13.4.2020

Limerikkejä

Limerikki on Brittein saarten kirjallisesta perinteestä kumpuava runotyyppi. Se on määrämuotoinen ja usein tyyliltään pisteliäs. Limerikeillä ei yleensä tavoitella kuivaa asiatekstiä vaan pikemminkin kreisiä hölynpölyä.

Limerikki koostuu viidestä säkeestä anapestisessä runonmitassa AABBA siten, että ensimmäisessä toisessa ja viimeisessä on kolme runojalkaa ja muissa kaksi. A- ja B-säkeissä on keskenään loppusointu. Kukin runojalka koostu kahdesta lyhyestä ja yhdestä pitkästä tavusta.

Ensimmäinen säe esittelee subjektin ja se yleensä päättyy paikan nimeen. Toinen säe sisältää attribuutin, kolmas predikaatin ja loput sitten kertovat, kuinka kävi.

Ilmaisua rajoittavia sääntöjä on paljon, mutta suomen kieli sopii varsin hyvin limerikkien laatimiseen; ainakin päättömien sellaisten. Tämänkin blogin aihepiiristä on mahdollista ammentaa. Otetaanpa kolme esimerkkiä, joita yhdistää tyytymättömyys tien laatuun

Valtatie 18:
Ykskasia liki näin on Multia
Ei kukaan sitä voi nyt kulkea
On mutkia on mäkiä
Rasittuu nyt päkiä
Valtatie kokonaan on surkia
Valtatie 26:
Tosiaan valtatie Haminaan
Kaksikuus se halkoo mäkimaan
Se aivan on ällöä
Siltikään ei löllöä
Yllyttää se rahvaan kapinaan
Valtatie 8:
Kasitien matka siis on Poriin
Tärinää leviää eväskoriin
Murkinaa hapantuu
Se pelkkää on lanttuu
Kerrotaan se ELYn pääkonttoriin
Ehkä nämä eivät vielä käy perusteluiksi määrärahojen lisäkseen. Tai miksipä ei?

11 kommenttia:

tienkäyttäjä kirjoitti...

Ihan aiheen viereestä:
Hienoa, olit päässyt kommentoimaan tieasioita Helsingin Sanomiin Kehä II:n historiaa muistulevassa jutussa! Tässä linkki muille juttuun: https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000006473125.html

Jutun lopussa oli tiivistetty pääkaupunkiseudulla nykyisin vallalla oleva näkemys tieasioihin: "Aika on ajanut massiivisten moottoritieratkaisujen ohi." Paljon on asenteet on muuttuneet 20 vuodessa. No, ei tästä nyt tällä kertaa tämän enempää, tämä on sen verran iso aihe...

Matti Grönroos kirjoitti...

Toimittajalle yritin kyllä vääntää sitä rautalankaa, että viimeistä sanaa tuskin on sanottu. Helsingin seutu kasvaa Forssan asukasluvun joka ainoa vuosi, eikä se voi pitkän päälle olla vaikuttamatta myös tie- ja katuverkkoon. Ei oikein siemen langennut hedelmälliseen maaperään.

Se sentään noteerattiin, että Kehä II valmistuttuaan vei varsin hyvin läpiajoruuhkat niin Finnoontieltä kuin Kokinkyläntieltäkin. Eli panostus "moottoritiehen" toi paljon hyvää moottoritien ulkopuolisille alueille.


tienkäyttäjä kirjoitti...

Matti, pääkaupunkiseudun asennemaailma autoliikenteeseen ja teiden rakentamiseen voisi olla joskus ihan oman artikkelinsa aihe :) Se on muuttunut viime vuosina niin vauhdilla, että asiat ovat muuttuneet paljon vanhempien artikkelien ajoista.

Sitten noista limerikkien valtateistä:

Vt 18 on tosiaan aikamoinen valtatien irvikuva Seinäjoen ja Multian välillä. Positiivisesti ajateltuna voi kuitenkin nähdä, että sillä on paljon kehittämispotentiaalia :) Kun kilpailevana reittinä Vaasan ja Jyväskylän välillä on vt 16, on vt 18:sta tehtävissä selvästi nopeampi vaihtoehto, jos sinne vaan kaadetaan rahaa. Esim. Multian ja Ähtärin välinen oikaisu lyhentäisi tietä 11 km ja riittäisi ratkaisemaan pelin lopullisesti vt 18:n hyväksi. Noilla liikennemäärillä (KVL pyörii vähän päälle 1000:n) taitaa vaan olla todennäköisempää, että Vesa Keskinen lahjoittaisi tarvittavat 52 miljoonaa kuin että niitä löytyisi valtiolta... Ylistarolla Pelmaan liittymässä vt 16:n erkanemiskohdassa muuten käännetään vt 18 pääsuunnaksi tänä kesänä. Jäämme odottamaan, kummalle tielle Jyväskylään menevät ohjataan uusissa viitoissa.

Myöskään valtatiellä 26 isompaa parantamista tuskin on pitkään aikaan luvassa, koska liikennemäärät ovat sen verran pienet (KVL 2500:n luokkaa). Edellinen hallitus kuitenkin rahoitti yhden ohituskaistaparin tielle. Todennäköisesti tätä tietä parannellaan tekemällä aika ajoin pieniä kohteita siellä täällä sen sijaan, että se rakennettaisiin kerralla uusiksi. Kaiken kaikkiaan koko tie on niin lyhyt, että isoja aikasäästöjä ei tulisi, vaikka se laitettaisiin kuntoon (ja jos kuntoon laittaminen sisältäisi oikaisun vt 6:lle Taavetin länsipuolelta, lyhenisi tie vielä lisää). Vaikka tie on heikkotasoinen ja pienipiirteinen, ei sen onnettomuustiheyskään poikkea päätieverkon keskitasosta.

Vt 8:sta kommenttini on sen verran pitkä, että se pitää lähettää erikseen :)

tienkäyttäjä kirjoitti...

Vt 8 Turun ja Porin välillä onkin sitten eri liigassa kuin tiet 18 ja 26. Se on vilkasliikenteinen koko tuolta osuudelta. Se on myös uuden liikennepolitiikan esimerkki, jossa on omaksuttu ihan toisesta yhteydestä termi "jatkuva parantaminen": sitä mukaa kun joku osahanke valmistuu, aloitetaan uusi :) Työt alkoivat vuoden 2014 alussa ja jatkuvat edelleen. Juuri nyt on alkamassa uusien ohituskaistojen rakentamisurakka (+ Mynämäen ohituskaistan kaiteistaminen - tuo vanhojen ohituskaistojen kaiteistaminen on jäänyt Suomessa aika harvinaiseksi, koska se tuntuu maksavan usein melkein saman verran kuin uusien ohituskaistojen rakentaminen). Juhani Tervala sai 2012 potkutkin Liikenneviraston pääjohtajan paikalta, kun ei sulattanut hankkeen keventämistä ja junaili sitä Merja Kyllösen tahdon vastaisesti.

Jo tehtyjen parannusten jälkeen tie on minusta jo ihan tyydyttävässä kunnossa: 155 km matkasta 20 km on moottoritietä ja loppuosuudella on 5 ohituskaistaparia, jotka ovat kaikki kelpomittaisia. Nyt ollaan aloittamassa vielä kahden uuden ohituskaistaparin rakentaminen. Nämä uudet ohituskaistat tulivat vähän yllätyksenä Rinteen hallitukselta: edunvalvojat eivät lobanneet niitä ja ELY-keskuskin piti niitä pienemmällä prioriteetilla kuin Laitilan ja Eurajoen kohdan järjestelyitä.

Pahoja risteyksiä ei ole kuin Laitilassa kantatien 43 liikennevalot ja siellä eritasoliittymän suunnittelu onkin meneillään. Toinen suunnitteilla oleva eritasoliittymähanke Eurajoella taas ei vaikuta niin tärkeältä, koska siellä pääliittymä ei ole niin paha. Sen H/K-suhde näyttääkin heikolta (0,61). Porin päässä on 60 km/h rajoitus, mutta sen nelikaistaistusta ja eritasoliittymiä saadaan varmaan odottaa vielä pitkään.

Uusi liikennepolitiikka näkyy vt 8:lla myös siinä, että nelikaistaisia osuuksia ei tehdä niin herkästi. Nousiaisten ja Mynämäen välillä KVL on jo nyt luokkaa 11000 - 12000, mutta sinne on nyt tehty uusi ohituskaistapari ja liittymien porrastus eikä nelikaistatietä eritasoliittymin. Myös Rauman ja Eurajoen välillä ollaan samoissa liikennemäärissä. Vähempiliikenteisiäkin teitä on nelikaistaistettu viime vuosina, vaikka ei laskettaisi E18:n Hamina - Vaalimaa -pätkää (esim. vt 6 Taavetti - Lappeenranta ja pienenä kuriositettina vt 5:n Nuutilanmäki - Juva, jossa aluksi piti vain tehdä ohituskaistoja, mutta hankkeen sisällä saatiinkin siirrettyä rahaa tuon osuuden nelikaistaistukseen - tuolle pätkälle tosin tulee sitten kolme halpismallista lohenpyrstöliittymää, mutta niistä liittyvää liikennettä ei ole paljoa ja aina ne voittaa alkuperäisen suunnitelman tasoliittymät).

Sinänsä tuo palasissa rakentaminen ei ole minusta huonoa, kunhan samoja paikkoja ei revitä auki uudestaan. Nyt kuitenkin ollaan jo siinä tilanteessa, että näin käy: Kämpän liittymä parannettiin muutama vuosi sitten ja nyt kun siitä lähtevää ohituskaistaa aletaan tehdä, joudutaan joko ohituskaista tekemään tiesuunnitelmaa lyhyempänä tai repimään auki tuoretta pohjavesisuojausta. En tiedä, kumpaan on päädytty.

Bror Appelsin kirjoitti...

Kehä II osalta en oikein käsitä, miksi Suurpeltow varten oli rakennettava uusi massiivinen liittymä ihan olemassaolevan viereen ja samalla jättää Länsiväylän pää edelleen torsoksi. Vt1 liittymäjärjestrlyitä saatiin sentään korjattua ja herääkin kysymys, miksi liittymää ei toteutettu heti aluksi nykyisellä tavalla. Hinta ja maankäyttö kun tuskin olisi poikennut alkuperäisestä.

tienkäyttäjä kirjoitti...

Bror, Espoo maksoi itse Suurpellossa Lukusolmun liittymän. Länsiväylän liittymäjärjestelyihin pitäisi löytyä valtion rahaa, mitä ei helpolla saakaan.

Matti Grönroos kirjoitti...

Limerikkejä ei kannata tulkita liian vakavasti. Pori valikoitui kohteeksi muuassa siksi, että sen saa taivutetuksi anapestiin ja sille on tuotettavissa loppusointuja, toisin kuin monien muiden paikannimien osalta.

Tosin ei savua ilman tulta. Ohituskaistapaikkailusta huolimatta kasitie Nousiaisten ja Porin välillä on varsin vastenmielinen kokemus, eikä vähiten raskaan liikenteen korkean osuuden takia. Subjektiivisella vastenmielisyysasteikolla pääteiden Top 5 -luokkaa Vaasa-Joensuu-linjan eteläpuolella.

Antti kirjoitti...

Vastenmielisyysasteikosta puheen ollen, miten olisi kirjoitus aiheesta Suomen vastenmielisimmät (pää)tiet top 10? Vaikka yksittäisiä vastenmielisiä teitä onkin tosin käsitelty jo, en muista tällaista koottua kirjoitusta nähneeni.

Matti Grönroos kirjoitti...

Bottom 10 -listaa voidaan pohtia. Kysehän on jokseenkin subjektiivisesta asiasta. Saattaa lisäksi olla, että sellainen kannattaisi tehdä erikseen eteläisestä ja pohjoisesta Suomesta, koska etenkin liikennemäärien takia etelä ja pohjoinen ovat kovin huonosti rinnastettavissa. Laitetaan mietintämyssyyn.

Elyas kirjoitti...

Subjektiivinen asia tosiaankin. Tietysti (raskaan) liikenteen määrä ja tiegeometria ovat vahvoja tuntomerkkejä, mutta toisaalta Oulu-Jyväskylä kuuluu niihin tieosiin jota mieluiten välttelen. Ei niinkään liikennemäärien vuoksi, vaan siksi, että se on niin uskomattoman tylsä tieosuus, etenkin Limingan ja Pyhäjärven välillä.

Matti Grönroos kirjoitti...

Se on vähän kuinka sen ottaa.

Minulla on tuohon Oulu-Jyväskylä-väliin kaksi strategiaa: 1) vältä ja 2) siedä. Vaihtoehtoisia reittejä on aika paljon Oulun ja etelän välillä. Jos ollaan vapaa-ajan asioissa liikkeellä, Hailuodon tukikohdan ja etelän välillä kulkemiseen varaamme yleensä koko päivän aamusta iltaan. Ehtii kulkemaan kaikenlaisia reittejä ja näkemään aina uusia asioita. Myös osan tiestä voi välttää. Sietäminen tapahtuu niin, että ei mieti lainkaan jäljellä olevaa matkaa, vaan ottaa kirkonkylävälin kerrallaan. Kirkonkyliä tai niiden läheisiä taajamia on noin 30 kilometrin välein, paitsi Pyhäjärven ja Pihtiputaan välillä maakuntarajaa ylitettäessä 45 km.

Noin yleensäkin kehäseiskan (valtatie 23) pohjoispuolella on aika monta puuduttavaa osuutta, ellei niitä jollain tavalla pilko.