24.9.2016

Brysselinkehää

Vieraillaanpa Belgiassa. Siellä näkyy maastoon viitoitettuna A-, E-, N- ja R-teitä. A-tiet ovat keskieurooppalaiseen tapaan moottoriteitä. E-tiet ovat eurooppatiet ja N-tiet ovat eritasoisia maanteitä kinttupoluista valtateihin. Oma kategoriansa ovat R-tiet, jotka ovat kehäteitä.

Tällä kertaa tutustumme tiehen R0, joka Brysselin "iso" kehätie. Kaupungissa on kolme muutakin numeroitua kehätietä, R20, R21 ja R22. Niistä R20 on keskustaa kiertävä rengaskatu. R21 ja R22 eivät ole varsinaisia kehiä, vaan palasia sellaisesta, vähän samaan tyyliin kuin Kehä II Espoossa.



Silmiinpistävintä R0;ssa on sen muoto. Pohjoispuolella kaupunkia se kulkee verraten lähellä keskustaa, mutta etelässä se venähtää hyvinkin kauas maaseudulle. Belgiahan on massiivisten kieliriitojen maa. Ties vaikka syy venähdykseen olisi se, että Valloniankin puolelle on pitänyt saada palanen kehätietä; tasavertaisuuden nimissä. 76 kilometrin mittaisesta tiestä kulkee 52 km flaaminkielisessä Flanderissa, 18 km ranskankielisessä Valloniassa ja 6 km kaksikielisessä Brysselissä.

Tie on suurelta osaltaan tavanomaista kaupunkimoottoritietä. Kaistoja on runsaasti ja liittymiä tiheästi.


Kaakkoissektorissa on kuitenkin runsaat 12 kilometriä pitkä nelikaistainen osuus, jota belgialainenkaan ei kehtaa luokitella moottoritieksi. Osuudella on joka muutama pikkutien tasoliittymä.




Tien rakentaminen on aloitettu vuonna 1958. Pääosin se kuitenkin on 1970-luvulta. Vaikka se on rakennettu ahtaisiin paikkoihin, vilkkaisiin risteyksiin on kyetty rakentamaan varsin paljon tilaa vieviä moderneja liittymäratkaisuja.

Turbiini kaupungin itäreunalla:



Turbiinista kehitetty viiden tien liittymä Zaventemin lentokentän tienoilla:



Hieman yllättäviäkin ratkaisuja kuitenkin on. Lounaiskulmassa R0 ja E19 haarautuvat perinteisen neliapilan avulla ja R0 kääntyy. Erikoista on, että kyseessä tosiasiallisesti ei ole risteys vaan haara: Itä-läntisuuntainen tie päättyy liikenneympyrään kohta liittymän länsipuolella.



Kaupunkialueella joudutaan usein tilasyistä hieman venyttämään standardia. Tässä on brysseliläinen nakkimakkaraliittymä. Se on kolmitasoinen liittymä, jossa pääteiden välinen liikenne välittyy liikenneympyrän kautta. Ympyrä on venytetty nakkimakkaraksi,



Toinen esimerkki on kehän lounaiskolkasta. Tarkkasilmäinen löytää kaikkiaan kahdeksan ramppia. Se on sitten näkemyskysymys, onko kyseessä yksi, kaksi, kolme vai neljä liittymää.



Kehän pohjoisreunassa kulkee 1700 metrin mittainen 35 metrin korkuinen silta, joka ylittää merelle vievän kanavan ja laitakaupungin teollisuusalueita.



Zaventemin lentokentän kieppeillä tiet R0 ja R22 kulkevat erikoisella tavalla limittäin: Tiellä on neljä ajorataa. Sisemmät kaksi ovat R0-tiet ja ulommat R22-tietä. R22 on siis kehätien kehätie!



Tien rakentaminen 1970-luvulla jäi osin kesken. Siksi on Flanderin puolen tiehallinto (pienessä maassa tiehallintoja pitää olla useita) on käynnistänyt pohjoisosat kattavan uudistusohjelman.

Yksi uudistuksen kohteista on R0:n ja E19:n risteys kaupungin koillispuolella. Olemassa olevaa liittymää (harmaa)  täydennetään pinotyyppiseksi rakentamassa yhteys kaupungin keskustan suuntaan (tummanpunainen ja oranssi). Tummanpunainen ramppi korvaa nykyisen yksiramppisen liittymän 5 (kirkkaanpunainen)



1 kommentti:

Niko L. kirjoitti...

Belgialaiset risteykset joskus yllättävät. Jokunen vuosi sitten ajelimme N4-tietä jossakin Marche-en-Famennen ja E411-tien risteyksen välillä, ja päätimme koukkaista hetkeksi sivuun pitämään taukoa. Tie oli ainakin tuolla osuudella kovin moottoritiemäinen, vaikkei ilmeisesti sitten varsinainen moottoritie ollutkaan. Odotin viistosti tieltä erkanevaa ramppia, mutta tie, jolle olimme kääntymässä, olikin 90 asteen kulmassa moottoritiehen liittyvä pikkutie. Aika lähellä oli, ettei jatkunut matka pusikon puolelle.

Oma jännityksensä oli myös siinä, kun piti palata samasta liittymästä takaisin N4-tielle, kun mitään kiihdytyskaistojakaan ei tietysti ollut ja nopeudet tiellä kuitenkin moottoritieluokkaa.