Ouninpohja on Isojärven rotkomainen lahti, jolla on pituutta noin kuusi kilometriä, leveyttä jokunen sata metriä ja syvyyttä suurimmillaan noin 40 metriä. Seutu on mäkistä ja pienten järven rikkomaa. Siis oivaa rallipolkumaastoa.
Ouninpohjassa on ajettu Jyväskylän rallia kymmeniä kertoja, erilaisissa kokoonpanoissa. Jyhkein versio on "täydellinen Ouninpohja": noin 33 kilometriä pitkä erikoiskoe, joka vie aika kauas varsinaisesta Ouninpohjasta.
Täyspitkä Ouninpohjan erikoiskoe
Ouninpohjan-Hassin tie rakennettiin kylätieksi tuolloisen luokituksen mukaisesti 1930-luvulla. Tie on kiemurainen sekä vaaka- että pystysuunnassa. Mattimeikäläinen ei uskalla ajaa juuri yli kuuttakymppiä. Rallissa kuitenkin näkemäesteitä ja hyppyreitä arvostetaan.
Täyspitkä erikoiskoe kulkee vain osan matkastaan Ouninpohjantietä. Loput mennään jos mahdollista vielä mutkaisempia maanteitä ja yhdysteistä.
Ouninpohjantietä
Ouninpohjan nimellä on vuosien varrella ajettu eri reittejä. Jonkin aikaan erikoiskoe oli mustalla listallakin, koska reitti oli "liian" hyvälaatuista tietä ja keskinopeus nousi liian korkeaksi.
3D-mallinnus reitin osasta
Erikoiskokeen matkalla on noin 50 hyppyriä ja viisaat miehet ovat laskeneet hypyn keskimääräiseksi pituudeksi 10 metriä. Näin ollen noin 500 metriä erikoiskokeesta kuljetaan ilmassa. Ennätyshyppynä taidetaan edelleenkin pitää Markko Märtinin 57 metrin hyppyä yli 170 km/h nopeudesta ns. keltaisen talon kohdalla vuonna 2003.
Vaikeus on kovin subjektiivinen käsite. Aika moni rallin harrastaja ja kuljettaja on kuitenkin esittänyt, että Ouninpohja on MM-rallien vaikein erikoiskoe.
Niin ja juuri Ouninpohjasta on yksi rallihistorian tunnetuimmista tapauksista: Vuoden 1967 rallissa Timo Mäkisen Morris Mini Cooperin konepellin kiinnitykset irtosivat ja konepelti nousi tuulilasia vasten. Mäkinen ei pysähtynyt korjaamaan tilannetta vaan jatkoi viimeiset kymmenkunta kilometriä puolisokkona ja ajoi silti kolmanneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti