäpä sille viitoittaminen antaisi kuvan siitä, että Helsinki leimaantuu osaksi entisen rautaesiripun takaista Baltiaa.

Suhtautuminen eurooppateihin vaihtelee eri maissa. Saksalaiset lähinnä kohauttavat hartioitaan, kun taas Ruotsissa eurooppatiellä on statusarvoa.

Helsingillä on neljä eurooppatietä, mikä ei ole aivan tavanomaista. Tukholmallakin on vain kolme. Tukholma huolehtii viitoituksestaan hyvin ja Helsinki hälläväliätyyliin. Siihen kuvaan sopii se, että E18:n ja E67:n viitoitus varmaankin koetaan hävettäväksi.

Leveäkaistatie

Tiehallinto on sitten tunnustanut sen intuitiivisen seikan, että leveäkaistatie ei parantanutkaan liikenneturvallisuutta.

Yllätys asiassa on se, että asia on tullut yllätyksenä joillekuille. Tiet eivät ole niin leveitä, että ohitus onnistuisi ylittämättä keskiviivaa ja teiden geometria taas suorastaan houkuttelee päättömiin ohituksiin.

Leveäkaistatien konsepti on peräisin Ruotsista, kuinkas muuten. Ruotsi on aika vauhdilla purkamassa leveäkaistateitään muuttamalla ne keskikaideteiksi. Ruotsissa sellaista on tätä parituhatta kilometriä, Suomessa satakunta. Ruotsi on ilmoittanut muuttavansa keskikaideteiksi vuosittain noin 300 tiekilometriä.

Tietyökulttuuria

Espoossa Länsiväylällä Matinkylän edustalla on menossa jokin pieni siltatyö, jota tehdään moottoritien kaistojen välissä päivisin klo 7-16 välisenä aikana. Työmaan pituus on parikymmentä metriä ja sen kohdalla on noin 600 metriä pitkä 60 km/h nopeusrajoitus.

Perinteiseen tyyliin nopeusrajoitus jätetään paikoilleen, kun työt illalla loppuvat. Mitään syytä rajoitukseen ei ole: työmaa on suojattu samanlaisella betonimuurilla kuin tien reunoilla on vakituisesti. Vasenta piennarta on kavennettu ehkä 10 cm. Työmaasta kertoo vain se, että muurin takaa pilkottaa betonimylly.

Parina ensimmäisenä päivänä rajoitus aiheutti aikamoista haitariliikettä. Nyt paperitiikerin olemus tunnetaan, eikä kukaan juuri vaivaudu enää hiljentämään.

Tietyömailla työntekijät usein ja aivan aiheesta moittivat autoilijoita liian suurista nopeuksista. Mutta näinhän autoilijoita opetetaan, että monen työmaan rajoitus on yhdistelmä silkkaa huuhaata ja laiskuutta.

Rajaseudulla

Versaillesin rauhassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen muokattiin Saksan ja Belgian välistä rajalinjaa tavalla, joka vaikuttaa elämään nykyisinkin.

Mielenkiintoinen historia on Aachenin eteläpuolella kulkevalla Vennbahn-nimisellä rautatiellä, jonka päätepisteet tuolloin siirtyivät Saksasta Belgiaan. Itse rata mutkittelee rajan molemmin puolin. Belgia vaati Saksan alueella kulkevaa ratalinjaa itselleen ja niin sitten kävikin, että rata ja asema-alueet ovat virallisesti Belgiaa. Tarkkaan ottaen siis radan länsipuolella sijaitsevat viisi Saksan aluetta ovat irti emämaastaan enklaaveina Belgian sisällä. Sopimus on edelleen voimassa, vaikka rata on lakkautettu ja osin purettu.

Sopimuksen sanamuoto jättää auki erään tuiki tärkeän seikan: Belgian suvereniteetti koskee ratapengertä. Radan alitse kulkee kuitenkin maanteitä. On epäselvää, kuuluuko radan alapuolella oleva tien kohta Belgiaan vai Saksaan.

Toinen seuraus rajan mutkittelusta on se, että osa Saksan tieverkkoa sijaitsee Belgiassa. Bundesstrasse 258 kulkee Roetgenin ja Konzenin välillä noin kolmen kilometrin matkan Belgiassa oikaisten Saksaan työntyvän niemekkeen poikki. Tieosuudelta ei ole yhteyttä Belgian tieverkkoon.



Koska Belgiassa on maanteiden suurin nopeusrajoitus 90 km/h, tälläkin tiellä on 90:n rajoitus, vaikka sellaista ei muualla saksalaisella tieverkolla käytetäkään. Nopeusrajoitustolpissa on lisäksi tekstillinen kilpi, jossa lukee "Belgien". Muuten tiestä ei käy ilmi, että hetkeksi vaihdettin valtiota.

Kun metsä söi valtatien

Yksi tiehistorian haara on tutkia, mitä tielle tapahtuu sen jälkeen, kun se menettää asemansa. Tästä jonkinlaisia ääripäitä ovat Kilon-Friisilän maantie Espoossa ja Helsingistä lähtevät säteittäiset valtatiet. Ensin mainittu on täysin pirstoutunut asemakaavoituksen edetessä ja viimeksi mainitut elävät uutta elämää seututeinä moottoriteiden rinnalla.

1960-luvun alkupuolelle asti kolmostie kulki Hämeenlinnasta Pälkäneen kautta Tampereelle. Uuden linjauksen valmistuttua paikoin uskomattoman mutkainen tie Hämeenlinnasta Pälkäneen Laitikkalaan jäi maantieksi ja hieman unholaankin runsaan kymmenen vuoden ajaksi. 1970-luvun alussa tälle osuudelle valmistui nykyaikainen maantie, joka nykyisin on kantatie 57.

Vanha tielinja on suurimmalta osaltaan vielä näkyvissä maastossa. Hattulassa on se on useassa paikassa osana paikallista tieverkkoa; vieläpä päällystettynä eikä enää soratienä kuten valtatien aikaan. Parissa paikassa se on muuttunut osaksi maantieverkkoa. Esimerkiksi ns. Valteen suora on nykyisin osa Hauhontaustan maantietä. Paikoin tien palasia on yksityisteinä aivan kohtalaisessa kunnossa. Osin tie on metsäautotienä.

Nekin osat vanhasta tiestä, joille ei ole löytynyt käyttöä, ovat 40 vuodenkin jälkeen vielä näkyvissä maastossa. Ne kuitenkin kertovat, mitä käyttämättömälle tielle hämäläisessä runsaassa metsässä käy: se hiljalleen katoaa. Puusto valloittaa pientareet, ojat kasvavat umpeen ja tien pinta vähitellen ruohottuu. Jonain päivänä se on kadonnut, eikä sitä enää näy tarkimmassakaan maastokartassa. Metsä on syönyt valtatien.

Ruotsalaisia liikennemerkkejä

Wienin tieliikennesopimukseen ovat liittyneet useimmat läntisen Euroopan maat, poislukien Espanjan ja Ison-Britannian kaltaiset ulkomuseot.

Sopimus määrittelee joukon liikennesääntöjä ja liikennemerkkejä. Sopimusvaltiolla on kuitenkin oikeus tehdä sopimukseen varaumia, eli päättää asioista sopimuksesta poikkeavalla tavalla. Tästä seuraa se, että jopa muuten samankaltaisissa naapurimaissa liikennemerkit voivat poiketa toisistaan.

Ruotsi on viime vuosina jonkin verran uudistanut liikennemerkkivalikoimaansa ja länsinaapurissa voikin tulla vastaan merkkejä, joiden tarkoitusta voi joutua hetken pohtimaan.



Tämä on "negatiivinen töyssy", eli töyssyn sijaan kuoppana toteutettu hidaste.



Suomalaisesta käytännössä poiketen Ruotsissa mikä tahansa kieltomerkki voi toimia aluekieltona. Tässä on kyseessä alue, jonka sisällä ajoneuvolla ajo on kiellettyä.



Tämä merkki ei ole Suomessa liikennemerkki, vaan maastoliikennemerkki, joka kieltää moottoriajoneuvojen maastokäytön. Ruotsissa se tarkoittaa mitä tahansa aluetta, jossa moottoriajoneuvoilla ajo on kielletty.



Ruotsissa on vuoropysäköintikieltoalue ("datumzon") varsin yleinen järjestely. Parillisina päivinä on pysäköinti kielletty sillä puolen katua, jolla talonumerot ovat parillisia. Säännöt poikkeavat suomalaisesta käytännöstä, jossa "vuoropysäköintivuorokausi" katkeaa aamukahdeksalta. Jos Ruotsissa on voimassa vuoropysäköintikieltoalue vaikkapa klo 0-6, mikä on yleinen käytäntö, parittoman päivän iltana alkava yöpysäköinti tapahtuu parittomalla puolella katua, kun Suomessa se tapahtuu parillisella.



Ruotsissa ohjaus jollekin tielle ei tapahdu katkoviivoitetun numerokilven avulla, vaan valkosinisen kilven, myös eurooppateille. Ohjauksessa saattaa olla ilmansuuntaa ilmaiseva kirjain. Esimerkiksi "E20V" ohjaa E20-tielle kohti länttä.



Kiertotien ohjaus



Kehätie. Käytetään usein myös kaupunkialueella merkitsemään keskustan kiertävää katua. Korvaa aiemmin käytetyt "Lokal slinga" -kyltit.



Lisäkilpi, tyypillisesti varoitusmerkissä. Varoittaa siitä, että alueella saattaa liikkua näkövammaisia.



Risteys, johon saavuttaessa kaikilla on väistämisvelvollisuus. Risteykseen ajetaan saapumisjärjestyksessä.