21.8.2018

Suomenselkä

Suomenseläksi kutsutaan aluetta, joka sijaitsee Pohjanmaan jokien ja Järvi-Suomen välisen vedenjakajan ympäristössä. Alue on laajempi kuin itse vedenjakaja, eikä sitä ole kovinkaan täsmällisesti määritelty. Vedenjakajahan on paikoitellen hyvinkin kapea: Esimerkiksi Kokemäenjoen vesistön Virtain reitin ja Lapuanjoen latvat lähtevät samalta alavutelaiselta suolta.


Suomenselkä karkeasti

Suomenselkä on verraten harvaan asuttua seutua ja siksi 1950-1960-lukujen kiihkeässä tieverkon rakentamisessa se jäi sivustakatselijaksi.

Joulukuulle 1986 on päivätty Tie- ja vesirakennuslaitoksen teettämä perusselvitys Suomenselän alueen liikennetarpeista ja mahdollisista reittivaihtoehdoista.

Selvitys on verraten laaja ja ottaa hyvinkin yksityiskohtaisella tasolla huomioon erityisesti elinkeinoelämän kuljetustarpeita. Se jakautuu oikeastaan kolmeen osaan, joista ehdottomasti suurin on alueen keskiosaa koskeva osuus. Hieman pienemmällä painoarvolla selvitetään Kauhajoen suunnan yhteyksiä etelässä ja Haapaveden-Kestilän välisiä reittivaihtoehtoja pohjoisessa.

Keskiosa esittää kahdeksan päävaihtoehtoa varsin yksinkertaisella taktiikalla: Otetaan muutama paikkakunta etelästä (Kauhava, Alavus, Virrat, Keuruu), johon jo on pääsy päätieverkolta, ja toinen joukko pohjoisesta (Kaustinen, Ylivieska, Kärsämäki) ja ruvetaan piirtämään kartalle niiden väliin viivoja.


Keskiosan päävaihtoehdot

Etelässä selvitettiin kolmea vaihtoehtoa Kauhajoelta etelän suuntaan: Lapväärttiin, Kankaanpäähän ja Parkanoon. Pohjoisessa taas esitettiin kolme vaihtoehtoa: Pulkkilan kautta Uljuan tekoaltaan pohjois- ja eteläpuolelta sekä Piippolan kautta.


Kauhajoen vaihtoehdot


Haapaveden-Kestilän suunta

Kyseessä oli selvitys, joka tarkoituksella ei sisältänyt päätösesitystä. Eräät vaihtoehdot olivat sellaisia, joista jo kaukaa näki niiden tulevan hylätyiksi: Ne olisivat edellyttäneet kymmeniä kilometrejä uutta tielinjaa Soinin-Kyyjärven-Lestijärven suunnan pääosin asumattomien salomaiden halki.

No mitä sitten tapahtui?

Lukuisat vaihtoehdot aiheuttivat ilmeisesti hämmennystä, koska Tie- ja vesirakennushallitus jo helmikuussa 1987 julkaisi asiasta "yhteenvedon", jossa osa vaihtoehdoista ammuttiin alas ja uusiakin tuotiin tilalle. Esimerkiksi Vimpelin-Kaustisen suunnalla TVH näytti punaista ja esitti kantanaan, että Evijärven suunta olisi parempi ja siihen suuntaanhan tietä sitten tehtiinkin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut täysin TVH:n kannanoton mukainen.

1990-luvulla kantateiksi nimettiin kaikkiaan neljä reittiä:

  • Kantatie 44 Kauhajoki-Kankaanpää-Kiikka. Lapväärtin ja Parkanon suunnat ovat seututeinä. Parkanon suunnan seututie on kuitenkin osin soratietä. Kantatie 44 syntyi etelästä käsin: Ensimmäisenä merkittiin Kankaanpään ja Kiikan väli, kun Kiikan ja Kiikoisten väliin oli valmistunut uusi tie. Kankaanpään ja Kauhajoen välillä on tehty vain pieniä parannustöitä.
  • Kantatie 58, eli reittivaihtoehto 8. Tie ulottuu Kangasalta Kärsämäelle ja maan pisin kantatie. Tämäkin tie tehtiin pääosin vanhoista seututeistä. Parannustöitä on tehty Keuruun ja Karstulan välillä. Reitille oli kaksi vaihtoehtoa, Väätäiskylän ja Pylkönmäen kautta. Pylkönmäen kautta kulkeva reitti olisi edellyttänyt parikymmentä kilometriä uutta tietä Multian pohjoispuolelle, eikä se siksi toteutunut. Selvityksessä kantatie oli viety Lestijärven itäpuolta. Koska tämäkin vaihtoehto olisi edellyttänyt riihikuivan latomista pöytään, tie linjattiin järven länsipuolelta viitisentoista kilometriä pitempää reittiä.
  • Kantatie 63 on vaihtoehdon 1 mukainen. Se edellytti tien parantamista Kauhavan ja Evijärven sekä Kaustisen ja Toholammin välillä.
  • Kantatie 68 on muunnelma vaihtoehdosta 5. Se kulkee Virroilta Ähtärin, Lehtimäen ja Alajärven kautta Vimpeliin. Sieltä ei sei kuitenkaan jatku Veteliin ja Kaustiselle vaan Evijärven ja Ähtävän kautta Pietarsaareen. Vanhoja maanteitä parannettiin Vimpelin ja Lehtimäen välillä.


Uudet kantatiet

Kuortaneen ja Lappajärven sekä Vimpelin ja Vetelin väliset tiet ovat nykyisin seututietasoisia. Soinin-Kyyjärven-Lestijärven tietä ei ole rakennettu.

Pohjoisessa TVH:n lempisuunta Pulkkilan kautta ei toteutunut. Kantatietä ei Haapaveden-Kestilän välillä ei ole. Sen sijaan osuus on osa suunnitelman jälkeen syntynyttä Suomen pisintä seututietä 800 Ylivieska-Haapavesi-Piippola-Kestilä-Vaala-Puolanka-Taivalkoski, yli 300 kilometriä.


Seututie 800

2 kommenttia:

Elyas kirjoitti...

Kaikki nuo, paitsi tuo seututie 800 on tullut viime vuosina testattua, kun 4- ja 8-teille on tullut etsittyä vaihtoehtoja "etelänmatkoilla". Kyllä ne ihan kelvollisia reittejä ovat, paitsi tuo 58, joka on Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla todella vaatimatonta. Onhan niissä satunnaisia yllättäviä risteyksiä, mutta liikennemäärät ovat mukavan maltillisia ja valvontakameroitakin korkeintaan satunnaisesti. Ei silti että hurjastelisin. Pois se minusta ;)

Unknown kirjoitti...

Nelostielle ja kasitielle ei näytetä haluttavan kilpailevia vaihtoehtoja, vaikka osa pitkän matkan liikenteestä käyttää ja käyttäisi lyhyimpiä yhteyksiä.