Lentokentälle

1960-luvulla ja 1970-luvun alkupuolella jokainen itseään kunnioittava taho aikansa kuluksi teki karttaharjoituksia, joilla olisi lähiseutukunta laitettu uusiksi.

Yksi ajankohdan kuumia aiheita oli se, mistä Helsingin kansainväliselle lentoasemalle tehty tie vedettäisiin.

Kenttää kun aikoinaan ruvettiin rakentamaan, tie sinne kulki Helsingin pitäjän kirkonkylän pohjoispuolelta Tuusulantiestä haarautunutta Seutulantietä ja siksi kenttä sai kansan nimissä nimen Seutula, vaikka se ei Seutulassa olekaan. Tie kentälle kulki pitkään tätä linjaa; vanhempi polvi muistanee tienhaaran maamerkin, Witraktorin toimitalon.


Lentoaseman eteläpuolta 1962. Lentoasemalle vievä tie haarautuu Tuusulantiestä, joka vielä tuolloin oli numeroitu nelos- ja viitostieksi.

1960-luvulla rakennettiin sitä, mistä sitten tuli Kehä III ja täysin luontevaa reittiä lentoasemalle ei ollut. Alueen laajenemisen takiahan Seutulantie jäi asematason alle ja uusi tie joka tapauksessa oli rakennettava.

Vuonna 1965 Helsingin Sanomissa uutisoitiin tiesuunnitelmasta linjata lentoaseman pääasiallinen tuloreitti Tuusulantien asemesta Nurmijärventieltä eli kolmostieltä. Linjaus olisi lähtenyt Kaivokselan tienoilta Pitkäkoskelle ja siinä Ylästön halki lentoasemalle. Matkalla olisi ollut kaksi eritasoliittymää, kehätiellä ja Ylästössä. Suunnitelmaan liittyi myös mahdollinen haara Haltialan ja Torpparinmäen halki Tuusulantielle.


Karkea tiesuunnitelma nykykartalla. Tuusulanväylän haara on merkitty ohuemmalla viivalla. 

Suunnitelma ei saanut varauksetonta kannatusta, vaikka Helsingin kaupungin asianomaiset lautakunnat sitä ajoivatkin. Tätä pidettiin hieman koomisena, koska tie ei olisi kulkenut Helsingin alueella on lyhyen pätkän.

Lentokenttäviranomaiset olisivat halunneet suoran tien Tammiston halki, mutta sen nähtiin olevan maankäytöllisesti vaikeata, ellei peräti mahdotonta.

Vuonna 1968 Helsingin maalaiskunnan päättävät elimet kääntyivät ns. itäisen vaihtoehdon kannalle ja tie rakennettiin siihen, missä se nykyisinkin on. Myöhemmin sitten rakennettiin vaihtoehtoinen reitti lähempää vanhaa Seutulantietä.

1970-luvun energiakriisi laittoi jarruja yhdyskuntasuunnittelun karttaharjoituksille ja suurimmalle osalle enemmän tai vähemmän utopistisia suunnitelmia loppusijoituspaikka löytyi Ö-mapista.

Kaivokselan suunta nosti kuitenkin vielä kerran päätään. Vuonna 1992 uutisoitiin, että valtio, Helsinki, Espoo ja Vantaa olisivat päässeet yhteiseen näkemykseen Kehä II:n linjauksesta, joka ulottuisi Hämeenlinnanväylälle saakka. Siinä yhteydessä karttaan oli merkitty myös uusi reitti Vantaanlaakson tienoilta lentokentälle; tällä kertaa Silvolan altaan pohjoispuolelta. Se liittyi ajatukseen, että lentoaseman kolmannen kiitotien lentoja varten tehtäisiin oma terminaalinsa. Näin ei kuitenkaan tehty ja suunnitelma kuivui kokoon.

Vuoden 1992 suunnitelmia, Helsingin Sanomat