Nyt kun on uudenvuodenpäivä, niin katsellaanpa vähän taaksepäin, mitä aiemmin on tapahtunut tierintamalla. Kuljetaan taaksepäin 10 vuotta kerrallaan ja muistellaan isoimpia asioita.
Vuonna 2012 valmistui pitkään suunniteltu Savonlinnan keskusta-alueen ohitus. Tietä oli suunniteltu kymmenet vuodet ja keskustelu kävi kiivaana puolesta ja vastaan. Toisin kuin on esitetty, tien syntyminen ei ainakaan välittömästi johtanut Savonlinnan kaupungin tuhoutumiseen.
Vuonna 2002 vaihdettiin käteismarkat euroihin. Teiden rakentamisessa elettiin hiljaiseloa. Mainittavia tapauksia olivat muun muassa Merimaskun sillan ja Imatran raja-aseman valmistuminen. Peltiäkin kului: E8-tien viitoitus jatkettiin Torniosta Turkuun. Siinä päästiin taittelemaan liikennemerkkipeltiä neliömetri jos toinenkin.
Valtatie 8 on samalla E8
Vuonna 1992 keskellä syvää lamaa valmistuivat viimeiset osuudet Helsingin ja Hämeenlinnan välisestä moottoritiestä. Työt jatkuvat Hämeenlinnan ja Tampereen välillä.
Vuonna 1982 valmistui kaksi merkittävä siltaa: Kaitaisten silta, joka korvasi Turun ja Kustavin välisellä tiellä 192 seilanneen lossin, ja Kautun silta Ruovedellä kantatiellä 66. Kautun sillasta oli käyty ankaraa debattia, Kaitaisten sillasta ei niinkään. Muutaman vuoden hengähdystauolla ollut seiskatiehanke pääsi juhlimaan, kun Porvoon Ritan ja Pernajan Koskenkylän välinen moottoriliikennetie valmistui.
Kaitaisten silta
Vuonna 1972 Espoo muuttui kauppalasta kaupungiksi. Kaupunki on sittemmin ottanut vastaan pääkaupunkiseudun kasvua noin 200.000 asukkaan verran ja kasvanut kolminkertaiseksi ilman pääkatuverkon merkittävää laajentamista. Vuonna 1972 valmistui Espoonlahden-Kirkkonummen-Karjaan uusi tie ja kantatien numero 51 otettiin uudelleen käyttöön. Ykköstiellä valmistui Hiidenveden uusi silta vanhan käytyä auttamatta ahtaaksi alle 30 vuodessa.
Vuonna 1962 tapahtui jotain aivan kerrassaan uutta: Tarvontie, maan ensimmäinen moottoritie valmistui Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen. Moottoritietä jatkettiin vuoteen 1971 Lohjanharjulle saakka.
Tarvontietä
Vuonna 1952 pidettiin suuret avajaiset, kun 20 vuotta kestänyt projekti valtatien rakentamiseksi Helsingin ja Turun välille saatiin päätökseen Salon ja Piikkiön välisen osuuden valmistuttua. Avajaispuheissa vähän valiteltiin sitä, että rahat eivät ole riittäneet tien asfaltoimiseen, mutta myöhemmin senkin aika tuli.
Vuonna 1942 ei hirveästi rakennettu maanteitä, vaan pikemminkin keskityttiin niiden hävittämiseen ja vahingoittamiseen. Kauaskantoinen sotilastiehanke liittää Kilpisjärvi maan tieverkkoon oli kuitenkin toteutumassa, vaikkakin varsin vaatimattomana. Parin vuoden kuluttua tietä sitten olan takaa rikottiin ja se saatiin takaisin käyttökuntoon vuonna 1946.
Kilpisjärven tietä 1940-luvulla.
Vuonna 1932 juhlittiin Savossa. Kuopiosta oli viimeinkin saatu maantieyhteys Kallaveden ylitse pohjoiseen ja junanvaunukuljetuksesta päästiin luopumaan.
Autovaunukuljetus
Vuonna 1922 nuori itsenäinen valtio vielä nuoli haavojaan vuoden 1918 tapahtumien jäljiltä ja työt painottuivat jälleenrakentamiseen sen lisäksi, että valtion hoitoon otettuja teitä laitettiin auttavaan kuntoon. Erityisesti pohjoisessa oli menossa mittavia perusinfran hankkeita, kuten teiden rakentaminen Kyröstä (Ivalosta) pohjoiseen Inariin ja koilliseen Petsamoon.
17 kommenttia:
Onkohan vuoden 2022 tapahtuma sitten Hämeenkyrön ohitus, vuosikymmeniä vireillä ollut hanke sekin.
Tiehankerahoituksen vähentyessä roimasti tulevaisuudessa on enemmän luvassa vuoden 2002 kaltaisia vuosia, jolloin yhtään isoa hanketta ei valmistu. Sitten saadaan juhlia sitä, että perustienpidon rahoituksella saadaan ehkä tehtyä pari - kolme ohituskaistaa vuosittain.
Vuoden 2022 merkittävin tieosuuden avaus olisi ollut Kirri-Vehniä -moottoritie mutta se otti pienen varaslähdön edellisen vuoden puolelle, joten Hämeenkyrön ohitustie lienee suurin avattava kokonaisuus. Toki avaus ja lopullinen valmistuminen ovat hieman eri asioita ja sijoittuvat kaikissa tieprojekteissa usean vuoden ajanjaksolle. Joka tapauksessa näillä molemmilla on yhteistä se että ovat olleet huomattavan pitkäkestoisia tiehankkeita (mikähän lienee nykyaikana pisin?) joista erilaisia suunnitelmia on ollut paperilla jo pitkään. Hämeenkyrön ohitustien osottainen tilavaraus on tehty Kyröskosken kohdalla ainakin 30 vuotta sitten. Tikkakosken moottoritien tai moottoriliikennetien linjauksesta valmistui ensimmäinen yleissuunnitelma 1990. (Joka ei toteutunut koskaan sellaisenaan) Tien kaavailtiin olevan valmis vuonna 2000. Siinä vanha (1950-luvun) nelostie olisi jäänyt kokonaisuudessaan rinnakkaistieksi. Kaikkiin näihin vaikutti pienenä epävarmuustekijänä tien suuntauksen jatko Tikkakoskelta eteenpäin. Kun YVA-menettelyssä 2010-luvulla päädyttiin siihen että tie linjataan Iso-Hirvanen -järven länsipuolelta, se mahdollisti Vehniän eritasoliittymän tarkan paikan päättämisen ja moottoritietä pystyttiin jatkamaan pari kilometriä alkuperäistä suunnitelmaa pohjoisemmaksi kun rahoituskin saatiin mahtumaan hankkeeseen Kirrinkallion tunnelin poistuttua suunnitelmista. Historia toistaa sikäli itseään, että kun 1950-luvun alkupuolella O.H. Telinen sai tehtäväkseen suunnitella Jyväskylän ja Äänekosken välisen uuden linjauksen, hän kannatti aluksi Vehniän kylän väistämistä ja tien kierrättämistä Iso-Hirvasen itäpuolelta. Sama tapahtui 2010-luvun YVA-aikaan jolloin itäpuolelle oli kaavailtu ainakin kolme eri linjausvaihtoehtoa. Kuten nykyään tiedämme, tie toteutui 1950-luvulla länsipuolelta astetta helpomman maaston vuoksi, ja näin tulee käymään myös tulevaisuudessa Vehniä-Hirvaskangas -moottoritien osalta kun se avataan joskus vuonna 20xx. Hämeenkyrön ohituksen eteläpään osalta hankkeeseen koetetaan saada kytkettyä nopealla aikataululla jatko-osa Sasin laakson pohjalle saakka.
Turun kehätien nelikaistaistamisen valmistuminen Kausela-Kirismäki -välille on oma ehdokkaani tämän vuoden projektiksi, hinnaltaankin Hämeenkyröä puolta suurempi (65,35 vs 98). https://vayla.fi/turunkehatie
Hämeenkyrön ohitus on minusta hintaansa merkittävämäpi ja menee merkittävyydessä jopa Kirri - Vehniän ohi kahdesta syystä: se poistaa pääväyläverkolta yhden taajaman läpiajon ja siinä toteutuu taajaman läpi menevä pääväylä, jotka eivät enää pitkään aikaan ole olleet suosiossa, vaan ennemmin on tehty ison mutkan tekeviä ohitusteitä (esimerkkinä Hamina). Kaavavaraus "ohitustielle" eli oikeammin läpimenotielle on ollut Hämeenkyrössä vaikka kuinka pitkään. Hämeenkyrön kirkonkylä ja Kyröskoski kasvoivat yhteen 1970-luvulla ja jo silloin ohikulkutielle on jätetty aukko niiden väliin.
Hämeenkyrönväylän jatkeeksi nimetty Hanhijärvi - Rokkakoski -nelikaistaistus olisi aika kustannustehokas hanke. Kustannusarvio on 7 miljoonaa ja sillä saataisiin n. 3,5 km nelikaistaista tietä. Se olisi osuus Ylöjärvi (Elovainio) - Hämeenkyrö (Hanhijärvi) -hankkesta, jossa koko 17-kilometrisen hankkeen kustannusarvio on 116 miljoonaa. Yhtä aikaa Hämeenkyrönväylän kanssa sitä ei kyllä enää ehditä rakentaa.
Jos mennään aivan historian alkulähteille saakka, Hämeenkyrön ohituksen voidaan sanoa olleen keskustelussa jo ennenkuin yhtään lapiollista oli pistetty hiekkaan. Joskus 90-luvulla tuli keskusteltua henkilön kanssa (ollut vainaa jo pitkään) joka oli ollut nuorena rakennusmestarina kolmostien uuden linjauksen suunnittelun kanssa tekemisissä 1950-luvulla Parkanon molemmin puolin. Hän kertoi että jo silloin kannattivat TVH:lla tien linjausta muualta kuin Hämeenkyrön kirkon ja kylän välistä. Jotakuinkin saman hintaisia vaihtoehtoja sekä tilaa olisi ollut kierrättää tie hieman kauempaa eikä halkaista senaikaista taajamaa suurinpiirtein samasta kohtaa mistä vanha tie ylitti Pappilanjoen. Kuitenkin nykyinen linjaus voitti. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se että siihen aikaan tieuudistuksia tehtäessä monella paikkakunnalla oli ajatus että valtatien valmistuminen näivettäisi kylän jos tie kiertäisi jostain kauempaa. Sama keskustelu käytiin mm. Kuhmoisissa ja Padasjoella, jossa uusi Vt4 kuitenkin lopulta tehtiin kylät reunoja pitkin ohittaen eikä halkaisten niitä. Hämeenlinnassa taas moottoritien vetäminen kaupungin läpi jakoi sen ikävästi tavallaan kahtia. Sama ehkä Ylöjärvellä jossa uuden Vt3:n lisäksi tuli nippuun myös rautatie, eikä siitä vieläkään ole saatu täyttä paikallista hyötyä henkilöliikenneaseman muodossa. Rautatien linjauksen osalta on tässä yhteydessä hyvä muistaa että vielä 1950-luvulla tutkittiin Vt3 uudistamisen kanssa yhtä aikaa myös oikoradan linjausvaihtoehtoa Kyrösjärven eteläpuolen kautta Parkanoon, jolloin Hämeenkyröön ja Ikaalisiin olisi täytynyt sovittaa valtatien lisäksi myös rautatie. Hämeenkyrön ohitustiestä vielä mainittakoon että lyhyt jatke Rokkakoskelle on katsottu kiireelliseksi koska keskikaiteellinen nelikaistainen tie päättyy kahden olemassaolevan ohituskaistan välimaastoon, ja siihen jäisi selkeä epäjatkuvuuskohta jossa reilun kilometrin matkalla on keskikaiteellista sekä keskikaiteetonta ohituskaistaa. 1990-luvun ohituskaistan muuttamisen 2+1 keskikaidetieksi vaatisi kaistojen leventämisen, joka on taas rahallisesti arveluttavaa jos pohjalla on jo valmis 2+2 -tiesuunnitelma. Kyseessä ei ole mikä tahansa kisakaista vaan perinteinen raskaan kaluston mäkeenjääntimäki jossa korkeuseroa on lähes 80 metriä.
Seuraavan parinkymmenen vuoden aikana valtion johdossa tulee pyörähtämään jos minkäkin tason idealisteja yms. urbanisoituneita ihmispersoonia niin sen tietää mihin tulevat teihin laitettavat rahat menee. Parissa viimevuosien hallitusneuvotteluissa on putkahtanut pintaan nelostien suurremontti(MOL/MO -tieksi leventäminen) Haarasillan ja Lusin väliltä.
Se tietää sitä että Äänekosken pohjoispuolelta Limingan nurkille nelostiestä tehdään melko varmasti samallainen "tilkkutäkki" -tie kuin Vaajakoski-Lusi osuudesta: on kaidetta, on neljää kaistaa, on tasoliittymiä, on eritasoliittymiä ja valvontakameratolppia sikin sokin pitkin pätkää. Ja tämä tietenkin niillä uusilla valvontakameroilla varustettuna.
Raskasta kalustoa tämä ei tule hirveemmin haittamaan mutta kevyen kaluston käyttäjät tulevat turhautumaan jatkuvista nopeusrajoituksien muutoksista ja uhasta joutua kuvatuksi pikavoittoa varten.
Kumpa saisivat edes Vaajakoski-Kanavuori ja Ii:n ohitukset vuoteen 2042 mennessä tehtyä niin sekin olisi jo hyvä.
Rokkakoskelta pohjoiseen päin menevä ohituskaista tosiaan loppuu vain vähän ennen tulevaa Hämeenkyrönväylän alkua. Onko kaitettoman ja kaiteellisen osuuden sijainti peräkkäin nykyään ongelma? Aikaisemminhan on tehty jopa ratkaisuja, joissa keskikaide loppuu kesken ohituskaistan, ainakin vitostiellä Koirakivessä (missä ohituskaistaa on rakennettu palasina kahdessa eri projektissa) ja Kuopion moottoritien eteläpäässä.
Hanhijärvi - Rokkakoski -osuudesta ei ole valmista tiesuunnitelmaa, vaan sitä alettiin varta vasten laatia toissa vuonna. Sinänsä kyllä fiksua, että kun nelikaistaistus on kuitenkin tulossa, niin tehdään se nyt saman tien, jos keskikaide tarvitaan.
On hienoa, että lukijakunta kantaa huolta kymmenen vuoden kuluttua julkaistavasta artikkelista, jos blogi nyt vielä silloin sattuu olemaan hengissä.
Mitä tulee kohteiden "arvokkuuteen", itse kyllä arvotan Kirri-Vehniän korkeammalle kuin Hämeenkyrönväylän. Ja bloginpitäjällähän on asiassa diktatorinen valta!
Hämeenkyrön ohitus tottakai on merkittävä parannus, mutta se kuitenkin on "vain" ohitustie. Jos se olisi viimeinen merkittävä pullonkaula, tilanne toki olisi toinen. Mutta koska Vaajakoski, Kärsämäki, Ii, Oravainen, Kalajoki, Lieto, Varkaus, Kausala, Muhos ja jokunen muu vielä kummittelevat, pullojen poksauttelun aika on toiste.
Kirismäki-Kausela ei taida valmistua 2022, eli se pudonnee listalta.
Hämeenkyrön ja Kaarinan tieremonttien tilanne taitaa aikataulullisesti olla samankaltainen. Tiet avautunevat täydessä laajuudessaan käyttöön tämän vuoden aikana, mutta viimeistelyjä tehdään vielä vuonna 2023. Kumpi sitten näistä onkaan se määräävä tekijä?
"Nakkikosken" osuuden aukeaminen on tosiaan melkoinen parannus nelostiellä, mutta kyllä Jyväskylän alueen tiestössä riittää vieläkin paljon parannettavaa. Ainakin Vaajakosken sotku pitäisi kiireesti saada työn alle.
Jos mennään vielä enemmän sivuraiteille, niin blogin kommenttien harhautuminen aiheesta johtuu osaksi myös siitä, ettei tietääkseni ole mitään muutakaan paikkaa (esim. Facebook-ryhmää) käydä nettikeskustelua maanteiden kehittämisestä Suomessa. Siksi osa meistä lukijoista yrittää saada keskustelua aikaiseksi ihan muista aiheista kuin mistä varsinaiset blogipostaukset ovat. Toivottavasti bloginpitäjä ottaa sen kunnianosoituksena :)
TV, Hämeenkyrönväylän avautumisesta tämän vuoden loppuun mennessä on viestitty hankkeen alusta lähtien. Kirismäki - Kausela 2. vaiheen
suhteen on taas aina puhuttu ensi vuodesta. Voi tietysti olla, että urakassa on sisäinen tavoite saada kaistat auki tämän vuoden puolella, mutta julkisuuteen siitä ei ole kerrottu.
Elyas, Jyväskylän seutu olisi todellinen rahareikä. Se raha vaan puuttuu :)
Nelostien osuudelle Ahonlaita - Lohikoski on valmiina tiesuunnitelma, jonka kustannusarvio on reilusti toistasataa miljoonaa. Vaajakosken kohta olisi vielä vähän kalliimpi. Sitten seuraavina olisi Tikkakosken moottoritien jatko Äänekoskelle, ysitien parantamista sekä Lievestuoreelle että Muurameen ja vielä Rantaväylän liikennevalojen korvaaminen eritasoliittymillä.
Kuten ohjeet mainitsevat, kaikki kukat saavat kukkia, kunhan tolkullinen järjestys säilyy. Jos sitten etäännytään kovin kauas asiasta, annetaan lempeää ohjausta ja vain tarvittaessa vähemmän lempeää.
Artikkeleita on tähän mennessä 882 kappaletta ja moderointitoimiin on jouduttu alle kymmenessä tapauksessa. Useimmille näistä tapauksista yhteistä on aggressiivissävyinen tai muulla tavoin epäasianmukainen luonnehdinta jostain tienkäyttäjäryhmästä (johon kommentoija itse ei tietenkään katso kuuluvansa.) Täydellisesti asian vierestä olevia kommentteja on murto-osan murto-osa siitä, mitä tavanomainen iltapäivälehtien artikkeli kerää.
Spämmereitäkään ei juuri ole näkynyt; Google saattaa pitää niistä huolen. Sen sijaan tiesivuston artikkelikommentointi piti tuota pikaa ottaa pois käytöstä hammastahnamainosten ja sellaisten takia. Väittäisin kohtalaisen epätoivoiseksi hammastahnan markkinointialustaksi, mutta ihmisen mieli on joskus hämmentävä.
Oheisen sivun aikajanassa on kohta: "Kehätie liikenteelle nelikaistaisena v. 2022"
https://vayla.fi/turunkehatie/kausela-pukkila-2.-rakennusvaihe-2020-2023
Tarvontieltä otettuun valokuvaan liittyen: Näyttäisi aivan kuin vasemmalle lähtevä ramppi alkaisi jo vastakkaiselta ajoradalta. Onkohan kyseessä harha vai kenties jokin rakennusaikainen järjestely (tämä siis olettaen, että kuva on otettu pian tien valmistumisen jälkeen)?
Tarvontien kuvassa saattaa olla kyse myös toisen ajoradan sulkemisesta jonkin tietyön ajaksi. Kuvassa näkyy keiloja poispäin vievän ajoradan keskellä, eli sitäkin on kavennettu.
Ainakin vielä 1970-luvun loppupuolella moottoriteitä jopa päällystettiin sillä tavoin, että toinen ajorata suljettiin kokonaan viikkokausiksi ja liikenne kulki toisella 1+1 kaistaa pitkin. Tällä tontilla tehokkuus on kasvanut huimasti.
Kuva on kaiken kaikkiaan vähän arvoituksellinen. Tekisi nimittäin mieli esittää sen olevan Stensintien sillalta länteen. Mutta kun siinä kohdassa ei tuolloin ollut liittymää. Tienpätkät saattavat olla työmaan aikaisia teitä.
Lähetä kommentti