14.1.2020

Liikennepoliisi

Olipa kerran liikennepoliisi.

Autoistuminen kaupungeissa alkoi varsin nopeasti niin, että sopu ei aina sijaa antanutkaan ja jo 1930-luvulla poliisia tarvittiin vilkkaissa risteyksissä jakamaan vuoroja. Poliisilla oli resursseja sellaiseen työhön, kun kieltolain päättymisen jälkeen pirtutrokarien valvonta väheni.

1930-luvulla on Helsingissä kuvien perusteella liikennepoliisi työssään ainakin Heikinkadun, Pohjoisen Esplanadikadun ja Lönnrotin kulmauksessa. Hänellä on käytössään hieno eräänlainen liikennevalo esiaste, joka käännetään sopivaan kulmaan. Itse työpiste on kovin vaatimaton.



Ensimmäiset liikennevalot asennettiin Helsinkiin vuonna 1951 Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteykseen.

1950-luvulla yleistyivät erilaiset pömpelit, joita asennettiin risteyksiin korokkeiksi, jotta poliisin havaitsee kauempaakin. Niitä on ollut eri mallisia, tässä Mannerheimintien ja Kaivokadun kulmauksessa.


Ehkä yleisin oli kuitenkin yksinkertainen avomalli, joka on vain betonirengas, ritilä ja kaide. On siinä kelvannut poliisintointa harjoittaa, keskellä liikenteen melua ja tuolloisia pakokaasupäästöjä.


Liikennevalojen rakentaminen oli nopeaa 1960- ja 1970-luvuilla. Vuoden 1975 kartta osoittaa, että ydinkeskustan alueen liikennevalot oli pääosin rakennettu (mustat ympyrät). Uusia (värilliset) rakennettiin tuona vuonna lähinnä kantakaupungin reunoilla ja esikaupunkeihin.


Niin oli aika purkaa pömpelit ja siirtää poliisit muihin töihin. Ja kun nykyisin ei juuri ole poliisi liikennettä ohjaamassa, harva tuntee asetuksen mukaiset käsimerkit ja kaaos on helposti valmis. Mutta kyllä jo poliisin kehon kielestä ymmärtää, mitä on tarkoitus seuraavaksi tehdä.

Ei kommentteja: