Keväällä 2021 varsin matalalla profiililla julkaistiin Liikenne 12 –ohjelmointikokonaisuus –niminen paperi. Suomeksi tämä tarkoittaa tie-, rautatie- ja vesiliikenteen menokehyksestä päättämistä vuosille 2021–2032.
Matalalla profiililla jo siksi, että liikenneministerin hehkuttamaa "tunnin junaa" ei koko rautatieinvestointien kehyksellä saada rakennetuksi Espoosta kuin hädin tuskin Lohjalle.
Uusien maantie- ja rautatieinvestointien menokehys on 3,1 miljardia 12 vuodelle ja tästä maanteiden osuus on vajaat 1,4 miljardia; sellaiset 115 miljoonaa per vuosi.
Liikenneministeri Harakka totesi, että korjausvelka ehkä saadaan käännetyksi laskuun vuonna 2025–2026. Suomeksi tämä tarkoittaa, että korjausvelkaa on tarkoitus kasvattaa lähivuosina.
Muista pohjoismaista poiketen pitkän tähtäimen liikennesuunnitelmaan ei sisälly hankeluetteloa, vaan sellaisen laatiminen on jätetty Väylävirastolle. Suomeksi tämä tarkoittaa, että mikään ei muutu, koska valtio ei sitoudu ohjelmaan. Sen sijaan vanhaan tapaan hankkeet ovat jokavuotisen budjettipokerin pelinappuloita. Väylävirasto on nyt laatinut luonnoksen hankkeista ja se luonnollisesti tullaan poliittisessa käsittelyssä repimään auki.
On varsin selvää, että 115 miljoonalla ei ihmeellisiä saada aikaiseksi.
Runkotieverkolla on Väyläviraston luonnoksessa neljä (4) kohdetta:
- Vt4, Helsingin Kehä I:n ja Kehä III:n välisen liikenteen uudelleenkanavointi ja liikenteenohjaus Järvenpäähän saakka
- Vt9, Tampere–Orivesi, ensimmäinen vaihe 13 km. Moottoritie Suinulaan ja siitä eteenpäin nelikaistaistus
- Vt15 Kotka–Kouvola, 33 km:n matkalle ohituskaistoja, kaiteita ja liittymien kanavointeja
- K40 Raision kohta
- Vt4/9/13/23 Vaajakosken kohta
- Vt5 Leppävirta–Kuopio
- Vt12 Tampere–Kangasala(Huutijärvi)
- Vt9/13/23 Kanavuori–Lievestuore
- Vt8 Ohituskaistat Kalajoki–Raahe–Siikajoki
- Vt26 Hamina–Taavetti
- Kt51 Sunnanvikin eritasoliittymä (Mt115)
13 kommenttia:
Nyt tulikin aihe, josta riittää paljon juttua. Vaikka investointiohjelma onkin vain Väyläviraston esitys, niin on aivan uutta, että sellainenkin tehdään. Rahoitusta on käytössä sen verran vähän, että ihmeitä ei tosiaan saada aikaiseksi. Liikenne 12:n luonnosvaiheessa teiden parantamisrahoitus oli melkein nollissa, sitten puolueet onneksi kasvattivat sitä. Silti parantamisrahoitus vähenee siitä mihin on totuttu. Koko loppuvuosikymmenellä on luvassa saman verran isoja investointihankkeita mitä aiemmin on nähty jokaisella eduskuntakaudella. Infraparannuksissa panostetaan enemmän rautateihin ja teiden puolella taas painopiste on enemmän vanhan korjaamisessa ja korvaamisessa (esim. Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen siltojen uusiminen, joka maksaa yhden ison tiehankkeen verran). Samalla kustannustason nousu on ollut kovaa, joka on myrkkyä yhdistettynä pienenevään rahoitukseen. Esim. reilut 10 vuotta sitten Tampereen läntinen kehätie rakennettiin 114 miljoonalla eurolla (21 km moottoritietä kaupunkiympäristössä, sisältäen useita liittymä - mm. vt 12:n järjestelmäliittymä - sekä Rajasalmen uudet vesistösillat), nyt samalla rahalla ei saa kuin luokkaa 10 km maaseutumoottoritietä. Toisaalta investointiohjelmassa ei mainita kuntien rahoitusosuuksia, joten minulle ainakin jää epäselväksi, onko niitä huomioitu vai ei.
Rahanpuute näkyy myös joidenkin ohjelmaan nousseiden hankkeiden karsimisena. Esim. vt 15:n Kotka - Kouvola -hankkeesta on tiputettu pois 11 km ja vt 3:lla Tampere - Vaasa -väliltä nykyisten keskikaiteettomien ohituskaistojen kaiteistaminen (paitsi Sasinmäen ohituskaistan puolikas, joka muutetaan kerralla nelikaistaiseksi) sekä osa uusista ohituskaistoista.
Isot parantamishankkeet vähenevät, mutta pienempiä taas tulee nykyistä enemmän. Osin kyse on vähän silmänkääntötempusta: muodissa olleet yhteysvälihankkeet, joissa tehdään pidemmällä yhteysvälillä parannuksia eri paikoissa, ovat poistuneet, ja niissä olevia osasia on siirretty pieniksi hankkeiksi (esim. vt 3 Tampere - Vaasa). Pienten hankkeiden kokonaisuudesta muodostuukin ihan merkittävä.
Ohjelmassa on myös kaupunkiseuduille hankkeita. MAL-kaupunkiseutujen hankkeita ei ole nimetty, pienempien kaupunkiseutujen on (vt 2 Porin keskustan kohdan nelikaistaistus, vt 8 Vaasan Yhdystien nelikaistaistus ja vt 8 Kokkolan keskustan kohdalla pieniä parannuksia). Sinänsä mielenkiintoista, että varsinaisista neljästä isosta investointihankkeesta kolme on kuitenkin MAL-kaupunkiseuduilla, joten on selvästikin häilyvä raja kumpaan kategoriaan hanke lasketaan.
Nelostien kehittäminen kohti vuoden 2040 tavoitetilaa (koko tie välillä Helsinki - vt 29 moottoritie- tai moottoriliikennetietasoiseksi) aikalailla pysähtyy. Nelostie saa kyllä yhden isoista parantamishankkeista, mutta se tulee osuudelle joka on jo moottoritietä.
Jokaisella varmaan on oma mielipiteensä siitä, mitä hankkeita listalla pitäisi olla :)
Minusta kaikki neljä isoa hanketta sekä ei-MAL-seutujen 3 hanketta on valittu onnistuneesti. Pienemmistä hankkeista voisi raapia sen verran rahaa, että vt 15 Kotka - Kouvola voitaisiin tehdä kerralla kokonaan.
Jos esim. kuntien rahoitusosuudet tuovat väljyyttä investointitasoon, niin listaan tässä joitakin keskisuuria tai pieniä investointihankkeita, jotka minusta ansaitsisivat tulla toteutetuksi tällä vuosikymmenellä:
- Kt 50 Kehä III Vanhakartano - Vantaankoski. H/K suhteeltaan (3,0) varsin hyvä
- Vt 8 Laitilan kohta. Vt 8:n parantaminen Turun ja Porin välillä alkoi muistaakseni 2014, silloin karsittuna, ja parantaminen jatkuu edelleen kun pois karsittuja kohteita on hiljalleen toteutettu. Enää puuttuisi Laitilan kohta, jolla saataisiin liikennevalot pois
- Kehä I Myllypuron eritasoliittymä. Rakennussuunnitelmaa tehdään jo, kyllähän tämä hanke ansaitsisi tulla toteutetuksi tällä vuosikymmenellä
- pienenä hankkeena vt 12:n ohituskaistapari Kaivannon itäpuolella (Raikku - Varala). Liikennemäärien kasvusta pahasti jälkeen jäänyt osuus Tampereelta kt 57:n päätepisteeseen Laitikkalassa saisi edes jotakin parannusta. Tiesuunnitelma on käynyt valitettavana hallinto-oikeudessa, joten pitäisihän se saada toteutettua ennen vanhenemistaan, ettei jouduta uuteen valitusrumbaan
Savolaisena kannan korteni kekoon:
-Vt5 Nerkoon ohitustie(tarpeeton 60 -alue joka hidastaa liikennettä)
-Vt9 Riistaveden ohitustie(tarpeeton 60 -alue joka hidastaa liikennettä, mm. siinä ajetaan hautausmaan ja kirkon välistä!)
Sokerina pohjalla:
-Vt5 Siilinjärvi-Alapitkä(oikeesti paljon vaarallisempi osuus kuin Humaljoki-Leppävirta osuus!)
Alkaa tuntua siltä, että pitää alkaa tyytymään tämän maan laiskaan intoon investoida teihin. Kunhan nyt edes takaisivat hyvän pinnan(ja tien rakenteen) vilkkaimmille väylille vaikka ajettaisiin pitkissä jonoissa kymmeniä kilometrejä 80km/h mittarissa.
Eiköhän tuossa ole Väylävirasto päässyt nauttimaan poliittisesta ohjauksesta. Samassa dokumentissa, jossa tieverkko säästetään kuoliaaksi, on tällaisia virkkeitä: Laurila-Tornio-Haaparanta -rataosan sähköistämishankkeen hyöty-kustannussuhde on hankearvioinnin mukaan nolla ja Saarijärvi-Haapajärvi peruskorjaus yhteiskuntataloudellisesti tappiollinen.
Tässä voidaan tunnistaa ainakin paria hidden agendaa:
Ensinnäkin Väylävirasto luettelemalla pois jätetyt hankkeet haluaa osoittaa, kuinka mahdottoman ahtaasta kehyksestä on kyse.
Toisaalta Valtiovarainministeriö turvautuu vanhaan kikkaan saada aikaan konflikti alueiden välillä. Kun Väyläviraston listan perusteella provinssit kinastelevat verissä päin siitä, kenen hanke on tärkein, VM voi konsensuksen puuttumiseen perustuen leikata lisää.
Kyllä sitä aika kateellisena katselee mm. Puolan tiestön kehittymistä. Vuodesta 2016 on tullut matkusteltua Puolassa tai Puolan läpi ja joka vuosi tulee satoja kilometrejä lisää moottoritietasoista pätkää. EU- ja lainarahaa siirretään suoraan infraan ja maassa on myös selkeät visiot "valmiista" tieverkosta.
Olen Suomen osalta nähnyt tavoitetilakuvia, mutta on jäänyt sellainen käsitys, että täällä ei ole samanlaista suunnitelmallista tekemisen meininkiä. Projektitkin ovat lähinnä tilkkutäkkiä, joista kinastellaan vuosittaisissa budjeteissa eikä tyyliin 5v sisällä VT5 on nelikaistaista Lusista Kuopioon.
Puola käy vertailukohdaksi huonosti. Sinnehän pumpataan EU:n nettomaksajien rahaa kaksin käsin. EU maksaa suoraan luokkaa 85% moottoritieverkoston rakentamiskuluista.
On Suomessakin ollut suunnitelmallisia pitkän aikavälin tavoitteita, suurimpana niistä E18 moottoritietasoiseksi (josta vielä Turun kehätien länsipää on tekemättä ja tässä ohjelmassa se etenisi Raision keskustan kohdan verran). Uutena on tullut mainitsemani nelostien kehittäminen, mutta se ei nyt näytä oikein etenevän eikä tällä rahoitustasolla voikaan edetä kuin tuskastuttavan hitaasti.
"Puola käy vertailukohdaksi huonosti. Sinnehän pumpataan EU:n nettomaksajien rahaa kaksin käsin. EU maksaa suoraan luokkaa 85% moottoritieverkoston rakentamiskuluista."
Puola voisi myös tuhlata tuon rahan johonkin joutavaan, mutta se laitetaan suoraan pitkäkestoiseen kohteeseen kasvattamaan kansantaloutta. Järkevästi suunnatulla lainarahalla saisi Suomikin infran kuntoon.
Tarkennetaan nyt, että Puola ei tee teitään lainarahalla vaan lahjoitusrahalla. Eläköön se pieni ero. Rahat ovat korvamerkittyjä.
Suomen E18-projekti oli jäsenyysehto. Siksi se tuli valmiiksi.
Väylien rakentamisesta joudutaan jälleen tinkimään, jotta saadaan uudet hävittäjät ja sotalaivat maksettua
Rahaa riittää ihan mihin sitä halutaan riittävän. Pahimman 1990-luvun laman aikanakin rahaa riitti infrahankkeisiin.
Puolassa lähtötilanne on ollut sen verran kehno, että siellä tiestöön panostaminen on kyllä tullut paljon suurempaan tarpeeseen kuin mitä Suomessa nyt olisi.
Väylävirasto julkaisi tänään varsinaisen investointiohjelman 2022 - 2030. Suuria muutoksia luonnoksen tiehankkeisiin ei tullut, mutta vähän väljyyttä on tullut sillä, että jo rakentamispäätöksen saaneita Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen siltoja ei ole enää hankelistalla ja niihin varatut rahat on siirretty muihin hankkeisiin. Uusina kohteina mulle pisti silmään Kotka - Kouvola -hankkeen laajentaminen täysimittaiseksi (94 -> 126 milj.), vt 25 Hanko - Mäntsälä 1. vaihe (85 milj.) ja ehdollisena Suhangon kaivostie (7 milj.).
Väyläviraston paperi on kuitenkin vain ehdotus. Toisin kuin vastaavien ruotsalaisten ja norjalaisten suunnitelmien osalta on, tämän toteuttamiseen ei ole minkäänlaista sitoutumista. Investoinnit ovat jokavuotisen budjettipelin nappuloita. Viimeistään sitten, kun valtaan pääsevät ne tahot, joiden ainoa talousnäkemys muodostuu substanssin kustannusleikkauksista, tämäkin paperi tulee hehkumaan juustohöylän heijastumien kelmeässä valossa.
Lähetä kommentti