Södrikin silta

Uudenmaan ELY-keskus ilmoittaa korjaavansa Södrikin risteyssillan ykköstiellä Espoossa.

Mistähän sillasta mahtaa olla kyse? Suvela-Södrik karttojen mukaan sijaitsee sivussa ykköstiestä.

Ratkaisu löytyy tutkimalla vanhoja karttoja. 70-vuotiaassa topografikartassa on ratkaisun avain:

Maanmittauslaitos


Kauniaisten eteläpuolella olevaa muusta maailmasta erillään ollutta aluetta kutsuttiin Tarvontien rakentamisen aikoihin nimellä Södrik Östanskog, tai lyhyemmin Södrik tai Östanskog. Nimeä Suvela ei rakennusyhtiön markkinointimies ollut vielä keksinyt. Karttaan on merkitty vihreällä myöhempi Tarvontien linjaus.

Espoon kaupunki


Nimi Södrik on jäänyt aikakirjoihin muun muassa siksi, että sinne oli bussiliikennettäkin verraten varhain. Helsingissä kauppahallissa lihakauppaa pitänyt Kaarlo Emil Kallio hommasi 1930-luvulla linja-auton ja perusti linjan Kauniainen-Helsinki. Myöhemmin hän aloitti linjan 2: Södrik-Kauniainen-Viherlaakso-Helsinki. Liikennettä jatkui vuoteen 1972, jolloin Kallion poika totesi, että sähköjunan kanssa ei kannata kilpailla, ja työnsi pensselin santaan.

Kun maailma muuttuu, nimetkin kuitenkin muuttuvat. Suvela-Södrik on suunnilleen siellä, missä historiallinen Södrikin kylä on ollut ja Östanskog on nimetty myyvemmäksi, Kuurinniityksi.

Suomen Virallinen Lista eli siltarekisteri on nimistön osalta hieman yllättävä. Kun silta rakennetaan, se saa jonkin nimen ja se nimi sitten hakataan kiveen maailmanloppuun asti. Kun silta menee peruskorjaukseen, se on usein 50-60 vuotta vanha. Kasvavilla alueilla 50-60 on vuotta pitkä aika nimistön stabiiliuden kannalta. Kun tiedotteissa käytetään vanhoja nimiä, lukijalla saattaa hyvinkin mennä sormi suuhun.

Kuten uudemmasta kartasta käy ilmi, Espoon kaupungin mielestä sillan nimi ei Södrikin risteyssilta vaan Ymmerstanportti. Mutta eihän nimitystä Ymmerstanportti kukaan käytä eikä sitä kukaan tunne. Ilmeisesti puhuminen Kuurinmäentien sillasta olisi liian ymmärrettävää?

Google


Silta on alkuperäiskunnossaan. Vahva kuin mikä, mutta liian kapea. Yläpuolta kulkevalle Tarvontielle tarvittaisiin lisäkaistoja, mutta sillalle ei mahdu.

Moottoritien paluu

Teillä ja Turuilla on neljä vuotta sitten raportoinut artikkelissa Ruskohiili nielaisi moottoritien Reinin alajuoksun ruskohiilialueen tapahtumista: Hiiltä kaivetaan avokaivoksessa, joka edetessään syö edestään kaiken infrastuktuurin. Nyt on aika katsella tämänhetkistä tilannetta.



Kaivos etenee suunnitelmien mukaisesti. Vuonna 2017 suljetaan moottoritie A61 Jackerathin ja Wanlon liittymien väliltä, koska kaivos haukkaa sen.

Jo jonkin aikaa on ollut rakenteilla moottoritien A44 uusi osuus jo kaivetulle ja maisemoidulle alueelle. Tie sijoittuu jonkin verran idemmäksi kuin vuonna 2005 purettu osuus. Vanha Jackerathin moottoriteiden risteys korvataan kokonaan uudella, joka sijoittuu nykyisen kaakkoispuolelle.



Tien pohja on näkyvissä kaivoksen pohjalla. Pohjamassat muodostuvat materiaalista, joka on kaivettu sivuun ruskohiililaatan päältä. Se on siksi höttöä ja sen tiiviiksi painumiseen kuluu aikansa.



Uudelleen rakennettavan tien pohjoisosassa sijaitseva Holzin liittymä oli ennen A44:n purkamista neliapilan kaltainen. Sitä ei rakenneta entiselleen, vaan liittymän pääliikennesuunnaksi tulee Aachen-Düsseldorf. Myös pohjois-eteläsuuntaista A61-tietä korvaavaan liikennesuuntaan tulevat loivakaarteiset suorat ja puolisuorat rampit.



Kaivos etenee siten, että vuonna 2017 purettava A61-tien osuus suunnitellaan avattavan uudelleen rakennettuna vuonna 2035.

Kiertoteitä

Teillä ja Turuilla on pariinkin kertaan päässyt vastaamaan kysymykseen, miksi ihmeessä maassa on valtatie 6, joka on kaikkea muuta kuin lyhyin reitti päätepisteidensä välillä.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Onhan se niin, että Helsingistä Kajaaniin on viitostietä runsaat 100 km vähemmän matkaa kuin kuutostietä; samoin tien virallisesta lähtöpisteestä Koskenkylästä 15- ja 5-teitä Mikkelin kautta.

Tien yhtenäisellä numeroinnilla ei kuitekaan aina haeta lyhyintä päätepisteiden välistä reittiä. Sen sijaan numerointi enemmän tai vähemmän onnistuneesti osoittaa yhtenäistä reittiä. Sellainenhan kartalta katsoen kuutostie on.

On hyvä muistaa, että pitkillä valtateillä vain murto-osa liikenteestä on liikkeellä tien päätepisteiden välillä. Siksi selkeä ja looginen alueellinen numerointi on usein tärkeämpää kuin päätepisteiden välisen parhaan reitin numerointi.

Kuutostien nykyinen reitti on verraten uusi. Sehän syntyi 1990-luvun puolen välin numerointireformissa, jossa varsin paljon yhdisteltiin tienpalasia yhtenäisesti numeroiduksi. Alkuperäinen tie 6 kulki reitillä Helsinki-Sortavala ja Sortavalan-Kajaanin valtatie oli 18. Sotien jälkeen kuutostie reititettiin Joensuuhun ja 18 sieltä Kajaaniin.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Muitakin vastaavia tapauksia on. Esimerkiksi nelos- ja viitostiet kohtaavat kahdesti: Heinolan Lusissa ja Sodankylässä. Matka viitostietä on 125 kilometriä pitempi. Tiet kuitenkin palvelevat eri seutuja, eikä numeroinnin katkaisu esimerkiksi Kajaanissa juuri toisi hyötyjä.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Osa "yhtenäisreiteistä" on vaikeammin loogisesti selitettävissä kuin viitos- ja kuutostiet. Yksi näistä on ysitie. Se kulkee Turusta Kuopioon varsin loogisesti lounaasta koilliseen, mutta tekee Kuopiossa terävän käännöksen kohti kaakkoa.

Kyseessä on puhtaasti poliittinen päätös. Itäsuomalaisen liikenneministerin saavutukseksi jäi numerologia: Kuopion ja Joensuun välinen valtatieksi 17 kutsuttu kärrypolku sai "paremman" numeron. Itse tietä ei ole parannettu.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Muita tapauksia ovat valtatie 12 (punainen) sekä kantatiet 58 (vihreä) ja 73 (sininen).

Rauman ja Kouvolan välillä jonkin verran lyhyempiä ovat reitit Forssan ja Hämeenlinnan tai Riihimäen kautta. Nopein reitti saattaa jopa kulkea 1/7/E18-moottoritietä Turusta Koskenkylään. Nykyinen valtatie 12:n reitti ei ole aivan itsestään selvä. Sehän syntyi 1990-luvun reformissa jatkamalla Kouvolasta Tampereelle ulottuvaa tietä Raumalle. Ehkä loogisempi ratkaisu olisi ollut ottaa päätepisteeksi Pori ja nostaa Rauman ja Huittisten välinen kantatie 42 valtatieksi 11.

Kantatie 58 on paikoin hieman koominen viritelmä. Se syntyi, kun Oriveden ja Keuruun väliseen kantatiehen 58 yhdistettiin yhdeksän seututiepätkää.

Kantatie 73 puolestaan on hyvinkin looginen ratkaisu. Se on Pielisen itäpuolta palveleva tie.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Kehätiet ovat varsin itsestään selvästi teitä, joiden päätepisteiden välinen etäisyys on pitempi kuin näiden välinen lyhyin reitti. Päätietasoisia kehäteitä on tätä nykyä Turussa (kantatie 40) ja Helsingissä (kantatie 50). Rengasmaisia kehäteitä ei ole.

Näiden lisäksi vielä on karttaamme punaisella merkitty Helsingin ja Hyvinkään välinen kantatie 45. Tämä entinen nelostie on käyttökelpoinen vaihtoehtoreitti etenkin, jos lähtöpiste ei ole kolmostien lähettyvillä eikä ole mahdoton kiire.

Siltaromua

Helmi-maaliskuu oli surullista aikaa eurooppalaisille silloille. Kuukauden aikana uutisoitiin viiden sillan vaurioitumisesta tai tuhoutumisesta. Isoja kysymysmerkkejä nostattaa se, että kaikki ovat pääteiden siltoja



2.2.2015 vahingoittui E18-tien silta Holmestrandissa Oslon lounaispuolella Norjassa. Itäisen ajoradan sillan kannatinpilarit pettivät. Notkolle jäänyt siltakansi räjäytettiin muutaman päivän kuluttua.



10.2.2015 Vahingoittui Reinin ylittävä silta A643-moottoritiellä Mainzin ja Wiesbadenin kaupunkien välissä Saksassa. Yksi siltakantta kannattelevista laakereista siirtyi paikaltaan ja siltakansi putosi 30 senttiä. Syntyneiden murtumien korjaus ja uuden laakerin asentamisen arvellaan olevan valmis maaliskuun lopulla. Siihen asti silta on kokonaan suljettu.




14.2.2015 syttyi tuleen Veikselin ylittävä Łazienkowskin silta Varsovan keskustan tuntumassa. Silta näyttää teräsbetonirakenteiselta, mutta siinä on paljon puurakenteita. Silta vaurioitui niin pahasti, että se purettaneen. Palon syyksi on arveltu tuhopolttoa.



21.2.2015 sortui rakenteilla oleva S35-tien silta Itävallassa Grazin pohjoispuolella. Silta katkaisi Itävallan pohjois-eteläsuuntaisen pääradan.



3.3.2015 tapahtui onnettomuus Italiassa A3-moottoritiellä. Euroopan toiseksi korkeimman sillan Viadotto Italian kansielementti irtosi kiinnikkeistään ja sillalla työssä ollut romanialainen siirtotyöläinen menehtyi pudottuaan 80 metriä. Elementti vaurioitti pudotessaan siltapilaria ja silta on suljettu.

Ookkonnää Oulusta, pelekääkkönnää Pohjantietä?

Oulussa ilmestyvä Kaleva-lehti uutisoi muutama viikko sitten varsin raflaavasti: Joka neljäs ou­lu­lais­nai­nen pelkää Pohjantiellä ajamista.

Pohjantie on Oulun taajama-alueen läpi kulkeva moottoritie, nelostie. Tie palvelee sekä pitkämatkaista liikennettä että paikallista. Taajamia on verraten tiuhassa.



Teillä ja Turuilla esittää vuosikymmenien kokemukseen perustuvan subjektiivisen näkemyksen: Oulun seudun liikennekulttuuri on varsin joustamaton, ei ota toista huomioon ja joskus jopa aggressiivinen. Sellainen, kun maassa kaikkialla oli muutama kymmenen vuotta sitten. Oulussakin tilanne on parantunut, mutta ero eteläiseen Suomeen on vielä suuri.

Pohjantien ydin on verraten vanha. Moottoritietä on jatkettu useassa osassa sekä etelään että pohjoiseen. Kun tie ulottui lentoasematien risteykseen asti, siihen laitettiin 120:n nopeusrajoitus. Tiellä alkoi todellinen hulabaloo ja iloinen kirmailu ja ja 120:n nopeusrajoitus oli pian entinen.

Etelän moottoriteiden ruuhkissa pikkuhiljaa alaa vallannut vetoketjuajattelu ei vielä ole ehtinyt Ouluun asti. Se käy ilmi hyvin Kalevan juttuun tulleista peräti 270 kommentista.  Kommenttien yleissävy on muutenkin kovin aggressiivinen:

Tällainen 'joustaminen' eli väistäminen motarilla on yksiselitteisesti kiellettyä. Se on liikennesääntöjen VASTAISTA ja on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita. Ei kannattaisi esitellä tuollaisia 'totuuksia' jos on ihan pihalla liikennesäännöistä.

Toivon, että surkeat kuskit menevät uudelleen autokouluun harjoittelemaan ajamista.

Jos nämä 10% kuskeista (pelkääjät/töpeksijät) jäisivät kotiin, niin liikenne sujuisi todella hyvin.

Minä taas pelkään niitä Pohjantielle rampilta viittäkymppiä liittyviä naisia. Valitkaa reittinne niin että muilla olisi turvallisempi olo.

Sinne ei oo pakko mennä pelkäämään, varsinkaan jos ei uskalla liikennevirran mukana pysyä. Vaihtoehtoisia reittejä löytyy kyllä. Ja varsinkin ikäihmiset voivat valita ajoaikansa ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Pohjantietä ajavan ei tarvitse väistää rampilta tulevaa koska sillä on kolmio, asia on näin.

Aikamoista. Ei taida pelkääminen aivan tuota pikaa loppua.

Kuorevesi

Kuoreveden entinen kunta liitettiin Jämsään vuonna 2001. Kunnanvirasto sijaitsi Hallin taajamassa ja kun pelisääntö kuului, että viitoituksessa kunnanviraston sijainti viitoitetaan kunnan nimellä, Hallin nimi oli pitkään kateissa.

Hallihan on etenkin ilmailualan tuntijoille hyvinkin tunnettu paikka. Sinne Karhumäen veljekset rakensivat 1930-luvulla lentokentän ja lentokonetehtaan. Ilmavoimat toimi siellä aivan viime vuosiin asti, kunnes säästöleikkuri iski.

Kun Hallissa ei enää ole kunnanvirastoa, sitä taas saa sanoa Halliksi ja sinne saa kohdistaa tienviitan. Mutta kun maastossa on eri-ikäisiä viittoja, sekaannuksia voi syntyä.

Kantatiellä 58 on Juupajoen ja Mäntän välillä nähtävissä muun muassa seuraavaa:
 


Tässä viitassa Kuorevesi tarkoittaa Hallia



Tämä tie puolestaan vie sinne, mitä siinä sanotaankin, eli kirkonkylälle.



Remontoidun kantatien 56 viitoitus on uusittu. Uusissa viitoissa näkyy nyt Halli. (Niissä näkyy myös Länkipohja, joka sekin on palautettu sallittujen nimien joukkoon: Längelmäen kunta lakkasi ja samalla lakkasi syy kutsua Länkipohjaa Längelmäeksi.

Maanmittauslaitos


Kuorevesi, Kuoreveden kirkonkylä ja Halli: Kaksi paikkaa, kolme nimeä.

Hamina-Vaalimaa

Liikennevirasto on tiedottanut valinneensa valtatien 7 Haminan ja Vaalimaan välisen osuuden rakentajan ja ylläpitäjän. Työt alkavat kesällä 2015 ja valmista pitäisi olla vuonna 2018. Useiden muiden infrastuktuurihankkeiden tapaan hanke toteutetaan yksityisrahoitteisena, eli rakentaja on vastuussa myös tulevien vuosien kunnossapidosta.

Uutta moottoritietä syntyy 32 kilometriä. Aivan rajalle asti moottoritie ei ulotu, vaan se liittyy nykyiseen tiehen liikenneympyrässä, joka rakennetaan suunnilleen nykyisen valtatien ja Vaalimaa-Lappeenranta-tien (seututie 387) risteyksen kohdalle. Samasta liikenneympyrästä tulee haara paljon puhutulle rekkaparkkialueelle.







Nykyinen valtatie on suorastaan pelottava silloin, kun Venäjälle aikova raskas liikenne jonoutuu. Osalla tieosuutta on pysäköintipiennar, mutta puistattavia tilanteita sattuu.



Liikennevirasto mainitsee, että kun tämä osuus on valmis, E18-tie ulottuu Suomessa moottoritienä Turusta Vaalimaalle. Aivan täsmälleen ottaen tämä eri pidä paikkansa. Helsingin Kehä III ei ole luokiteltu moottoritieksi. Espoon-Vantaan rajan ja kolmostien välillä liittyvät ovat vanhoja ja bussipysäkit on toteutettu ilman erillisiä ramppeja. Nopeusrajoituksetkin kehäkolmosella ovat vähän satunnaisia.

Vilkku

Oriveden keskustan alueella on kolme liikenneympyrää. Keskimmäiseen ajettaessa autoilijaa opastetaan hieman yllättävällä tavalla




Kolmesta suunnasta saavuttaessa liikenteenjakajaan on lisätty kilpi "Muista vilkku".



Neljännessä suunnassa ei ole liikenteenjakajaa, koska tämä ja viereinen liikenneympyrä on yhdistetty toisiinsa korokkella.

Kahdessa muussa ympyrässä tällaista hieman oraakkelimaista ohjetta ei ole mainittu. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että juuri tässä nimenomaisessa liikenneympyrässä olisi esiintynyt holtitonta tai puutteellista vilkun käyttöä.

Laillinen järjestely ei kyseessä ole. Koska "muista vilkku" ei mitenkään liity liikennemerkkeihin, joiden alapuolella ne ovat, kyseessä ei ole lisäkilpi vaan tekstillinen liikennemerkki. Sellaiset sijoitetaan ajoradan oikeaan reunaan (tai kumpaankin reunaan mutta ei missään tapauksessa vain vasempaan). Lisäksi jos samalla pylväässä kuin liikenteenjakaja on useita merkkejä, liikenteenjakaja tulee sijoittaa alimmaksi.

Jaa että mistä sitten moinen kilpi on saanut alkunsa? Paikallinen autokouluyrittäjä Timo Perälä oli sellaisia kunnanisille ehdottanut. Jämmekin ihmettelemään, millaisia omatekoisia liikennesääntöjä Oriveden autokoulussa mahdetaankaan opettaa.

Perälä mainitsee nähneensä samanlaisia muuallakin, esimerkiksi Parkanossa. No ei aivan samanlaisia. Parkanossa on paikallinen kunnanisä keksinyt laittaa liikenneympyrän jälkeisen suojatie-merkin tolppaan kilven "Muistitko vilkuttaa". Tämä on jos mahdollista vieläkin koomisempaa kuin mitä Orivedellä on ihailtavissa.

Jatkuvuutta (2)

Edellisessä artikkelissa Teillä ja Turuilla käsitteli viitoituksen jatkuvuutta. Ei jätetä asiaa vielä rauhaan.

Maaseudulla ei ole täysin harvinaista, että isompaan tiehen päättyvän tien viitoitus katkeaa, koska viitoituskohde ei sisälly isomman tien viitoituskohteisiin.

Yhdystien 16541 toisessa päässä on viitta Koskenpäälle. Koskenpää on entinen kunta, joka on liitetty vuonna 1969 Jämsänkoskeen ja edelleen vuonna 2009 Jämsään. Kyseessä on siis Jämsän kaupungin Koskenpään kaupunginosa.



Tien toisessa päässä tien 604 risteyksessä ovatkin viitat Jämsään ja Petäjävedelle eikä mitään osviittaa siihen, pitäisikö Koskenpäälle matkaavan kääntyä oikealle tai vasemmalle.



Kanavoidut risteykset aiheuttavat viitoituksen jatkuvuuspulmia nekin. Yhdystiellä 13961 on viitta Alvettulaan.



Noin viiden kilometrin kohdalla reitti Alvettulaan kulkee valtatien 12 poikki, vaan ei suoraan ylitse. Suunnistustaulussa ei kerrota, pitääkö Alvettulaan kulkevan kääntyä oikealle vai vasemmalle. (Muutakin vikaa suunnistustaulussa on: numerokilvessä pitäisi olla yhtenäinen viiva katkoviivan sijaan.)



Itse risteyksessäkään ei mainita Alvettulaa, mutta viitta Hauholle on siihen tupsahtanut. Toinen risteys näkyy kyllä päiväsaikaan vasemmalla. Sen sijaan yöaikaan seutu on säkkipimeää.



Epäjatkuvuutta ei toki tarvitse lähteä hakemaan vain maaseudulta. Helsingin kaupungin viitoitus on perinteisesti ollut melko sattumanvaraista. Tilanne on parantunut parin viime vuosikymmenen aikana.

Mechelininkadun rauhoittamiseksi Länsisataman suunnasta saapuva liikenne Turun suuntaan ohjataan Länsiväylälle, mikä on varsin järkevä ratkaisu.



Viitoitus on selkeätä, mutta eräs pikku juttu unohtui: Asian koordinoiminen valtion teitä hallinnoivan organisaation kanssa. Opastus Turkuun nimittäin päättyy tähän viittaan Porkkalankadun ja Länsiväylän risteyksessä.



Kehä ykkösen risteyksessä on toki ohjaus ykköstielle, eli tien numero 1 esiintyy haarautuvan suunnan viitassa. Sen sijaan se, joka jää odottamaan sanaa "Turku", ajautuu Hankoon, eikä sellaista viittaa taida Hangossakaan olla.

Jatkuvuutta (1)

Suomessa on pitkään ollut yhtenä viitoituksen oninaisuutena epäjatkuvuus. Tilanne on toki muuttunut parempaan suuntaan etenkin siksi, että valta- ja kantateiden viitoituksessa on sallittu muitakin kohteita kuin vain kaukokohde. Tästä huolimatta vieläkin on maastossa merkintöjä, jotka saavat kulkijan helposti hämmentymään.

Esimerkkimme on seututieltä 290 eli ikivanhalta Helsingin ja Hämeenlinnan väliseltä maantieltä. Viitoituksen vaikeusastetta nostaa se, että teiden 54 ja 290 risteys on kanavoitu kahdeksi noin 300 metrin päässä toisistaan olevaksi T-risteykseksi. Erityinen vaikeusaste syntyy siitä, tienpitäjällä on kovin suuria vaikeuksia päättää, kutsuako Turenkia Turengiksi, Janakkalaksi vai sekä että.

Lähdemme liikkelle Hausjärven kirkon kohdalta, entisestä nelostien ja kantatien 55 risteyksestä. Ensimmäiseksi katse kiinnittyy siihen, että Hausjärvellä on opastus Hausjärvelle. Tienpitäjän mielestä on erittäin tärkeää se, missä kunnanvirasto sijaitsee. Hausjärven kunnanvirasto sijaitsee Oitissa ja siksi Oittia ei saa sanoa Oitiksi vaan Hausjärveksi.

Emme kuitenkaan lähde Oittiin, vaan jatkamme tietä 290 kohti Hämeenlinnaa Janakkalan suuntaan.



Muutaman kilometrin päässä lähestymme tien 54 risteystä, joka on viitoitettu lähes asianmukaisesti. Ei varmaankaan tulisi kohtuuttoman kalliiksi lisätä kilpeen numeroa 290.



Suunnistustaulun suunta on hyvä painaa mieleen, koska itse risteyksessä on opastus vain Lahteen ja Riihimäelle. Toinen risteys on onneksi sen verran lähellä, että vasemmalle kääntyminen on varsin todennäköinen arvaus. (Tosin ennakkoviitasta ei käy ilmi, että risteys on kaksiosaiseksi kanavoitu eli seutua tuntematon ei välttämättä osaa arvata, että kauempana näkyvä risteys on oleellinen juttu.)



Toiseen haaraan viitoitetaan peräti kolme kohdetta. Erityisesti luovuudesta kertoo, että Janakkala ja Turenki on merkitty kilpeen kuin ne olisivat kaksi eri paikkaa.



Risteyksen kohdalla olevassa tienviitassa ei kuitenkaan ole nimeä Janakkala lainkaan!



Sen sijaan risteyksen jälkeen viitoituksessa nimi Turenki katoaa ja Janakkala nousee tuhkasta siivilleen Fenix-linnun tavoin.



Loppumatka Turenkiin viitoitetaan Janakkalaan. Tosin Leppäkosken-Kiipulan tien risteyksessä esiintyy myös nimi Turenki.

Pysäköintisheriffit tuomiolla

Vuoden 2012 alusta voimaan astuneessa uudessa pysäköinninvalvontaa koskevassa laissa on merkittävä muutos aikaisempaan: Hallinto-oikeuksien ratkaisuihin on mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Muutos on siksi merkittävä, että hallinto-oikeuksien kyky ratkaisujen tekemiseen on ollut ilmiselvästi rajallinen: yksi päättää yhtä ja toinen toista ja kaikki ratkaisut eivät ole kestäneet päivänvaloa.

Viimeisen vuoden kuluessa KHO on julkaissut useita ratkaisuja, joissa kunnallinen pysäköinninvalvonta on jäänyt tappiolle. Näistä tapauksista on nyt sitten tulkinta, jota yksittäisen pysäköintisheriffin on vaikeaa mennä ohittamaan.

Turussa paikallinen pysäköinninvalvoja jäi häviölle skismassa, joka koski siitä, onko pysäköinninvalvojalla toimivaltaa yksityisellä jalkakäytävään rajoittuvalla alueella.


Kiistanalainen kohta

Pysäköinninvalvojan kirjelmä oli erittäin herkkää ja taiteellista juridista kikkailua, mutta se ei KHO:a hellyyttänyt. Kiinteistön huoltomiehellä oli kiinteistöltä lupa pysäköidä paikalle, eikä Turun kaupungilla ollut mitään toimivaltaa asiassa.

Vantaan pysäköinninvalvonta puolestaan halusi periä autovuokraamolta tämän asiakkaan pysäköintivirheen perusteella langetettua pysäköintivirhemaksua. Tämä "ikiaikainen käytäntö" sai lopun, kun KHO totesi että laissa ei ole kohtaa, johon Vantaa vetoaa. Kaiken lisäksi KHO erityisesti korostaa, että autovuokraamolla ei edes ole oikeutta periä asiakkaaltaan viranomaismaksuja, saati velvollisuutta.

Uunituore ratkaisu saa Porvoon pysäköinninvalvojan hieman outoon valoon. Kyse oli siitä, että moottoripyöräilijä oli asettanut pysäköintilipukkeen pyöränsä tuulilasiin ja lipuke oli varastettu.

Hallinto-oikeus kovin arrogantisti oli todennut seuraavaa: "Moottoripyörä rekisteritunnus X on ollut 26.6.2012 kello 15.30 pysäköitynä Kaivokatu 36:n pysäköintialueella maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta. Moottoripyörässä ei ole ollut tarkastushetkellä maksettua pysäköintilippua näkyvillä. Kysymyksessä on siten pysäköintivirhe. Ajoneuvon kuljettaja on vastuussa liikennesääntöjen noudattamisesta. Muulla A:n esittämällä ei ole sellaista merkitystä tässä asiassa, että pysäköintivirhemaksu olisi sen johdosta poistettava. Pysäköinninvalvojan päätöstä ei ole syytä muuttaa."

Porvoon pysäköintisheriffi taas vetosi siihen, että se on ohjeistanut moottoripyöräilijöitä "kiinnittämään pyöräänsä muistilipukkeen ja säästämään varsinaisen pysäköintilipun itsellään todisteena maksetusta pysäköintimaksusta." Moottoripyörän omistaja totesi puolestaan, että hän on toiminut pysäköintiautomaatissa olleiden ohjeiden mukaisesti ja siinä ei tällaista Porvoon ohjetta ollut.

KHO toteaa ratkaisussaan: "Tieliikennelaissa tai -asetuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten moottoripyöräilijän on osoitettava maksaneensa pysäköintimaksun, kun moottoripyörä pysäköidään maksulliselle pysäköintipaikalle. Porvoon pysäköinninvalvoja on ohjeistanut moottoripyöräilijöitä pitämään maksulipukkeen taskussaan ja laittamaan automaatista saatavan muistilapun moottoripyörään. Tällaista ohjetta ei kuitenkaan asiassa saadun selvityksen mukaan ole merkitty pysäköintiautomaattiin tai muualle pysäköintialueella." KHO kumoaa hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset.

Neljäs tapaus on Tampereelta. Pysäköinnintarkastaja oli määrännyt pysäköintivirhemaksun, koska oli pyyhkinyt sataneen lumen vain tuulilasin alareunasta eikö ollut löytänyt pysäköintikiekkoa. Se oli valituksen tehneen autonhaltijan mukaan sijoitettu tuulilasin yläreunaan. Laissa ei mainita, että kiekon tulisi sijaita kojelaudalla tuulilasin alareunan kohdalla ja siksi KHO:n mielestä pysäköintivirhemaksun langettamiseen ei riitä se, että kiekko ei satu olemaan sillä kohdalla, jonka lappuliisa vaivautuu puhdistamaan.

Vantaan kysymystä lukuun ottamatta tapaukset ovat melko koomisia. Kaupunkien virkakoneisto käyttää huomattavan määrän työpanosta sellaisten asioiden vänkäämiseen, jotka maalaisjärjellä ajatellen ovat jokseenkin itsestään selviä. Tärkeintä kaupunkien pysäköinninvalvojille tuntuu olevan se, että Organisaatio on oikeassa. Sillä, onko ratkaisu oikeudenmukainen, on vähäisempi painoarvo.

Nyt ei enää oikeassa olemiseen riitä, että vasemmalla kädellä hommiaan hoitavat yhden-kahden tuomarin hallinto-oikeudet saadaan vakuutetuiksi asiasta. Nyt pitää asiat kyetä esittämään vakuuttavasti myös KHO:n edessä, mikä ei olekaan niin helppoa. Ehkäpä erilaiset ratkiriemukkaat kuntakohtaiset tulkinnat saavat hiljalleen arvoisensa lopun, pahvilaatikossa pölyisellä ullakolla

Aimo Blosis

Paraikaa pohjoista Norjaa runtelee Aimo Blosis, norjalaisittain Ole-myrsky. Iltapäivällä olivat Lofootit myrskyn silmässä ja myrsky liikkuu pitkin rannikkoa itään. Merellä puhutaan hirmumyrskylukemista ja esimerkiksi Lofoottien merialueelle luvattiin 12 metrin merkitsevää aallonkorkeutta, mikä tarkoittaa että korkeimmat aallot voivat olle 25-metrisiä.

Alueen poliisit ja pelastusviranomaiset ovat kehottaneet ihmisiä pysymään sisällä. Esimerkiksi Bodøn keskustan katuja jouduttiin sulkemaan, kun tuuli irrotti rakennuksista seinä- ja kattolevyjä. Lofooteilla on "nautittu" kynttilänvalon tunnelmasta, koska suurin osa saariryhmästä on ilman sähköjä.

Sisällä pysyminen on ollut siksikin hyvä neuvo, että melkoinen osa länsirannikon teistä on ollut suljettuna ja käytännössä kaikki lauttaliikenne pysähdyksissä. Kartalla tilanne näytti verrattaen lohduttomalta:



Suljettuja teitä ja lauttayhteyksiä Lofoottein ympäristössä ja Tromsissa

Ruijan aluekaan ei säästy myrskyn voimasta.Suuri osa pääteistä on poikki ja Ruija on eristettu muusta Norjasta. Mutta Suomen kautta pääsee! Mutta ei Kilpisjärveltä, jossa tie on suljettu rajalta Norjaan.


Ruijan tilannetta myrskyn silmän vasta lähestyessä

Tarjolla olleen kuvamateriaalin perusteella pysy sisällä -kehotusta oli noudatettu varsin hyvin. Tromssankaan keskustassa ei juuri liikennettä näkynyt,


Finnsnesin (Senja) keskustaa

Myös Tromssan pohjoispuoleinen saaristo jäi ilman yhteyttä ulkomaailmaan, kun Sandnessundin silta jouduttiin sulkemaan muutamaksi tunniksi tuulen nopeuden lähestyttyä hirmumyrskyn rajaa.


Tuulen nopeus 31 m/s; hirmumyrskyn raja on 32 m/s

Sandnessundin alituskorkeus on 41 metriä eli ajokaistat sillan huipulla ovat noin 50 metrin korkeudessa. Siellä voi sivusuuntainen hirmumyrskyn vahvuinen puhuri hieman kinneriä ravistella.


Sandnessundin silta nätimmällä kelillä

Silta sortui

Norjassa sortui eilen silta.

Eikä mikä tahansa silta, vaan E18-moottoritien silta Oslosta noin 70 kilometriä kaakkoon. Silta on verraten uusi, rakennettu 1998 ja otettu käyttöön moottoritieosuuden valmistuttua 2001. Tie on nyt suljettuna kumpaankin suuntaan.



Sillalle jäi kymmenkunta autoa, joiden matkustajat evakuoitiin. Autojen hakeminen sillalta tapahtuu, kun uskotaan sen tapahtuvan vaaratta.



Ensiarvioiden perusteella syynä näyttäisi olevan, että maanvyörymä on aiheuttanut siltapilarin siirtymisen paikaltaan. Siitä keskustellaan Norjassa, olisiko sillan perustusten pitänyt kestää tämä tapahtuma. Asian selvittely jatkuu.

Myös sen selvittely jatkuu, mikä aiheutti vyöryn. Vyörymassojen seasta on nimittäin löytynyt katerpillari. Yksi tutkintalinja on, että maansiirtotyöt olisivat vyöryn aiheuttaja. Paikallinen tielaitos toteaa, että sillä ei ole tietoa, mistä töistä on ollut kyse, ja että työllä ei ole sen lupaa.



Tapahtumapaikka oli Holmestrandin kohdalla Hortenin pohjoispuolella. Koska kiertotie on hankala, on Hortenin ja Mossin väliä liikennöivä lauttavarustamo jo ehtinyt varautumaan kysynnän kasvuun ja asettamaan reitille yhden autolautan lisää.



Kyseisessä kohdassa moottoritie ylittää pienen varsin syvässä uomassa kulkevan joen.

Tielaitos ei ole antanut vielä mitään arvioita, koska tie saadaan taas auki. Viikoista tai kuukausista puhutaan.