Kotikatu sai nukkua Ruususen unta yli 20 vuotta. Sitten sitä jatkettiin korttelin verran ja kadusta tuli potentiaalinen läpiajoreitti. Paikallinen Not In My Backyard -seura aktivoitui vastustamaan muutosta äänekkäin keinoin. Vastustus ei auttanut, mutta kriitikoiden nostaman pölypilven takia kadusta päätettiin tehdä hidaskatu.
Kun katuremontti kolmisen vuotta sitten valmistui, vanha jo vähän raihnainen asfalttipinta korvattiin uudella tuliterällä, tasaisella ja lakritsinmustalla.
Eikä kulunutkaan kuin muutama viikko, kun ensimmäinen katupora oli paikalla. Asialla oli taho, joka veti tietoliiikennekaapeleita. Sen jälkeen ovat käyneet vesijohtomiehet rakentamassa runkolinjaa ja kaukolämpömiehet muuten vain parantamassa verkkoa. Paha mokakin oli sattua: vesijohtomiehet olivat törmätä paikalle samaan aikaan kuin kaukolämpömiehet, jolloin oltaisiin selvitty yhdellä asfaltin kuorimisella. Tämä kuitenkin onnistuttiin välttämään ja kaukolämpömiehetkin pääsivät asfaltinkaivajaisiin; viikko-pari sen jälkeen, kun vesijohtomiehet olivat saaneet kadun päällystetyksi.
Kaksi bussipysäkkiä rakennnettiin remontin yhteydessä uudelleen. Ne eivät ole asfalttipintaisia, vaan tehty betonikivistä. Toinen pysäkeistä on töiden yhteydessä jo kahdesti uudelleenrakennettu. Näyttää siltä, että vesijohtomiehet tekivät perustuksen huonosti; pysäkki on muutamassa viikossa painunut urille. Odotettavissa on, että pysäkki rakennetaan neljännen kerran. Kaipa siinä yhteydessä vähän asfalttiakin taas kouraistaan.
Tien uusi osuus on saanut olla tähän asti rauhassa, mutta nyt sen neitseellisyyteen on kajottu. Katuporamiehet ovat käyneet paikalla ja kaivaneet osan jalkakäytävästä auki. Kaapelityöltä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti