25.7.2019

92

Sen lisäksi, että kantatie 92 on Suomen pohjoisin kantatie, se on osa tärkeää pohjoisen itä-länsisuuntaista tietä. Tiellä on ollut yhtenäinen numerointi 92 Suomen ja Norjan puolella vuodesta 2016. Tie kulkee noin 190 km Suomessa ja 130 km Norjassa.


Reitti Kautokeinon pohjoispuolelta Kaarasjoen, Karigasniemen, Kaamasen, Sevettijärven ja Näätämön kautta Neideniin.

Tien historia on monipolvinen. Norjan Kaarasjoelta oli jo 1900-alkupuolella jonkinlainen tie Jäämeren rantaan, Porsanger-vuonon pohjukan Lakselviin. Kaarasjoelta oli tie myös Inarijoen rantaan Suomen Karigasniemen kohdalle. Suomi ryhtyi rakentamaan tietä Karigasniemeltä Inarin suuntaan 1930-luvulla, mutta siitä ei saatu valmiiksi kuin noin 10 kilometriä, kun sota syttyi. Saksalaiset näkivät tielinjan reittinä merelle ja rakensivat sen valmiiksi vuoteen 1943 mennessä. Lapionvarressa olivat neuvostoliittolaiset sotavangit ja vankityövoimaa myös Saksasta.

Petsamon menetyksen jälkeen nelostien pohjoinen osuus käännettiin Ivalosta Inarin ja Kaamasen kautta Karigasniemelle. Vuonna 1958 valmistui silta Suomen ja Norjan välille.


Viivoitin on ollut keskeisin suunnitteluinstrumentti Kaamasen ja Karigasniemen tien piirtäjällä. Maaston harjanteet kulkevat poikittain tien suuntaan nähden ja tie on melkoisen mäkinen.

Samoissa sotien jälkeisissä järjestelyissä Petsamon kolttasaamelaiset asutettiin Sevettijärvelle Inarijärven pohjoispuolelle tiettömän taipaleen päähän. Vasta 1960-luvun lopulla valmistui polkutie Sevettijärvelle ja sitä jatkettiin 1970-luvulla Norjan rajalle Näätämöön.


Näätämö, rajakauppaa

Tie uusittiin vuoteen 1985 mennessä nykyiselle tasolleen ja se sai numerokseen 971. Norja teki tien Näätämöstä Neideniin E6-tielle ja antoi sille numeron 893.


Sevettijärven tie kulkee pääosin metsämaisemassa.


Myös vettä näkyy usein.


Tunturimaisema on matalaa.


Norjan 92:n itäosa ei ole kovinkaan kaksisessa kunnossa. Näätämö sijaitsee varsin matalalla (noin 90 metrin korkeudella), eikä laskeutuminen meren rantaan ole samalla tavalla dramaattinen kuin esimerkiksi tie Kilpisjärveltä Skibotniin.

Norja oli 1970-luvulla parantanut Kaarasjoelta länteen kulkevaa paikallistietä ja jatkanut sitä Kautokeino ja Altan väliselle tiellä 93 saakka. Tämä tie sai numerokseen 92 ja numerointi jatkui itään Tenojoen pohjoispuolta Tana Bruhun saakka, vaikka Kaarasjoen ja Utsjoen välinen tie puuttuikin välistä.


Osa Kaarasjoen-Kautokeinon tietä kulkee avoimessa tunturimaisemassa.

Kaarasjoen ja Utsjoen välisen tien valmistuttua Norja teki vuonna 1983 luokitus- ja numerointijärjestelyjä: E6 reititettiin Kaarajoen kautta, jolloin Lakselv-Kaarasjoki-Karigasniemi-tien numero 96 poistui käytöstä. Kaarasjoki-Karigasniemi-osuus sai sen sijaan numeron 92.


Pohjoisen teillä on poroja. Niitä kannattaa varoa.

Suomessa tehtiin iso numerointiuudistus vuonna 1996. Tuolloin nelostie käännettiin Kaamasesta Karigasniemen sijaan Utsjoelle, jonne oli valmistunut silta Norjaan. Karigasniemen tie muuttui kantatieksi ja sille annettiin sama numero 92 kuin Norjan puolella. Valtion rajat ylittävä numerointi on verraten harvinaista.

Viimeisin uudistus tapahtui vuonna 2016, kun Sevettijärven tie 971 ja Norjan 893 muutettiin tieksi 92 nekin. Näin syntyi 320 kilometriä pitkä yhtenäinen numerointi, joka ylittää Suomen ja Norjan rajan kahdesti.


Sevetin tien varressa pääsee tutustumaan kolttasaamen ortografiaan.

Tie 92 jo sinänsä on oikotie, vaikkakaan ei mahdottoman dramaattinen: Kirkkoniemen ja Kaarasjoen välimatka on E6-tietä 320 km ja 92-tietä "vain" 55 kilometriä lyhyempi, 265 km. Suurempi tien kuormittaja on pohjoisen ja Norjan ja etelän välinen liikenne. Kirkkoniemestä on Sevettijärven ja Ruotsin kautta noin 630 kilometriä lyhyempi matka Osloon kuin valtakunnan omaa E6-tietä. Karigasniemen kautta puolestaan kulkevat pyhiinvaellusmassat kohti Nordkappia.


Norjalaiset ovat sählänneet numerointijärjestelmänsä melkoisesti. Nykyisin tie 92 on valtiontie ja se merkitään vihreäpohjaisella numeroinnilla. Kaikkialla muutos ei näy.

Ei kommentteja: